Lue keskustelun säännöt.
Taaperon harrastaminen?
09.03.2010 |
Olen tässä kovasti miettinyt, että kärsiiköhän nyt lapseni jotenkin, kun ei ole missään kerhossa koskaan ollut eikä vauvauinnissa, muskarissa ym.
Itse en ole pikkulapsena ollut kerhoissa ym, vaan olen viettänyt aikaani ulkoillen ja muuten touhuten vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Toki menin myös nuorena hoitoon, itse olen tällä hetkellä 1v5kk pojan kanssa kotona -ainakin ensi syksyyn asti.
Tuntuu että jokapuolella korostetaan juuri vauvauinteija ja muskareita lähes välttämättömyyksinä. Meidän poika on ollut pienestä pitäen huono nukkumaan ja aikataulujen suunnittelu on ollut lähes mahdotonta, siksi emme ole järjestettyyn toimintaan ottaneet osaa. Toki myös yli vuoden kestänyt aktiivinen imetys vaikutti. Toisaalta on ollut ihanaa, että on ollut vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Käymme usein puistossa jne.
Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään, pitäisikö pojan mennä jonnekin kerhoon tms. Olisi mukava saada hieman sellaista aikaa, jolloin pystyisi tekemään vaikka niitä kotihommia rauhassa tai käydä rauhassa kaupassa. Toinen lapsi on tilauksessa, joten varmasti jos sellaisen saamme, on pakko jotain aktiviteettia kehittää esikoiselle.
Poikani on todella riippuvainen äidistään eli minusta, isäkään ei yleensä kelpaa esim nukuttamaan eikä varsinkaan yöllä lohduttamaan. Toki se on ymmärrettävää tavallaan, koska isä on päivät töissä.
Mitä olette siis mieltä, onko ehdottoman välttämätöntä, että vauvat ja taaperot harrastavat paljon? Vai voisiko olla mahdollista, että tiukkojen aikataulujen kanssa ehtii elää myöhemminkin, joten eiköhän nautita näistä huolettomista päivistä kun ei ole pakko mennä minnekään?
Kommentit (19)
ja käymme kerran viikossa kerhossa (n. 2 h), kerran viikossa naperotanssissa (30 min.) ja kerran viikossa uimassa perheen kesken. Mielestäni sopiva määrä harrastuksia tuon ikäiselle. Tai no, en kyllä tiedä, onko kerho mikään harrastus. Muuten puuhaillaan kotona, ulkona, kavereilla, mummilassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta viikossa ei tietenkään ole varsin vaativa aikataulu, se on selvää, mutta jotenkin asiaa on vasta nyt alkanut miettimään, koska luulen pojan nyt pärjäävän muiden kanssa, vaikkei vielä mitään puhukaan -ehkä se juuri on arveluttanut, kun ei pysty kommunikoimaan puhumalla..
Tapaamme kuitenkin usein muita lapsia, käymme kylässä, meille tullaan kylään ja silloin poika on hienosti leikeissä mukana.
Voi olla, että poika on niin kiinni minussa kun ei ole ollut niitä kontakteja, kuten sanoit, mutta en usko sen olevan koko syy siihen kiinni olemiseen. Pikkuhiljaa olemme lisänneet erossaoloa ja se on mennyt hyvin, olemme toimineet tässäkin ns lapsentahtisesti ja siihen uskon edelleen ja yritän niin toimia jatkossakin niin pitkään kuin se on mahdollista.
harrastukset on vielä ainakin 1 ja 2,5 vuotiaitten kanssa ihan puhtaasti äidin vuoksi, eli ihana nähdä aikuisia. Ja tietysti lapsetkni tykkää. Eihän niissä muuten olisi kivaa. Käydään muskarissa ja seurakunnan perhekerhossa. Eli älä stressaa, jos et itse kaipaa aktiviteettia päiviin niin lapsesi ei varmasti jää mistään paitsi!!!
Kyllä välillä kaipaa aktiviteetteja itsekin, tosin myös sellaisia, mihin ei lasta mukaan ottaisi. Kesä on tulossa ja ison pihan kesäiset hommat, joten ehkäpä syksyllä sitten suuntaamme johonkin kerhoon.
Ja tosiaan, aika lähellä meitä on avoin päiväkoti, jonain päivänä, kun tuntuu siltä tai on ikävä ilma, menemme sinne. Olemme ulkoilleet paljon, koska poika on tykännyt siitä -varsinkin sen jälkeen kun lähti liikkumaan. Vaan nyt hän on tehnyt ulkoilulakon, kestänyt jo lähes pari viikkoa. Kamalalla huudolla saa vaatteet päälle ja puistossa ei edes tule pois rattaista tai pulkasta.. Mitä lie protestoi..
Itse kävin pojan kanssa vauvajumpassa juuri kerta viikossa tahdissa, mutta en koe että se olisi hitaasti vieraille lämpenevaa poikaa hirveästi sosiaalistanut. Lähinnä poika ujosteli vieraita ja äidin sylissä viihtyi. Toki oli minulle antoisaa oppia laululeikkejä =)
Itse olen th ja neuvolassa työssä ja sinun kysymykseesi vastaisin ihan viran puolesta että älä turhia murehdi. Alle 3-vuotiaalle riittää äiti ja vaihtelevat kotikuviot kauppa- ja puistoreissuineen virikkeeksi ja sosiaalistamiseksi. Sitten noin 3-vuotiaasta eteenpäin on säännölliset lapsikontaktitkin tarpeen.
Se, että 1,5-vuotias on äidissä (tai ylipäänsä ensijaisessa hoitajassaan) kiinni on ihan luonnollista ja liittyy ikään, eikä tilanne parane kerhoon viemällä. Ajan myötä tilanne korjaantuu itsestään.
Kirjoitit ap itsekin jo viimeiseen lauseeseesi vastauksen pohdintaasi; nauttikaa rauhassa toistenne seurasta ja kiireettömästä arjesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kyyneleet silmiin tekstiäsi lukiessa. Kiitos rokaisusta :)
Jokohan se toinen on tuloillaan kun kyyneliä pukkaa niin herkästi.. ??
Ap, mun samanikäinen poika käy kanssani harrastuksissa viitenä päivänä viikossa ja on silti kiinni minussa. Puolentoista vuoden iässä lapsella on käsittääkseni jälleen tällainen lähentymisjakso äitiin, ja samalla esiuhma, mikä selittää sen että joskus kaikki vaan on hankalaa. Molemmat menee ohi ajan kanssa, ei auta kuin odottaa.:)
Mä vien lasta harrastuksiin koska meillä ei ole isovanhempia ym. lähellä eikä kavereillani juuri lapsia, joten niitä kaverisuhteita olen sit lähtenyt harrastuksista etsimään ja niitä saanutkin.Lapsi tykkää kun pääsee pois kotoa tuttujen lasten kanssa leikkimään ja juoksemaan. Mutta tän ikäinen ei vielä edes oikeasti leiki toisten lasten kanssa, enemmän se on sellaista toisten seuraamista ja vieressä omien juttujen puuhaamista. Lapsen sosiaalisista taidoista ei vielä voi sanoa juuta eikä jaata ennen kuin ne on kunnolla kehittyneet.
Sinne avoimeen päiväkotiin pitää muuten hakea kunnan kautta ainakin meillä, joten kannattaa tarkistaa asia erikseen. Se ei siis ole kaikille avoin kerho kuten perhekahvilat tai seurakunnan kerhot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkotiin ei täällä käsittääkseni tarvitse erikseen hakea, tai sitten siitä ei ainakaan nettisivuilla mainita, joten..
Olen kyllä tietoinen siitä, etteivät näin pienet vielä varsinaisesti leiki keskenään, lähinnä apinoivat toisiaan. ;)
Meillä on meneillään juuri joku esitahtoikä tai mikä tää on, kun huuto tulee aina jostain, tänään viimeksi siitä tuli tunnin raivo, kun lämmitin ruuan... ei olis saanu vissiin..
Mun vanhemmat käy pari kertaa viikossa ja silloin riittää riemua ja nyt olen saanut mammakaverinkin, kun paras ystäväni synnytti hiljakkoin, joten kun he pääsevät toden teolla liikkumisen makuun, riittää touhua ja tohinaa.
Käymme usein kirppiksellä tai kahvilassa tms. Täällä on yksi ihana kahvila -nimenomaan tarkoitettu että tullaan lasten kanssa, on leluja ja kirjoja heille :)
Vielä jatkan; meidän tilanne on siis sellainen, että minulla on ihan hirveästi energiaa jota en saa purettua mihinkään kotiäitinä. En vaikka itse vedän kahta noista harrastuksista ja puuhaan koko ajan jotakin. Omalla kohdallani mä olen huomannut, että mun täytyy rajoittaa tätä viriketulvaa ja harrastuksia joita lapselle tarjoaisin, koska lapsella on tarve myös siihen omaan vapaaseen leikkiin, jonka meneminen ja tuleminen ja kotona ohjatut leikki - ja askarteluhetket katkaisee. Lapsen keskittymiskyky ei koskaan pääse kehittymään jos aina on vähän kiire jonnekin juuri silloin,kun lapsi on virkeimmillään.
Meillä siis lapsella on kaksi täysin menotonta päivää viikossa, perjantai ja lauantai, ja silloin käydään vaan puistoilemassa tai kaupassa ym. Jos lapsi sais päätää, niin noita rauhallisia päiviä ois varmasti enemmänkin, ja hän sais kaikessa rauhassa kehitellä omia leikkejään. Joten sun lapsi tuskin mitenkään kaipaa enemmän menoa ja meininkiä - ei ainakaan vielä ikänsä puolesta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt keväällä alkaa jalkapallokoulu, jonne saavat mennä jos haluavat.Ja ihan normaaleja lapsia ovat, eivät takerru, osaavat leikkiä niin yksin kuin yhdessä jne.
Niin missä korostetaan että harrastaminen olisi välttämätöntä?
Ettei nyt olisi sinun omaa patoutumaa?
Meilläharrastuksia on tullut vanhimmille vasta nyt 4- ja 5- vuotiaina. Siis kun lapset on voinut jäädä ilman vanhemman seuraa.
Ei ainakaan itselleni tullut mieleen dumpata esikoista jonnekin "harrastamaan" että jään vauvan kanssa tekemään jotain. Lapsen pitää olla hiukan vanhempi kuin 2- vuotias.
Sen ikänen ei tartte erikoisempaakaan ystäväpiiriä, riittää että pääsee toimimaan joskus muiden lapsien kanssa.
Ethän sinä nytkään erityisempää kaipaa lapsen kanssa!
Minusta vauva-uinnit ja muut on ihan mukavia (lähinnä äidille) se rikkoo arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut siitä, kuinka harrastaminen on hyväksi ja lapsi oppii sen kautta paljon asioita (ihan kuin ei muuten vois oppia??)
Itselläni ei ole pakonomaista tarvetta harrastaa enkä myöskään sitä lapselleni halua.
Mielestäni parivuotias voi olla joskus kerhossa, ehkä vielä on kuitenkin liian aikaista. Ja joskus olemisella tarkoitan siis max. 1 kerta viikossa max pari tuntia ilman vanhempiaan. Tunnen paljon perheitä, joissa esikoinen käy puolipäivähoidossa tai jossain kerhossa ja silloin jää äidille ja vauvalle hetki lepoaikaa. Mielestäni toimii hyvin tuntemillani perheillä.
aika moneen kerhoon pitää olla 3 v tai ainakin täyttää sinä aikana 3 v että ottavat lapsen yksinään. Näin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, lapseni on ollut muskarissa vauvasta alkaen, ja viime syksynä kun hän täytti 3v hän siirtyi ryhmään jonne on tarkoitus jäädä yksin, muskari kestää 45 min. Hänenkin kohdallaan mietittiin olisiko syytä jatkaa syksy pienempien ryhmässä koska on syntynyt niin loppuvuodesta, mutta sovittiin että kokeillaan ja katsotaan miten sujuu. Hyvin sujui, joten jatkoi vanhempien ryhmässä.
En usko että juuri 2v täyttäneille lapsille on vielä tarjolla harrastuksia jonne hänet voisi jättää. Tavallisesti sen ikäiset eivät vielä oikein osaa toimiakaan omatoimisesti ryhmässä kerhon edellyttämällä tavalla. Monet kerhot ilmoittavat aloitusiäksi jopa 4 v. Vanhempien kanssa harrastuksia on sitten enemmän tarjolla. Puolipäivähoito onkin asia erikseen, se on nimenomaan hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että jos on päivät pitkät kotona lapsen kanssa ja tarttis joskus mennä vaikka kampaajalle tai jotain eikä ole ketään, joka vois lasta hoitaa sen aikaa? Mihin lapsi silloin menee? Eikö voisi olla jossain kerhossa sen aikaa, onhan lapsiparkkejakin? Vai onko niin, että alle 3 v vanhemmille ei ole sallittua mennä sinne kampaajalle tms? (tiedän, viimonen lause provoa ;))
No itse olen mennyt kun mies tulee töistä.
Jos ei voi menoja sovittaa muuten, niin on noita jotain parkkeja tai hoitajia.
Meilläpäin ei ole kerhoja alle 3- vuotiaille.
aina ei ole niin helppoa, harva kampaamo on auki enää 18 jälkeen :(
lähinnä ajattelinkin tässä viime viestissä niitä joilla ei kenties ole puolisoa eikä tukiverkostoa eli laajensin vähän alkuperäisestä aiheesta
t:16
ei ole lähisukua tms. joka hoitaisi lasta, joten aikamoinen sovittelu kampaajan, lääkärin jne kanssa. Miehen kanssa vuoroteltu.
Me emme siis löytäneet täältä pääkaupunkiseudulta kerhoja alle 3v vuotiaille, onneksemme puistotäti toimintaa oli kouluaikoina lähipuistossa, sinne saatytoi jättää muutamaksi tunniksi. Tästä syystä juuri haimme osahoitopaikkaa, koska meillä ei yksinkertaisesti ole tukiverkkoja täällä. olemme siis molemmat töissä, ja junailemme kaikin mahdollisin tavoin että lapsi voi olla osa-aikahoidossa eikä tarvitse olla täyshoitopaikkaa. meille olisi kelvannut kevyempikin vaihtoehto, mutta ei ollut tarjolla mitään.
t. se joka sanoi ettei alle 3v:lle ole tarjolla kerhoja, hoitopaikkoja kylläkin
sen sijaan äidille se voi olla henkireikä. Olin itse yhden lapseni kanssa muskarissa kun lapsi oli siinä vuoden kieppeillä ja huvitti, kun äidit istui ringissä kiltisti laulamassa ja lapset konttaili pitkin huonetta siellä ja täällä.
Ehkä juuri siksi lapsesi on niin kiinni sinussa, ettei ole ollut kontaktissa lapsiryhmässä. Ei ole kehittynyt minkäänlaista varmuuta siitä, että pärjää muiden lasten kanssa. Puistoissa kun ollaan kuitenkin aivan eri lailla kuin osallistumassa lapsiryhmässä järkättyyn toimintaan. Itse ainakin huomasin, että kun aloitettiin muskari, niin lapsi oli vain äidin helmoissa, mutta muutaman kerran jälkeen rohkaistui leikkeihin yksinkin mukaan.
Menkää vaikka avoimeen päiväkotiin. Niitä on lähes joka kunnassa. Ei ole sidottu aikatauluun, mutta lapsi voi kuitenkin tavata muitakin lapsia ja osallistua ryhmässä toimimiseen.
Toisaalta olen myös sitä mieltä, että ei ole todellakaan välttämätöntä. Ajattelin vain antaa näkemykseni, kun asiasta tiedustelit ja olet selvästi hieman huolissaan asiasta.