Lue keskustelun säännöt.
Ette voi osata vastata tähän! Ranskan kielestä kysymys.
09.03.2010 |
Miten voitaisiin sanoa "nomini" ranskaksi? Siis suomen kielessähän nomineita ovat substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit, jotka taipuvat sijamuodoissa. Miten niitä kutsutaan ranskan kielessä?
Kommentit (27)
Mistäs tuon keksit? Ihan omasta päästäsikö?
Toivoisin, että se olisikin noin yksinkertaista...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin tosi kiitollinen, jos voisitte mulle sen laittaa. Oma sanakirjani ei sitä tunne. Olisi paljon helpompi puhua nomineista kuin aina luetella nuo kaikki.
Ap
Mistäs tuon keksit? Ihan omasta päästäsikö? Toivoisin, että se olisikin noin yksinkertaista... Ap
Ei kellään sankirjaa tai tietoa muuten?
Ap
Valitettavasti nom ei käy, koska ranskassa se on substantiivi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nomineilla on suomessa muukin määritelmä, kuin se, että taipuvat sijamuodoissa: siis, se, että ne viittaavat henkilöihin, eläimiin, asioihin, ilmiöihin.
Jos sitten ajattelee muita sanaryhmiä - verbit, partikkelit, adverbit - niin nehän eivät tarkoita henkilöitä, eläimiä, asioita, ilmiöitä. Verbit kuvaavat tekemistä, adverbit määrittelevät verbejä, partikkelit toimivat esim. konnektoreina, ts yhdistävät sanoja, lauseita, kokonaisuuksia jne.
Vaikka ranskassa nyt ei olekaan sijamuotoja, niin onhan sekin sijamuotokielen jälkeläinen.
Esim. englannissa tuo sana ("noun") ajaa molempia virkoja.
Ja jos kerran olet niin varma siitä, mitkä ovat vääriä vastauksia, niin miten et jo tiedä oikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nomineilla on suomessa muukin määritelmä, kuin se, että taipuvat sijamuodoissa: siis, se, että ne viittaavat henkilöihin, eläimiin, asioihin, ilmiöihin.
Tyhmä kysymys, mutta miten lukusanat sitten ovat tuolla perusteella nomineja? Voisihan tuon määritelmän mukaan ainakin joitain partikkeleita erehtyä helposti luulemaan nomineiksi.
Mun pitäisikin tietää, mikä tuo nomini voisi olla ranskaksi, mutta en vaan tiedä. Siksi kysyn täältä, keksisikö joku muu jotain hyvää käännöstä. Tuo nom ei käy, koska se todella on ranskassa substantiivi. Myös sana "substantif" on olemassa, mutta se tarkoittaa vähän eri juttua kuin "nom".
Kiitos joka tapauksessa avusta ja vastailkaa ihmeessä lisää!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa vastata kysymykseesi mutta esittäisin vastakysymyksen: miksi esität kysymyksen negaatiolla? Tuo "ette" osaa.... on erittäin epäystävällinen tapa aloittaa keskustelu.
Vai että tästäkin aloituksesta joku osaa vetää herneen nenään! Suo anteeksi.
Kysyin tuolla tavalla, koska yleensä täällä av:lla saa vastauksen kaikkeen. Toivoin jonkun osaavan vastata tähänkin, mutta ihan suoraan sanottuna en oikein uskonut siihen. Toivo ei kuitenkaan ole vielä mennyt. Pidän peukkuja!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nomineilla on suomessa muukin määritelmä, kuin se, että taipuvat sijamuodoissa: siis, se, että ne viittaavat henkilöihin, eläimiin, asioihin, ilmiöihin.
Tyhmä kysymys, mutta miten lukusanat sitten ovat tuolla perusteella nomineja? Voisihan tuon määritelmän mukaan ainakin joitain partikkeleita erehtyä helposti luulemaan nomineiksi.
Mun pitäisikin tietää, mikä tuo nomini voisi olla ranskaksi, mutta en vaan tiedä. Siksi kysyn täältä, keksisikö joku muu jotain hyvää käännöstä. Tuo nom ei käy, koska se todella on ranskassa substantiivi. Myös sana "substantif" on olemassa, mutta se tarkoittaa vähän eri juttua kuin "nom".
Kiitos joka tapauksessa avusta ja vastailkaa ihmeessä lisää!
Ap
Mä en kirjoittanut partikkelien kaikkia tehtäviä, koska niitä on lukuisia, mutta mitä partikkelia vois luulla nominiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kirjoittanut partikkelien kaikkia tehtäviä, koska niitä on lukuisia, mutta mitä partikkelia vois luulla nominiksi?
On varmasti kaukaa haettu, mutta paikkaa ilmaisevat adverbit on mun mielestä hiukan hankalia,siis tyyliin lähellä ja kaukana, tai sitten sellaset sanat kuin keskenään tms.
Ap
Mä en kirjoittanut partikkelien kaikkia tehtäviä, koska niitä on lukuisia, mutta mitä partikkelia vois luulla nominiksi?
On varmasti kaukaa haettu, mutta paikkaa ilmaisevat adverbit on mun mielestä hiukan hankalia,siis tyyliin lähellä ja kaukana, tai sitten sellaset sanat kuin keskenään tms.
Ap
kielessä ne on ainakin hyvin helppo erottaa toisistaan just tuon taipumisen takia. Onko niin, että ajattelet, että ne voi sekoittaa adjektiiveihin? Ainakin sillä tavalla adverbit voi erottaa nomineista, että ne eivät voi saada adjektiiviattribuuttia (kuten substantiivit), eivätkä ne voi toimia adjektiiviattribuuttina, kuten adjektiivit. Ne eivät myöskään esim. voi toimia jonkin henkilön, eläimen, ilmiö asian määreenä (siis esim. henkilö voi olla musta/iloinen/vihainen/vaarallinen, mutta jos hän on lähellä, se kertoo sijainnista, ei ominaisuudesta), kuten adjektiivit.
Selittikö yhtään?
Ei kieli ole niin suoraviivainen asia, ei kaikkia kielen ilmiöitä olekaan helppo ymmärtää. Kielessä on paljon päällekkäisyyttä.
Mutta siis pointtini oli se, että minusta nominien perusluonteeseen kuuluva asia on nimenomaan tuo, että ne taipuvat kaikissa sijoissa. Totta kyllä, että toi niiden luonne, josta puhuit, voi auttaa pääsemään oikean termin jäljille, kiitos. Noilla esimerkeillä vaan tarkoitin, että tuo taipuminen viimeistään auttaa erottamaan ne partikkeleista ja adverbeista (en ole varma, lasketaanko adverbit vielä partikkeleiksi).
Ap
Mutta siis pointtini oli se, että minusta nominien perusluonteeseen kuuluva asia on nimenomaan tuo, että ne taipuvat kaikissa sijoissa. Totta kyllä, että toi niiden luonne, josta puhuit, voi auttaa pääsemään oikean termin jäljille, kiitos. Noilla esimerkeillä vaan tarkoitin, että tuo taipuminen viimeistään auttaa erottamaan ne partikkeleista ja adverbeista (en ole varma, lasketaanko adverbit vielä partikkeleiksi).
Ap
Ranskassa ei yleisesti käytetä nomineista jotain yläkäsitetta, ei kuitenkaan tarkoita a) etteikö sitä olisi, b) etteikö niitä yhdistäisi samat asiat kuin suomen kielessäkin. Eri maissa ja eri kielissä on kuitenkin erilaiset kielioppiperinteet, esim. Suomessa ja Virossakin on eroavaisuuksia tiettyjen ilmiöiden nimeämisen suhteen, vaikka kielet on niin lähellä toisiaan (älä kysy mitä ne erot on, en muista!). Huomasin tän erityisen selvästi opiskellessani hepreaa, koska siinä oli sellaisia ilmiöitä, joita olis voinut niin hyvin nimittää jotenkin toisinkin, mutta jostain syystä oli päädytty nimittää niitä siten kuin nimitetään (kyse siis johdetuista verbivartaloista, jos kiinnostaa...).
En tiedä, minkä alan ihminen olet, mutta vastaus alkup. kysymykseesi vois löytyä jostain kieliopista, tai vaikkapa ranskalaisesta äidinkielen kirjasta, jossa käsitellään sanaluokkia.
tässä Wikipedian ranskankiel. artikkeli sanaluokista (kai).
http://fr.wikipedia.org/wiki/Nature_(grammaire)
En varsinaisesti osaa ranskaa, joten en jaksa alkaa selailemaan, mainitaanko siinä tätä nominiasiaa. Löytyy varmaan ainakin jotain teitoa.
Ajattlen kyllä kanssasi ihan samoin. Olen itse kielitieteilijä. Ranskassa ehkä 'substantif' olisi lähinnä suomen nominia juuri tuon luonteen perusteella, mutta siinäkin on muutama sellainen mutta, ettei sitä helposti voi käännöksenä käyttää. Pitää mietiskellä.
Kiitos avustasi!
Ap
Vastaus varmaan löytyy sanakirjasta. Ja jos ei löydy, voit aina luetella ranskaksi substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit.