RV38 ja uhkasin miehelle

osaa sanoa tähän mitään..

mulla ei ole enään oikein kavereitakaan joille voisin tästä puhua..mies aina sanoo ettei meän asiat kuulu muille.. tuntuu että olen ihan yksin..halusin anonyyminä kirjoittaa koska ahistaa niin paljon enkä tiedä mitä teen..

joka kirjoitti suksijutun tanne?

en ole kirjoittanut mitään suksijuttua..edes lukenut sellaista..



Te kaikki vaan vastailette nuihin provoihin mut sit ku joku haluaa avautua ja pyytää apua ja mielipiteitä niin ei saa..



aika harmillista.



ap

tollasta ukkoakin, maksaahan se sulle sit elarii. törkeetä viedä auto sulta. tsemiä! tee asiat nyt toisin äläkä alistu tollaseen pelleilyyn.

Mä valitsisin sinuna pienemmän pahan, mies tai äiti! Ei tollainen suhde ole hyväksi, ketään ei saisi alistaa tuolla tavalla. Minkälainen mies vie vaimoltaan autot? Oikeesti ihan sairasta! Jos ootte naimisissa, ilman avioehtoa, puolet avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta on sun, noin niinkuin karkeasti. Eihän se toki ihan niin musta-valkoista oo.

ja selvitän sotkun miehesi kanssa. Itsekin sanoit, että riita alkoi pikkujutusta, joten ei tämä riitely ole sen arvoista. Varsinkin kun synnytys on niin lähellä. Tulet myöhemmin katumaan, jos et päästä miestäsi näkemään lapsensa syntymää.



Onnea loppuraskauteen! nimim. itse viikolla 39 ja viikonloppuna riita miehen kanssa, nielin ylpeyteni ja pyysin anteeksi, nyt taas kaikki hyvin :)

ole mieheltä kovinkaan fiksua käytöstä lähtee kotoa pois ja viedä autotkin piiloon.. Taitaa miestä pelottaa tuleva. Onko hän käyttäytynyt noin muulloinkin?

Sillä erotuksella tosin, ettei meillä oo lapsia... Mutta kuitenkin, samanlaista pikkuasioilla alistamista koko ajan, oman paremmuutensa korostamista muiden ihmisten silmissä. Muiden läsnäollessa niiiiin ihana ja huomaavainen, mutta sitten neljän seinän sisällä syyt mun niskaan ja sohvalla maataan eikä edes vastata vaikka kysytään. Jos asioita ei tehty, niinkuin hän halus -> riita. Jos hän joutui tekemään kotona jotain, vaikka yhdessä mun kanssa -> riita. Ja joka ikisen riidan jälkeen sanottiin; mä en kestä tätä riitelyä, mä oon ansainnu parempaaki, mä lähden. Uskomattoman puuduttavaa. Mun piti olla aina puhelimen päässä, jopa töissä. Mutta hänen ei tarvinnu olla tavoitettavissa, muutako silloin kun hän halus. Kaikkeen minä olin syyllinen, koska olen niin huono ja saisin olla kiitollinen kuinka hyvän miehen itelleni sain, olihan kaveritki sitä mieltä, ku se niin kehuskeli, mitä kaikkia kotitöitä hän tekee. Hänellä oli oikeus jutella ja halailla sekä flirttailla muiden naisten kanssa, ku minä jouduin vierestä katsomaan. Minä en olisi saanut puhua omasta pahasta mielestäni, vaan aina olis tarvinnu olla ihanan iloinen ja hyvällä tuulella. Kerran sitten sanoin asiasta, joka tuntu musta pahalta, siitä puhkes kolmas maailmansota ja lopuksi sain nyrkistä. Se äijä jäi siihen. Hän on mitä todennäköisemmin narsisti.



Ja siltä kuulostaa hieman kyllä tuo sinunkin miehesi. Vaikka kuinka odottaisit yhteistä lasta ja olisit hänen avustaan kiitollinen, ihan kaikkea ei tarvitse niellä! Tietenkin tuo taloudellinen tilanne ja lasketun ajan läheisyys vaikeuttaa asiaa, mutta vain sä itse tiedät, onko suhde sen arvoinen, että kärsit. Kokemuksesta tiedän, että puhuminen tuskin auttaa mitään, koska tilanne kuitenkin kääntyy niin, että sinä olet syyllinen jne. Mutta on tässä maailmassa ennenkin selvitty eroista.



Mutta tsemppiä!

Syytät miestäsi valehtelusta. Mistä hän valehtelee? Siitäkö ,että on pyytänyt äitiään sinun avuksi? Eikö ole vain hienoa, että mies huolehtii, riidankin keskellä, että työmatkalla ollessaan hänen äitinsä huolehtii tarvittaessa sinusta?

Miksi se suututtaa sinua?



Mies kiristää sinua asioilla, joita olet joskus mokannut? Millaisilla asioilla?



Se, että olet taloudellisesti riippuvainen miehestäsi, ei ole kovin hyvä juttu. Voisitko alkaa pikkuhiljaa muuttamaan asiaa? Esim menemällä töihin, sitten kun se on mahdollista? Miksi muuten kaikki on miehesi nimellä?



Ehkäpä äitisi ja miehesi ja hänen äitinsä on todella siinä uskossa, että ovat auttaneet sinua? Mihin koet tarvitsevasi apua? Miksi sitä on vaikea ottaa vastaan mieheltä tai anopilta?



Minusta sinun olisi hyvä mennä juttelmaan psykologille, jotta saisit apua itsellesi. En tarkoita tällä nyt sitä, että olet syyllinen kaikkeen, vaan sitä,e ttä ulkopuolisen kanssa keskuteleminen voisi selventää omia ajatuksiasikin ja sen jälkeen voisit tehdä paremmin päätöksiä elämästäsi. Nyt kuullostat hirveän sekavalta ja vihaiselta.



Tsemppiä sulle loppuraskauteen! Toivon, että saatte miehesi kanssa asiat järjestykseen.

Lähde, jos susta siltä tuntuu. Mene ensi- ja turvakotiin, jos et muuta keksi, ja anna siellä auttajien samalla "tutkia" sut, että oletko vaan masentunut tai muuten sekaisin, vai ihan terve. Saat samalla lapsenhoitoapua, joten et tarvi äitejä ja miestä avuksi. Ja ne vanhemmat lapset saa tulla sinne kanssa. Sitten kun olet päässyt vauvan kanssa alkuun, niin alat miettiä, mistä saisit rahaa (elarit, vanhempainraha, lapsilisät) tekee jo aika paljon. Ja kaikki laskut, jotka tulee sun nimellä, niin lopeta ne. Lopeta sähkö-, vesi-, lehdet jne... Ja vetoa puolisoiden elatusvelvollisuuteen,e ttä saat mieheltä aluksi rahaa.



Jos se on niin hyvä mies kuin luulee olevansa, niin se antaa rahaa ja omaa aikaa sulle. Jos se taas on jotain muuta (missä se oli ne 2 yötä?), niin se paljastuu poissaollessasi myös muille.