Kuka kehtaa kutsua itsensä kylään?

Lisäksi entisellä kotipaikkakunnalla käydessämme ilmoitamme niille ihmisille, että nyt olemme tulossa paikkakunnalle, ja ikäänkuin kärkymme kutsua. Tämä on käytännössä tehtävä näin, koska eiväthän he muuten tietäisi milloin kutsua. Ja samoin, kun ystävämme käyvät meilläpäin, he soittelevat, että ovat tulossa tännepäin, haluaisimmeko kutsua kylään. Ja minusta se on kiva juttu.



Samalla paikkakunnalla asuvien luokse emme kyllä koskaan kutsu itse itseämme, eli odotamme kutsua. Ja sellaiset ihmiset ovat rasittavia, jotka joka kerta tavatessa 'kutsuvat' kylään, mutta koskaan eivät ihan oikeasti kutsu.

kuin lähden neljän lapsen kanssa kyläpaikkaan jossa heillä ei ole mitään tekemistä ja kinuavat kokoajan "koska lähdetään" tai saan olla varomassa milloin jotain särkyvää menee rikki.

Lapsiperheiden luona kyläilyt sitten sujuvatkin mukavammin.

Vaikka itseäni kylään kutsunkin ilmoitan aikeistani kuitenkin muutamaa päivää ennen.



T. 19

Kun ollaan siis vielä kovin kiinni tyttökavereissa ja ehkä äitiyslomalla tai hoitovapaalla.



Keski-ikäisenä ja työssäkäyvänä sellainen ei tule enää kysymykseen.

Esim. soitellaan tutun kanssa ja sanotaan, että olisi kiva nähdä, tuletteko meille vai voiko teille tulla. Joskus päädytään näkemään myös ihan jossain muussa paikassa, jos vaikka kaupungilla on jotain lapsiperhetapahtumaa yms. Tai sitten niin, että ollaan lähistöllä ja on aikaa vierailulle, että sopisko teille tulla käymään.



Mä ainakin ilostun, jos joku kutsuu itsensä meille. Olen aika laiska lähtemään, ja asumme vähän syrjässä, joten on vaan positiivista, jos joku tulee yllättäen. Saavat sitten vaan kestää tekonsa seurauksen eli sen, ettei koti ole tiptop. :D

Kyllä meidän äitipiireissä on tapana kysellä, että voiko tulla kylään. Vastaavasti myös kutsutaan kylään. Näin sumplitaan, että milloin voitais tässä kiireisessä perhe- elämässä nähdä. Ja kieltäytyä saa. Juuri tällä viikolla ollaan sumplittu, että milloin eräs ystäväni voisi lapsineen tulla meille kylään. Hän kysyi voisivatko tulla meille sinä ja sinä päivänä, se ei passannut meille, mutta sitten ehdotin vastaavasti toista päivää, se ei passannut heille, mutta lopulta kumminkin löytyi sopiva päivä.

Hänen kanssaan on juurikin se tilanne, että asuvat kauempana ja heillä auto, meillä ei. Ennen kun asuivat vielä meidän lähellä, niin kävimme vuorotellen toistemme luona kylässä.

Näin toimitaan monien kanssa. Sekä kutsutaan kylään, että kysytään voidaanko nähdä/ voidaanko tulla kylään.

Itse olen lähempänä kolmekymmentä vuotta ja ystävän 20 +- siitä ylöspäin. Kaikenikäisiä äitituttuja/ ystäviä on. Meistä tämä systeemi toimii hyvin. Näin ei ole aina se sama osapuoli, joka joutuu kulkemaan lasten kanssa kylään tai yks ja ainut on aina emäntänä.

Ja tämä systeemi ei siis tarkoita mitään yllätysvierailuja, että yhtäkkiä vaan ollaan oven takana ja tulossa jo kylään. Kaikilla kumminkin niin omat kiireensä ja menot, ja eri- ikäisiä lapsia, jotka nukkuvat eri aikaan, että pakkokin sumplia, että millon sopii kyläillä.

blingblong... terve, ajeltiin tässä ohi ja päätettiin pyörähtää

Meille saa mielellään kutsua itsensä kylään - osaan kyllä sanoa "ei", jos ei käy tai niin, että "tulkaa vain, mutta en ehdi laittaa mitään ruokaa", jolloin vieraat tuovat esim. lapsilleen omat ruuat.



Minusta on arvokasta ja ihanaa, että on sellaisia ystäviä, joilla voi vierailla ja jotka vierailevat meillä ilman kummempia muodollisuuksia. Kotiäitinä seura on tervetullutta. Lapsetkin ovat onnessaan, kun tulee leikkikavereita.

Kyllä meidän äitipiireissä on tapana kysellä, että voiko tulla kylään. Vastaavasti myös kutsutaan kylään. Näin sumplitaan, että milloin voitais tässä kiireisessä perhe- elämässä nähdä. Ja kieltäytyä saa. Juuri tällä viikolla ollaan sumplittu, että milloin eräs ystäväni voisi lapsineen tulla meille kylään. Hän kysyi voisivatko tulla meille sinä ja sinä päivänä, se ei passannut meille, mutta sitten ehdotin vastaavasti toista päivää, se ei passannut heille, mutta lopulta kumminkin löytyi sopiva päivä.

Hänen kanssaan on juurikin se tilanne, että asuvat kauempana ja heillä auto, meillä ei. Ennen kun asuivat vielä meidän lähellä, niin kävimme vuorotellen toistemme luona kylässä.

Näin toimitaan monien kanssa. Sekä kutsutaan kylään, että kysytään voidaanko nähdä/ voidaanko tulla kylään.

Itse olen lähempänä kolmekymmentä vuotta ja ystävän 20 +- siitä ylöspäin. Kaikenikäisiä äitituttuja/ ystäviä on. Meistä tämä systeemi toimii hyvin. Näin ei ole aina se sama osapuoli, joka joutuu kulkemaan lasten kanssa kylään tai yks ja ainut on aina emäntänä.

Ja tämä systeemi ei siis tarkoita mitään yllätysvierailuja, että yhtäkkiä vaan ollaan oven takana ja tulossa jo kylään. Kaikilla kumminkin niin omat kiireensä ja menot, ja eri- ikäisiä lapsia, jotka nukkuvat eri aikaan, että pakkokin sumplia, että millon sopii kyläillä.

Enkä ole vl, vaan muslimi ja suurinosa tutuista/ ystävistä tapakrisittyjä, ev. lut siis.

Miksi ette kutsu sitä ystävää/perhettä teille? Miksi teidän pitää mennä heille?

Jos perhe on käynyt jo monta kertaa meillä, eivätkö he ole kutsuneet meitä kylään, miten he kehtaavat ilmoittaa tulevansa meille kylään?

on kavereita, joille voi sanoa "voitais tulla huomenna kyläileen" ja ENNEN KAIKKEA kavereita, joille voi sanoa ihan suoraan "että sori huomenna ei käy".

HALOO. Ei se noin voi mennä. Ja jos menee niin me ei kyllä tulla teille kylään.



Ensin tarvitaan kutsu. On kyllä moukkamaisuuden huippu odottaa, että joku ilmaisee tahtovansa tulla teille kylään, ja vasta sitten sinä armollisesti avaat ovesi ja sanot tervetuloa.

että kun tavataan, niin kutsutaan yleisesti, että tulkaa joskus käymään meillä. Ja sitten kun toisella tulee mieleen, että vois tulla, niin kysyvät, että ollaanko me kotona. Ja jotkut tulevat ilmoittamattakin.



Mutta kun kerran on kutsuttu, mutta mistään tietystä päivästä ei ole ollut puhe, niin se päivän ehdottaminen jää meille. Ja kyllä me ollaan näitä yleiskutsuja saatu ihan kaikilta, joilla vaan voidaan kuvitella vierailevamme, joten aivan kutsumatta ei kenellekään tungeta.



Ja sitten on erikseen sellaiset kyläilyt, kun on jokin tietty asia samalla toimitettavana tai lasten synttärit, niin silloin kutsutaan jo etukäteen ihan tietylle ajalle.

ja samalla mielellään vierailtaisi mukavien tuttujen tai sukulaisten luona, niin mistäpä nää tutut osaa meitä juuri silloin kutsua kylään, jos ei ilmoitella, että liikutaan nurkilla ja voitais samalla poiketa teilläkin, jos vaan käy.

ja samalla mielellään vierailtaisi mukavien tuttujen tai sukulaisten luona, niin mistäpä nää tutut osaa meitä juuri silloin kutsua kylään, jos ei ilmoitella, että liikutaan nurkilla ja voitais samalla poiketa teilläkin, jos vaan käy.

Eli perhe ,kenen luo mennään kylään, on sanonut joskus sitten kun tulette tänne niin ilmoitelkaa ja sovitaan päivä milloin tulette kylään.

Silloin onkin luonnollista ilmoittaa, että olemme siellä ajan x ja olisi mukava tulla jos löytyy sppiva aika.

Mutta tilanne jossa asutaan samassa kaupungissa ja on joku vieraampi ihminen jolle olisi mukava mennä kylään, niin sinne on hankala vain soittaa ja kysyä saadaanko tulla.

toisten luo kylään. Kysyn suoraan ystävältä, että sopisiko tulevana viikonloppuna tulla käymään. Tyrkytä en, jos ei sovi, niin sitten jään odottamaan vastakutsua kunhan ko ystävälle sopii. Kukaan ei pidä moukkana, juntteja ei olla vaan suht hyvin koulutettua porukkaa.

Eli perhe ,kenen luo mennään kylään, on sanonut joskus sitten kun tulette tänne niin ilmoitelkaa ja sovitaan päivä milloin tulette kylään.

Jos me mennään esim. Seinäjoelle käymään (emmekä yleensä ikinä käy Seinäjoella), niin kyllä mä voin soittaa siellä asuvalle tädille, että voisko piipahtaa, kun nyt kerrankin ollaan täällä. Eihän se täti osaa meille mitään ennakkokutsua antaa, jos me ei Seinäjoella käydä kuin joskus kerran kymmeneen vuoteen!

Me kyllä kutsutaan tuttavaperheitä, mutta joskus voidaan kutsua myös itsemme. Esim. minä olen kotoisin n.300km:n päästä kotikaupungistani, jossa tulee käytyä aika harvoin. Saatan hyvissä ajoin, kun suunnitellaan sinne menoa, laittaa viestiä "ollaan tulossa kahden viikon päästä viikonloppuna käymään X:ssä, voitaisko jossain välissä käydä". Tässä lähempänä asuville harvemmin tulee itseä kylään kutsuttua, mutta jos niin käy, niin ei koskaan samalle tai edes seuraavalle päivälle kyläilyä sovita.

harva sitten kutsuu vastavierailulle. Kutsun mielelläni ihmisiä kylään ja jos olen kutsunut saman perheen kaksi kertaa peräkkäin odotan jo heiltä vastakutsua. Sitten on niitä ihmisiä, jotka kutsuu itse itsensä ja perheensä kylään. Eräskin tuttavani on kutsunut kerran itsensä meille kylään ja toisella kertaa kun tuli pikavisiitille jonkun asian tähden hänen perheensä tuli häntä hakemaan meiltä ja hekin jäivät vielä kylään. En todellakaan ollut varautunut vieraisiin sillon, mutta kyllä ne tuntuivat viihtyvän. Sitten lähtiessä sanoiva, että kutsukaa itse itsenne kylään. Ja minähän tein niin että kutsuin itseni heille kylään (en ole tehnyt tällaista aikaisemmin). Kysvyin että voitasko tässä lähiaikoina tulla kylään ja onko kutsu vielä voimassa? Tuntui olevan heillä menoa paljon, niin heitin pallon niille ja sanoin vaan että ilmottele sitten kun teille sopii. Tässä ollaan pari vuotta odoteltu kutsua..



Olisi tosiaan kiva jos ihmiset pyytäisivät kunnolla kylään ja kysyisivät että sopisko teille vaikka ensiviikon loppuna jos pääsisitte meille. Semmonen huikkailu että tulkaahan joskus kylään tai tulkaahan vastavietailulle ärsyttää. Miksi ei voida pyytää kunnolla kylään? En todellakaan ala soittelemaan perään että voidaankos huomenna tulla kylään.

Ollaan normaali lapsiperhe, alle 30v. vanhemmat eikä olla edes lestadiolaisia ;) Ja voidaan välillä kutsua itsemme kylään, joskus taas kutsumme meille vieraita ja joskus ihan odotetaan kutsua.



Monien perheiden kanssa meillä on tapana kyläillä vuorotellen. Tähän liittyy myös se, että se jonka vuoro on tulla kylään kysyy tulevilta isänniltä, että milloin sopisi tulla. Samalla tavalla siis meillekin joku perhe itsensä kutsuu. Myös sisarusten kanssa on sama tyyli, tietyin väliajoin käydään yökylässä ja aloitteen kyläilylle tekee yleensä se, jonka pitää ajaa pitkä matka. Jotenkin helpompi valita sopiva aika, kun tietää milloin sen pitkänmatkalaisen perheen on sopiva tulla. Isänniltä vaaditaan kuitenkin vain kotona olemista.



Olen aina pitänyt tätä normaalina juttuna! Vähän vieraampien osalta ja ns. tutustumisvaiheessa odotetaan, että meidät pyydetään kylään tai sitten kutsumme itse. Mutta jotenkin on helpompaa kyläillä, kun tietää että toinenkin osapuoli on oikeasti halukas tulemaan, eikä suostu vain kohteliaisuudesta ;)



Minä olen muuten tosi innokas emäntä ja jos saisin valita, niin kaikki kyläilyt olisi aina meillä. Mielelläni siis siivoan vieraita varten ja laitan pöydän koreaksi. Joten kyse ei ainakaan meidän osalta ole siinä, että ei haluttais nähdä vaivaa. Helpompaa on minusta olla emäntä kuin vieras.

Näin siis läheisimpien kanssa. muilta odotan kyläkutsua. Läheisten kanssa ollaan aina tehty näin. Aina kun nähdään, sovitaan tosin alustavasti myös koska olis seuraava mahdollinen peli-ilta jne. Eräitä läheisiä ei juurikaan kutsuta meille koska heillä allergiaa ja meillä lemmikkejä. Käyvät toko meillä pikavisiiteillä joskus.



Riippuen tilanteesta, henkilöistä ja asiayhteydestä en välttämättä kehtaa kutsua itseäni kylään. Joskus kylläkin. Mutta silloinkin vain jos tämä on toiselle puolelle ok. Kysyn siis aina ensin.