Oikeesti olis kannattanut tehdä lapset 7 vuoden ikäeroilla.

joilla oli ikäeroa 1v 2kk. Ovat edelleen tosi läheisiä nyt kohta 50 vuotiaina.

Minulla on sisko, kenen kanssa on ikäeroa 6 vuotta ja ollaan kyllä tekemisissä, mutta ei läheisiä. Lapsena meillä ei ollut mitään yhteistä. Eniten olisin kaivannus samanikäistä sisarusta.

Äitini on aina kehunut, että hänen kannaltaan oli tosi hyvä ikäero juuri noista aiemmin mainituista syistä.

Itse haluaisin kyllä omille lapsilleni pienemmän ikäeron, sillä kaipasin usein oman ikäistä leikkikaveria, kun ei suvussakaan ollut omanikäisiä lapsia.

Välit veljeeni nyt aikuisena ovat kyllä hyvät.

pieni ikäero (mikä tietysti ei aina ole mahdollista, kaikki kun eivät tule noin vain raskaaksi)

Minä myös kadehdin naapurin tyttöjä joilla oli ikäeroa 1v 2kk. Ovat edelleen tosi läheisiä nyt kohta 50 vuotiaina. Minulla on sisko, kenen kanssa on ikäeroa 6 vuotta ja ollaan kyllä tekemisissä, mutta ei läheisiä. Lapsena meillä ei ollut mitään yhteistä. Eniten olisin kaivannus samanikäistä sisarusta.

Äitini on aina kehunut, että hänen kannaltaan oli tosi hyvä ikäero juuri noista aiemmin mainituista syistä. Itse haluaisin kyllä omille lapsilleni pienemmän ikäeron, sillä kaipasin usein oman ikäistä leikkikaveria, kun ei suvussakaan ollut omanikäisiä lapsia. Välit veljeeni nyt aikuisena ovat kyllä hyvät.

Varsinkin myöhemmällä iällä se kuroutuu umpeen. Mulla on 2 veljeä, toiseen on 4 vuotta ikäeroa ja toiseen 6 vuotta. 4 vuotta nuoremman veljen kanssa tapeltiin aina, nykyään ei enää, mutta ei meillä mitenkään läheiset välit ole. 6 vuotta nuoremman veljen kanssa taas ei pahemmin tapeltu, se oli se jota mä hoivasin, joka oli mun mielestä suloinen ja ihana. Nykyäänkin meillä on läheiset välit. Just viime viikonloppuna se oli meillä iltaa istumassa tyttöystävänsä kanssa, saunottiin ja pidettiin hauskaa.



Omilla lapsilla on 7 vuotta ikäeroa, tyttö ja poika. Kaverit on tietenkin molemmilla omat, mutta kyllä ne kotona kahdestaa ollessa viihtyvät ihan hyvin yhdessä. Meillä myös sisko otti heti alkuun sellaisen hoivaajan roolin, mustasukkaisuutta ei ole ollut.

Kukaan ei voi väittää etteikö he välittäisi toisistaan, se on niin ilmiselvää.



Mä olisin tietysti voinut tehdä lapset pienemmällä ikäerolla mutta luulin pitkään että en halua kuin yhden lapsen. Ei mitään järkeä tehdä lapsia jos ei niitä oikeesti halua, mulle ei tullut mieleenkään tehdä lasta sen takia vain että esikoinen olisi saanut leikkikaverin. Mun esikoisella oli kavereita ihan omasta takaa. Sama kuopuksen kohdalla. En mä teee lapsia lapsille, vaan teen ne sen takia että haluan itse lapsen.



No, meidän lasten lukumäärä ja ikäero on mikä on ja olen tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Eli jos kolmannen ja neljännen lapsen ikäero olisi 7v? Edelliset lapset olisivat siis silloin 7v, 11v ja 13v.



Ne jotka kaipaisivat aikoinaan saman ikäistä sisarusta seuraksi, niin minkälaisessa paikassa asuitte? Me asumme alueella jossa lapsia ja seuraa kavereistakin. Eikä voi sanoa että nuo kaksi vanhinta lastamme puuhailisivat kovin paljon toistensa kanssa, heitä kiinnostaa yleensä sen verran eri asiat.



Tuohon ikäeron vaikutukseen läheisyydestä olen eri mieltä. Minusta siihen vaikuttaa enemmän kemiat ja vanhempien asenne.



Hitusen pelottaisi vain ettei vanhemmat sisarukset tuntisi että he joutuisivat liikaa auttamaan/kaitsemaan. Koska kieltämättä varmaan tulisi joskus pyydettyä isompia lapsia kaitsemaan, kun heistä olisi apuakin.



Mietityttää jäisikö nuorin myös yksinäiseksi aikanaan kun isommat muuttaisivat pois kotoa? Tosin sitähän ei tiedä mihin aikaan kukakin muuttaisi...

toiminut loistavasti ( :

Hyvä kiitos =)

Ite sanoinki viikonloppuna miehelleni etten sitten halua lapsia kahen tai kolmen vuen ikäerolla =) Tosin eihän voi tietää mitä tulevaisuus sanoo, mutta näin ajattelin.





tässä ajattelet vaan itseäsi eikös??

mulle oli selvää että lyhyt on hyvä itellä sisko samalla erolla ja on paras ystäväni ja haluan suoda sen lapsilleni enne keskiikää kun ikä ero ei niin näy..mitä sitten jos 90v elämästä 3-4v on vähän rankempaa?

Minun lapsuudenperheessäni on juuri noin ja tuollaisilla perusteluilla, ja lopputulos on lasten kannalta tosi huono. Me kaikki olisimme kaivanneet sisaruksia, siis sen ikäisiä joista olisi jotakin seuraakin. Ei se vanhempien "huomio" korvaa sisaruksten kanssa jaettuja juttuja. Ikinä sisaruksiin ei muodostunut läheistä sidettä, ja niinpä aikuisina olemme toisillemme melkoisen vieraita ja elämme kukin omaa elämäämme.

Minun lapsuudenperheessäni on juuri noin ja tuollaisilla perusteluilla, ja lopputulos on lasten kannalta tosi huono. Me kaikki olisimme kaivanneet sisaruksia, siis sen ikäisiä joista olisi jotakin seuraakin. Ei se vanhempien "huomio" korvaa sisaruksten kanssa jaettuja juttuja. Ikinä sisaruksiin ei muodostunut läheistä sidettä, ja niinpä aikuisina olemme toisillemme melkoisen vieraita ja elämme kukin omaa elämäämme.

Siis teillä ei ollut kellään kavereita vai? meillä oli ja mä en ikinä kaivannut lisää sisaruksia, en mä osannut kaivata edes sellaista mitä mulla on ja ei ole!

Harmi että teillä on asiat menneet noin, meillä ei, meillä ollaan yhtä suurta perhettä sisarusten kanssa vaikka ikäeroa löytyy.

Mulle on sinänsä yks ja sama ovatko aikuisina läheisiä vai ei? nyt ainakin näyttää siltä että hyvin tulevat toimeen. Mä toivon että mun lapset pärjää elämässä, ovat onnellisia, toivon että löytävät hyvät puolisot ja saavat rakkautta heiltä, saavat lapsia, toivon että heillä on töitä ja terveyttä.

on viiden vuoden ikäerolla ja se on meille juuri sopiva! Olemme hyvin onnellinen perhe ja myös sisarukset ovat kovin rakkaita toisilleen. Ei voi sanoa, että lyhyellä ikäerolla sisaruus tulee hyväksi ja pitkällä huonoksi. Itselläni on kaksi siarusta hyvinkin lyhyillä ikäeroilla ja toki leikimme lapsina yhdessä, mutta aikuisina olemme tosi eri luonteisia, emmekä ole juuri tekemisissä. Toisaalta tunnen monia hyviä ystäviä keskenään olevia eri ikäisiä sisaruksia. Eli tässäkään asiassa ei mielestäni voi lähteä yleistämään.



Mutta, minulle on ihan sama mitä mieltä muut ovat, pääasia, että meidän perhe on onnellinen, se on ollut haaveeni ja se on nyt totta!!

ja todella hienosti toimii. Poikia kaikki ja ovat kyllä läheisiä isosta ikäerosta huolimatta.

sanoisin myös että helpompaa vauva-aika kun on pitkällä välillä. lisäksi mielenkiintoista elämää kun kotona on yksi murkkuikäinen, yksi juuri koulua aloittanut uhmis ja sitten vielä pikkuvauva joka vasta opettelee ensimmäisiä sosiaalisuuden taitoja :)



itselläni on siskon kanssa ikäeroa 17 vuotta ja olemme aina olleet läheisiä vaikka emme edes asuneet kuin vuoden samassa perheessä.

ja taas kaverilla veljensä kanssa 1v4kk ikäeroa ja ovat tosi etäisiä. ovat kuulemma lapsenakin vain riidelleet ja perhelomat olleet helvettiä.



eli kyllä se sisar rakkauus on persoonista, kasvatuksesta ym kiinni, ei niinkään ikäerosta.

isommasta tulee hyvä lapsenvahti. Pääsee itse helpommalla kun ei tarvitse pyytää ulkopuolista lapsenvahtia aina.

ratkaisu. Se on myös lasten etu. Koska on jaksavat vanhemmat. Lapset saavat lisäksi olla riittävän kauan pieniä ja hemmoteltuja, ettei tarvitse huomiota kodin ulkopuolelta hakea.

mikä ei kyllä ollut ihan tarkoitus.., mutta eipä enää harmita.



Itselläni on siskoni kanssa 8v ikäeroa ja vaikka sain aina äitini rajattoman huomion ja leikkiseuraa äidistäni niin isosiskoni kanssa elämä oli yhtä tappelua siihen asti että 17vuotias siskoni muutti pois kotoa. Sen jälkeen ollaan pystytty rauhassa olemaan toistemme seurassa. Mitenkään läheisiä ei silti olla. Äiti oli ja on ehdottomasti tärkein.



Sitä kaipasi sitä leikkiseuraa kotonakin, ihanaa nyt kun omat lapset touhuavat keskenään vaikka niitä omiakin kavereita alkaa molemmilla olemaan niin on kotonakin leikkiseuraa.