Kuka kehtaa kutsua itsensä kylään?

Itse olen nelikymppinen ja en koskaan kehtaisi sanoa, kuten ap tuolla kysyy. Ovatko nuoret vapaamielisempiä vai onko kyseessä joku kommuunityyli? Minä en kestä yllätysvieraitakaan...

Ja suorastaan loukkaannun jos käyn jossain kylässä ja he eivät tule meille ollenkaan. En jaksa/muista kutsua ihmisiä ja oletan että soittavat itse että käykö vaikka perjantaina että tultais teille :)



Mä soitan monesti kaverille ja sanon, että huomenna oisin sielläpäin, passaako tulla kahville. Tai sitten vain menen!

Ihme kun vierailut vähenevät koko ajan jos tämäkin on joku kehtaanko kysymys...



Olen 25v.

"ME TULTAS NYT KYLÄÄN"

Vaan kysyisin että:

"SOPISIKO TEILLE JOS TÄNÄÄN TULTAIS KYLÄÄN?"



Näissä on vissi ero. Kyllä normaalijärjellä varustettu ihminen osaa sanoa jos ei nyt käy.

T:3 joka on viiden lapsen vl-äiti

Miksi ette kutsu sitä ystävää/perhettä teille? Miksi teidän pitää mennä heille?

väkisin tulee mieleen, että ainoa syy on se, että haluaa seuraa, mutta ei ole valmis itse tarjoamaan vieraille mitään=on pihi. Haluaa vaan valmiiseen pöytään.

poikansa pelkää koiria. en viitsi tehdä hänelle kyläilyistä pelottavia.



ja toisaalta meidän on suht. helppo autolla suhauttaa kylään kun kaikilla muilla ei ole autoa ja joutuisivat sovittelemaan aikatauluja bussien mukaan.



10

Mutta kaikille ei vain kaikki sovi.

Miksi ette kutsu sitä ystävää/perhettä teille? Miksi teidän pitää mennä heille?

Jos perhe on käynyt jo monta kertaa meillä, eivätkö he ole kutsuneet meitä kylään, miten he kehtaavat ilmoittaa tulevansa meille kylään?

Miksikö? No minulla on auto käytössä, kaikilla ei. Meillä on koira. Joskus haluan mennä vaan itekseni kaverille naattimaan kupposen kahvia.

Itse olen nelikymppinen ja en koskaan kehtaisi sanoa, kuten ap tuolla kysyy. Ovatko nuoret vapaamielisempiä vai onko kyseessä joku kommuunityyli? Minä en kestä yllätysvieraitakaan...

Ja veikkaan että VL-piireissä varsin suosittu tapa. Heidän piireissään kun kyläily samanuskoisten luona on erittäin yleistä.

Enemmän meillä päin vanhemmat ihmiset harrastaa tätä . Etenkin sunnuntaina voi jopa odottaa että joku tulee kylään. Itsekin olen sanonut monille ystäville useinkin, että meille voi/saa tulla ilmoittamattakin, jos ei olla kotona niin ei avata ovea. Tosi mukavaa jos tulee yllätysvieraita! =D Tosin minullakin on kavereita, joilta odotan kutsua, ja jolle ei tulisi mieleenkään mennä yllättäen. Näi tääl Karjalas!

ja samoin tekevät ystäväni mutta kyseessä ovat tosi hyvät ystävät eikä hyvän päivän tutut. Näin toimimme myös siskoni ja äitini kanssa.

Lapsilleni olen opettanut ettei kaverille voi itseään kutsua. Kutsumme ensin kaverin meille leikkimään jonka jälkeen on sitten tullut kutsu kaverin luo.

kyläiltäis puolin tai toisin? Ja sitten sovitaan tilanteen mukaan, kumman luo mennään. Mitä vieraammasta on kyse, sitä todennäköisemmin kutsun häntä aktiivisesti meille. Lähimpien kanssa voi ehdottaa toisinkin päin. Ihan normaali ja toimiva käytäntö.



Äidin, anopin ja sisarusten kesken voi hyvin kysyä myös, että milloin voitais tulla teille. Näin siis meidän suvussa, mutta meillä onkin läheiset välit.

Välillä kun ollaan jossakin menossa niin tulee mieleen että oiskohan nuo kotona. Voisi samalla käydä kylässä.

T:3 ja 12

(ehkä meillä vl:llä on hiukan erilainen kyläiykulttuuri)

sanoa kenellekään muulle, ei edes siskoille

Minusta tuo on ihan normaalia (ikä 34) ja niin oli vanhemmistani (lähentelisivät 80 vuotta jos eläisivät). Joskus kutsutaan kylään ja toisinaan saattaa "tyrkyttää" itseään kylään. Syitä on monia.



Minä saatan tyrkyttää itseäni kylään esim. jos:

- mulla on joku "salaisuus" tms. josta haluaisin jutella kaverini/tuttuni kanssa ja menemällä heille varmistaisin ettei kaikki korvat juttuja kuule (esim. vaikka joku miehen/lapsen lahja-asia, johon kaipaisin mielipiteitä, ideoita, järjestelyrauhaa).

- sattuisin luontevasti olemaan liikkeellä sillä suunnalla, niin soittelisin, että passaako tulla kaffille.

- on tullut nökötettyä kotona pitempään ja haluaa päästä ihmisten ilmoille. On jotenkin repäisevämpää lähteä itse kylään kuin kutsua muita.



Ja toki nämä tapahtuvat aina hyvien kavereiden/tuttujen kesken ilman paineita siitä, että pöydässä pitäisi olla seittemää sorttia tarjolla.

Kaverilla on kaksi lasta, joista toinen on vauva. Hänellä on suurempi homma pakata mukulat ja tulla kylään. Plus se, että meillä alkaa olla paljon haloamisherkkiä isojen Lego-rakennelmia, joita 3-v ei varmaan malta olla hypistelemättä.

Kun kysyn, passaako meidän tulla, varaudun toki siihen, että toisilla on jotain muuta. Ei haittaa. Mennessäni vien aina syömisiä, omatekoisi leipomuksia.

Kylässä pidän vauvaa sylissä (söpö!) niin emäntä voi sillä välin vaikka tehdä iltaruokaa kotiväelle tai laittaa pyykit tai jotain. Oma poikani viihdyttää 3-veetä.

Kyllä meitä myös kutsutaan, mutta en nyt katso olevan kamala rikollinen, kun tarjoudun tulemaan.

soittaa ja kysyy saako tulla kylään meille. itse olen huono kutsumaan ja laiska käymään missään. olen onnellinen jos joku oma-alotteisesti tulee ilman kutsua, eipä tarvitse minun lähteä kotoa pois.

sinulla siskoosi. Hemmetin kankeeta, jos ei edes sisarukselle voi mennä käymään ilman virallista kutsua. Hui kauhistus!

kyllä mäkin äidilleni voin noin sanoa, mutta ei kyllä tulisi mieleenkään

sanoa kenellekään muulle, ei edes siskoille

niin että oltiin itse kutsuttu itsemme :) Tuo oli ihan normaalia silloin, elettiin maaseudulla. Ihmisten näkeminen oli paljon rennompa kuin nykyinen touhu että pitää viikkoja etukäteen varmistella.



Yksi ystäväni (tai pikemminkin entinen) on kyllä mestari tässä. En todella halua häntä kotiini, laukoo koko ajan jotain mauttomuuksia jos näkee vaikka roskia lattialla tms. (lapsiperheessä todella yllättävää). Hän sanoo joskus että kyllähän me tultais käymään jos kutsuttaisiin... Mitäs siihen voi sanoa muuta kun että "niin".

Itse olen siskojeni kanssa todella läheinen ja en kyllä moista ymmärrä.... Ja itse kyllä olen ehdottanut että "SOPIIKO tulla käymään tai haluaisitteko tulla meille?" ja tulen kyllä jatkossakin tekemään niin. Ja ilahdun jos minulle sanotaa samoin. Täytyyhän ihmisen pystyä sanomaan jos ei käy?!? MIKÄ siinä on niin vaikeaa...?