Mä tunnen itseni jotenkin häijyksi, pahaksi ja kieroksi.
Voiko johtua vaikeasta lapsuudestani, joka oikeasti oli todella rankka? Vai mistä iskostuu ihmisen mieleen tunne, että olen jotenkin häijy, ja minulla on "likaisia" ajatuksia? Esim ajattelen usein pahaa ystävistäni, ja siitä tulee huono mieli. Haukun, parjaan, panettelen selän takana, jopa kaikkein rakkaimpiani.
Kommentit (3)
lapsuudesta.Kyllähän se varmasti jälkensä jättää. Mut mikä sun ongelma on? Miks pitää haukkua muita? Tunnetko itses niin huonoksi että pitää lytistää muita ainakin mielessään?
Taidat olla piru tai sit sut on kirottu.
Minusta kyllä monetkin panettelevat muita ihmisiä ja ajattelevat pahaa, mutta samaan aikaan väittävät kirkkain otsin: "En voisi koskaan haluta kenellekään pahaa." Vaikea sanoa missä määrin uskovat tähän. Mutta kumpi se sitten on se mielenterveysongelmainen, se joka ajattelee pahaa mutta kieltää sen, vai se joka ajattelee pahaa ja tiedostaa sen?
Pidän itseäni muita ihmisiä pahempana ja ilkeämpänä. En tosin panettele sen kummemmin ketään. Taustalla tosiaan tiettyjä asioita lapsuudessa jotka saivat minut häpeämään itseäni ja ajattelemaan itseni huonommaksi ja "pahemmaksi" kuin muut.