Kerro joku kasvatusmuisto äidistäsi, jota et riemulla muistele.

Kun olin lapsi meillä tehtiin vain erikoisempia ruokia kai tarkoituksena opettaa kaikkiruokaiseksi. Metsään meni. Ruokapöydästä ei ollut lupa poistua ennenkuin lautanen oli tyhjä ja muuta ruokaa ei tullut ennenkuin tämä ruoka on syöty. Oli lautasella mitä vain. En esim. pienenä pitänyt riisipuurosta. Istuin jokusenkin jouluaattoaamun riisipuurolautanen ja remmi edessäni. Tehtävänä oli valita syötkö vai otatko selkääsi.



Lopputulos oli, että minusta tuli huippunirso, en vahingossakaan syö mitään "kummallista" ja olen ruuan suhteen muutenkin ennakkoluuloinen. Ikinä en tule omille lapsilleni samaa tekemään.



En kiitä tästä kasvatuksesta.

* meillä sai remmiä helposti, ei juteltu asioista vaan heti rankaistiin

* me lapset kasvoimme siinä sivussa, vanhemmat teki töitä ja lopun ajan olivat humalassa



Ja monia muitakin asioita on. Mutta on hyviäkin asioita tietenkin, vanhempani ovat kuitenkin "minun omiani" ja rakastan heitä valtavasti!

En tiedä, miten se sen teki, mutta ihan tietyllä ilmeellä se kertoi meille, että jos et nyt tee tätä, sydämeni särkyy ja petyn ja olen onneton lopun elämääni. Se tuntui lapsena aivan älyttömän epäreilulta, koska kyse oli yleensä ihan triviaaleista asioista, kuten pukemisesta tai lautasen viemisestä tiskialtaaseen. Toivon NIIN paljon, etten tiedostamattani tee tätä itse omille lapsilleni! Ainakin yritän aina kertoa suoraan, mitä heiltä odotan ja miksi, ilman marttyyriasennetta pään päällä.

*

mulla ihanan äiti, mutta liian nössö isän suhteen, joka oli tyranni-alkoholisti. meinasi ottaa monesti eron, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä.

Äitini on aina ollut kova pillittäjä, mutta teinin se tuntui lähes sietämättömältä.

Eli en siis saanut siivousoppia kotoa, on pitänyt oppia kantapään kautta äidin kuoleman jälkeen (olin 13 v).

Itse pyrin opettamaan lapsille kotitöiden tekoa, jaksavat kyllä urputtaa siitä, mutta onpahan sitten aikanaan helpompaa aloitella itsenäistä elämää, kun on perusasiat hallinnassa.

minä ja siskoni ollaan vähän katkeria siitä, että koulun jälkeen oli pakko mennä marttyyriäidin luo heti kotiin, eikä voinut mennä kavereille niin kuin muut, koska tylsistynyt äiti oli marttyyrina tehnyt ruoan ja odotti meitä kotiin. Muutaman minuutin myöhästyminen ja hän oli heti niiiin huolissaan, kun ei ollut kännyköitäkään, ja turpa rullalla kotona. Ärsyttävää....Itse olen nyt töissä ja lapset SAAVAT mennä tyhjään kotiin kavereiden kanssa.

Joka toinen viikko oli kunnon siivous.



Heti kun olimme saaneet siivottua saimme kuulla, että seuraava siivous on kahden viikon kuluttua ja siitä muistuteltiin myös vähän väliä. Ruokapöydässä istuessa piti syödä niin, ettei lattialle tippunut mitään, jotta ei tulisi enemmän siivottavaa jne.....



Me lapset siivosimme ainakin oman huoneenmme. Ja kun olit saanut sen mielestäsi siivottua, tuli äiti tarkistamaan asian. Aina se löysi jostakin hyllyn reunalta tai taulun päältä pölyä, tehdessään sormellaan pistotarkastusta. Ja voi sitä katsetta....

Äitini saattoi olla puhumatta päiväkausia jos riideltiin. Tuntui todella ahdistavalta ja pelottavalta.

Kun olimme veljeni kanssa pieniä (alle kouluikäisiä), äiti perheriitojen päätteeksi pakkasi muka matkalaukun ja meni ulko-oven taakse seisomaan. Ei kuulemma jaksanut eikä kestänyt meitä eikä isää. Me sitten itkimme oven takana ja rukoilimme äitiä tulemaan takaisin.

Olen miettinyt johtuuko huono itsetuntoni tuosta tapauksesta, että olimme veljeni kanssa niin huonoja lapsia että meidät pystyi ihan jättämään.

Olen nyt yli 30 vuotias ja itselläni kolme lasta, en ole moisia metodeja soveltanut omiini. Asioista voi aina puhua, ei semmoista asiaa olekaan että pitää uhkailla kotoa lähtemisellä tai monen päivän mykkäkoululla.

mulla pitää paikkansa sekä tuo marttyyriäiti että mykkäkoulu.



Mylläkoulu on ihan hirveää, todella ahdistavaa! Ikinä meillä ei tulla mykkäkoulua pitämään.



Ja tuo marttyyriys on tosi syyllistävää. Äiti parhaansa yrittää, mutta sitä vaan teet sitä tai tätä...

Mutta tietysti on jotain yksittäisiä juttuja, etenkin murrosiässä. Minulle asetettiin niin naurettavan tiukat kotiintuloajat että jos olisin niitä noudattanut, en olisi ikinä ehtinyt mukaan mihinkään ihan viattomiinkaan kaverijuttuihin. Joten sitten oli pakko rikkoa rajoja, ja sitten riideltiin, ja sitten kun riideltiin niin en ainakaan halunnut enää noudattaa sääntöjä, ja lopulta ne viattomat kaverijutut kääntyivät kostomielialalla paljon vähemmän viattomiksi kuin olisivat muuten olleet.

Muuten he olivat ihan hyvät vanhemmat, mutta lupauksiin ei ollut luottamista, jos he halusivat jotain tapahtuvaksi. Esimerkiksi luvattiin, että pääsee kavereiden kanssa ulos, kun on huoneensa siivonnut. Sitten kun oli siivonnut, pitikin vielä siivota vessat. Sitten kun vessat oli puhtaat, pitikin vielä pyyhkiä pölyt kirjahyllyistä ja sitä rataa. Isommat sisarukseni yritti minulle opettaa, että älä nyt niin kamalasti huhki, et sä täältä siivouspäivänä mihinkään pääse. Mutta osasinko sitten ottaa rennosti? En tietenkään! Kun kerran luvattiin niin lapsen uskolla siihen luotin ennen kuin joskus 10-vuotiaana vasta tajusin että helpimmalla pääsee, jos siivoo hitaasti. Edelleen inhoan siivoamista ja silloin kun pitää siivota, haluan siivota yksin niin, että kukaan ei ole kotona. Jotenkin jäi sellainen olo, että jos joku on kotona, minun on pakko siivota vielä tuo ja tää, enkä osaa lopettaa ollenkaan. Ja inhoan joka minuuttia siivouspäivinä.

Eli lautanen oli syötävä tyhjäksi, vaikka ruoka oli todella huonoa. Nyt aikuisena olen huomannut, miten surkea kokki äiti on. Hän ei kerta kaikkiaan osaa laittaa ruokaa. Silti lautanen piti syödä tyhjäksi. Meillä oli usein ruokana kalakukkoa tai lanttukukkoa. Mulle nousee oksennus suuhun, kun kävelen jossain Kuopion tai Savonlinnan torilla, jossa myydään ko. tuotetta. Siis noi ruoat oli niitä ihan parhaimpia. Niille muille sätöksille ei ole edes nimeä. Kasvoin viilillä ja ruisleivällä, koska ne tulivat kaupasta valmiina.



Itse teen ihan tavallista kotiruokaa (ei mitä mozzarellalla ja tuoreilla yrteillä paranneltua gourmet'a, vaan tavallisia peruna-, kaali- tms. laatikoita ja erilaisia keittoja, vaikkapa kesäkeittoa). Mulle maistuu kaikki ruoka, mutta vierailulle äidin luo pitää valmistautua mm. käymällä syömässä ennen kuin on perillä ja varaamalla kassiin reilusti hedelmiä (joilla voi peittää nälkänsä, kun äidin silmä välttää).