Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauva ja koiranpentu, kannattaako edes harkita?
06.03.2010 |
Meille on tulossa vauva ja sain tietää, että pari kuukautta ennen vauvan syntymää olisi saatavilla koiranpentu, josta olen kauan haaveillut. Siis kyllähän koiranpentuja saa vaikka millon, mutta juuri tuota rotuyhdistelmää on harvoin saatavilla. Mietin vaan, että onko aivan tuhoon tuomittu ajatus, että olisi vauva ja koiranpentu samaan aikaan. Meillä on aiemmin ollut viisikin koiraa ja niillä on teetetty pentuja ja minä ne olen hoitanut, joten kokemusta kyllä on koiran hoidosta, mutta vauvan hoidosta ei niin kauheasti ole.
Äitini (inhoaa kyllä muutenkin koiria) on sitä mieltä, että ei vauvaa ja pentua yhtä aikaa, osa kavereista on puolesta ja osa vastaan. Sehän tässä on vaikeinta, että kun ei voi etukäteen tietää onko vauva millainen, koliikki tai muuten vaativa tai sitten suht helppo jne.
Kommentit (30)
ollut äippälomalla,helppo kasvattaa ja kouluttaa kun on aikaa ja haukku ei tee pahojaan kun ei tarvitse olla pitkiä aikoja yksin. Hyvät kokemukset meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koira oli sentään 9kuinen kun vauva syntyi.
Mitään vaikeuksia ei ollut.
Tosin pisti pari huonekalua uuteen uskoon kun oin laitoksella synnyttämässä...
Vauvan kanssa kaikki meni hienosti. Vauvan ollessa lattialla koira aina astui yli ja kun lapsi akoi opetella kävelemään kira kiersi taaperon kauempaa,etteivain vahingossakaan kaataisi pientä.
Nyt kun ovat 9 ja 8v. niin ovat parhaita ytäviä keskenään.
Arvoasteikko tehtiin heti selväksi koura on lauman alin vauva meni siis heti arvoasteikossa koiran edelle.
Meillä oli lapsen ollessa vauva monia hauskoja hetkiä mm. vauva ja koira järsimässä samaa koiran puruluuta.
Koira antaa pienelle lapselle paljon.
Kerta sinulla jo on kokemusta koirista lapsen kasvatus menee samalla metodilla.
ota. Liian paljon on niitä tapauksia joissa koira annetaan jopa pois kun ei jakseta tai koira jää liian vähälle huomiolle ja oireilee sitten aikuisena käytöksellään.
vauva todellakin vaatii niin paljon aikaa ja huomiota, että sitä ei jää koiralle tarpeeksi. Ja itsellesi ei sitä aikaa jää. Vaikka et olisi paljon yksin niiden kanssa.
Sä et oikeasti tajua sitä, mitä vau va vaatii, ennen kuin sulla se on. Ei kukaan muukaan:)
Vauva usein alkuun esim syö tuntikaupalla vuorokaudessa, usein tarvitsee syliä, kanniskelua, seuraa hyvin paljon. Kaikki vauvat eivät ole hyviä nukkumaan. Vauva voi esim herätä toistakymmentä kertaa yössä, nukkua päikkärit vartin pätkissä (joita edeltää mahdollisesti pitkät erilaiset nukutusyritykset).
Me oltiin suuri osa vauva-ajasta molemmat kotona , me ollaan kumpikin terveitä ja meidän koira on aikuinen- silti ei paljon omaa aikaa jäänyt- kun me saatiin sellainen vauva joka vaati miltei koko ajan toisen vanhemman ajan- sillä välin toinen teki kotitöitä, hoiti koiraa, töitä, opiskelujuttuja..
Ja väsytti tosissaan ilman pentuakin kun vauva oli todella huono nukkumaan.
Olen 3 lapsen yh ja nuorimmainen oli 3-4kk vaiheilla kun otimme pienen seropipennun. Olihan se raskasta, kun pissatin sitä yölläkin tienvarteen. Sanomista tuli sieltä täältä että miten jaksan ja ei oo järkevää mutta se oli minun valintani ja päätökseni otanko koiraa vai en. ENKÄ kadu!!! tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 4kk ikäinen vauva ja kaksi koiraa joista toinen on 3kk ikäinen pentu. Vauvamme nukkuu jo kokonaisia öitä jonka vuoksi itsekin jaksan päivät paremmin pienen lapsen ja kahden koiran kanssa. Lapsellani on tietyt rutiinit jotka ovat melkeimpä kellontarkkoja niin aikaa riittää sen vuoksi kaikille. En suosittele kuitenkaan koiranpennun hankkimista jos lapsi ei ole vielä syntynyt koska ei voi koskaan tietää millainen tapaus siellä mahassa touhuaa eikä sitä jaksaako itse hoitaa molempia kun molemmat ovat kuitenkin vauvoja ja tarvitsevat huomiota sekä huolenpitoa. Lapsi on kuitenkin aina se ykkönen ja koira vasta toissijainen juttu! Koirilla ja lapsilla pätee sama asia siinä mielessä että ensimmäinen ikävuosi on tärkein koska se luo pohjan tulevaisuudelle, eli jos on vähänkään epävarma niin kannattaa hankkia koira vasta sen jälkeen kun lapsi osaa puhua, kävellä ja pitää puoliaan jos pentu puree yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ensimmäinen oma koirani oli ollut meillä reilun kuukauden verran kun esikoiseni syntyi. Kaikki mennyt hyvin, koira oppi nopeasti sisäsiistiksi ja ovat nyt lapsen kanssa erottamattomat :) Koira ymmärsi helposti ns. oman paikkansa eikä ole kertaakaan osoittanut mustasukkaisuutta. Tulevaisuudessakin tekisin kyllä niin että pentu ja vauva olisi talossa yhtäaikaa, ei tarvitsisi "taistella" aikuisen koiran kanssa.
En ottaisi.
Vaikka olisi "helppo" vauva, silti se on kaiken uuden oppimista ja arjen muokkaamista.
Koiranpentua pitäisi pissittää vähän väliä, vauvaa ei voi jättää yksin kotiin - ei minusta olisi ainakaan herättämään vauvaa jatkuvasti.
Tai kesken ruokailun kun huomaa että pennulla on pissi hätä, ei sitä niin vain lähdetä siitä seisomalta viemään ulos.
Kyllä sinä sen koiran kerkeät hankkia sitten kun on aikaa panostaa siihen koiraankin, koiranpentu kun ei voi elää vauvan tahtisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli sheltin pentu kun vauva (toinen lapsi) oli 3kk vanha. vauva ei ollut vaativa ja olin haaveillut jo monta vuotta toisesta sheltistä. Juuri minun oman ajan takia koirat on otettu (agility). kyllähän moni kauhisteli mutta toisaalta pentu kerkesi juuri hyvin oppimaan sisäsiistiksi ennen kuin vauva lähti liikenteeseen ja on tottunut kaikkeen. vauva ja pentu tykkäävät toisistaan todella paljon. koskaan ei vauvan luona riehu tai pure niin lujaa että sattuisi.
minkä rotuinen koira tulisi olemaan? Jos ajattelet että varmasti tulee olemaan myös koiralle aikaa niin miksi ei?
ja kokemusta on molemmista niin vauvoista ( 7kpl) kuin koirista ja pennuista. Ja sanoisin että jos voisin palata ajassa taaksepäin jättäisin koiran ottamisen tuonnemmaksi. Kyllähän sitä pärjää, mutta on tämä sellaista kaaosta 2 "vauvan" kanssa että hohoijaa. Eli en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväni - kokenut koiraharrastaja - otti koiran esikoisen ollessa vauva. On ollut yllättävän hankalaa. Koiranpentu ei tietenkään ole heti sisäsiisti ja vauva opeetelee ryömimistä, konttaamista jne ja koko ajan sai varoa, ettei lapsi sotke itseään koiran jätöksiin. Ulkoilut yhdessä pienen lapsen ja suuren, villin koiran kanssa on myös ollut oma haaste. Ja sitten ehkä suurin ongelma on se, että koira tottui siihen, että ystäväni oli kotona vauvan kanssa ja järkytys oli tosi suuri, kun lapsi menikin päiväkotiin ja ystäväni töihin. Nyt tämä jo isoksi kasvanut koira purkaa eroahdistustaan huonekaluihin ja irtaimistoon.
että minusta on myös todella paha yhtälö se, että koiranpentu tulee ensin, vauva sitten. Pentu tottuu olemaan silmäterä sen pari kuukautta ja sitten hänen paikkansa ottaakin pieni vauva. Vauva kuitenkin saa sinulta enemmän huomiota kuin koiravauva. Voi olla, että pentunne tulee kokemaan mustasukkaista ja purkaa sitten sitä joko kotiinne tai vauvaanne.
ystäväni - kokenut koiraharrastaja - otti koiran esikoisen ollessa vauva. On ollut yllättävän hankalaa. Koiranpentu ei tietenkään ole heti sisäsiisti ja vauva opeetelee ryömimistä, konttaamista jne ja koko ajan sai varoa, ettei lapsi sotke itseään koiran jätöksiin. Ulkoilut yhdessä pienen lapsen ja suuren, villin koiran kanssa on myös ollut oma haaste. Ja sitten ehkä suurin ongelma on se, että koira tottui siihen, että ystäväni oli kotona vauvan kanssa ja järkytys oli tosi suuri, kun lapsi menikin päiväkotiin ja ystäväni töihin. Nyt tämä jo isoksi kasvanut koira purkaa eroahdistustaan huonekaluihin ja irtaimistoon.
nakkas tosi pahasti toi "juuri tuota rotuyhdistelmää". Sekarotusta olet siis ottamassa, ja vartavasten teetettyä. Sekarotusia ei tähän maailmaan tarvita enää yhtään lisää. En väitä ettei ne olisi yhtä ihkuja ja söpöjä kun rekisteröidyt puhdasrotuiset, mutta löytökodeista saa aikuisia sekarotuisia jotka tarvitsevat kodit. Kannattaa tutustua seuraavaan sivustoon: http://pentutehtailu.kissakala.com/paperiton.htm
Kokemusta on sen verran, että huolehdin vanhempieni koiranpennusta kun vauvani oli 4kk. Mä olin ihan rättipoikki jo parin viikon jälkeen. Pennulle ei ollut ikinä aikaa niin paljon kuin sen kunnon peruskoulutus olisi tarvinnut, ja sen tarpeisiin ei oikein ikinä voinut vastata yhtä nopeasti kuin oli tarvis (esimerkiksi kun vauva heräsi yöllä, pentukin heräsi, mut koska en voinut päästää sitä ulos koska syötin lasta, se joutui tekemään tarpeensa sisälle vaikka pyysi ulos.)
Toi aika oli siis ihan ok kunhan hommaan sai rutiinin, mut tosi rasittavaa - paljon rasittavampaa, kuin pelkkä vauvanhoito ja pennunhoito yhteenlaskettuna on. Jos vauvan kanssa on sentään joskus ihan omaa aikaa, niin pennun kanssa sitä omaa aikaa ei ole ollenkaan, koska pennustakin pitää saada energia kulumaan ja opettaa ne miljoona asiaa jota sen pitää tietää. Ei pidä väheksyä sitäkään, että äidin pälli oikeasti tarvitsee edes vartin päivässä sellaista aikaa, ettei joku roiku joko tississä tai pohkeessa tai vikise muuten vain. (Meillä on muuten kotona jo aikuinen koira, ja pentu+vauva-yhdistelmä on ihan eri vaatimustasolla. Aikuinen koira ja pentu on varsin helppo yhdistelmä)
Sä varmasti selviäisit hyvin vauvan ja pennun kanssa, mutta sun oman jaksamisen kannalta se ei ehkä ole fiksua. Ihan varmasti toi rotu nyt ei kuole sukupuuttoon jos hetken vielä odotat.:) Saat sitten luoda koiraan kunnon siteen ja kouluttaa sen, eikä sun tarvitse tuntea syyllisyyttä ja riittämättömyyttä siitä ettet ehdi tehdä sen kanssa kaikkea mistä haaveilit. Lapsi kasvaa nopeasti ja sulla jää energiaa paremmin muuhunkin.
4 kk:n ikäinen vauva ja kokemuksella sanon, että raskasta on!. Koira tarvitsee huomiota, leikittämistä, ulkoilua ja jos sulla vauva niin ei sulla riitä jaksamista molemmille. Vaikka vauva ei olisi vaativa niin yöheräämisiä on paljon ja oma jaksaminen on kortilla.
Meillä kävi niin, että kun monien yritysten jälkeen ei vauvaa kuulunut niin otimme koiran ja hups en tiennyt sitä, että olinkin jo raskaana kun haimme koiran kotiin.
otimme koiran joulun tienoilla (pennun siis)... meillä lapset oli 5v ja 2v. olin hoitovapaalla ja lapset kotihoidossa. Alkuun pärjäsi ihan hyvin ja kaikki sujui hienosti. Koira oli täysin sisäsiisti 3-4kk iässä. Huhtikuussa sitten huosinkin yhtäkkiä olevani raskaana. Ajattelin et no kaipa tässä pärjätään. No tietysti piti lopettaa hoitovapaa ja mennä töihin tienaamaan äitiyspäivärahoja. Lapset meni tarhaan. Noh... tietysti meidän koira alkoi myös pureskelemaan ihan mitä vaan suuhunsa löysi. lisäksi haukkui sisällä päivisin jos oli yksin. (asutaan kerrostalossa). vauva sitten syntyi ja olin jo siinä vaiheessa ihan kypsä sen koiran touhuihin, puhumattakaan niistä karvoista jota koko kämppä oli täynnä. Mies ei osallistunut kämpän siivoomiseen ollenkaan. Olin ihan loppu koliikkivauvan ja 2 lapsen ja koiran sotkujen takia. Tein raskaan päätöksen ja luovuimme koirasta :( Se meni kaverin kaverille hyvään kotiin lapsiperheeseen ja voi kuulemma hyvin :) kauhea ikävä silti ja tuntuu tosi pahalle lapsienkin puolesta kun he aina silloin tällöin sanovat, että haluavat koiran kotiin :( JOS OLISIN TIENNYT ETTÄ MEILLE TULEE VIELÄ VAUVA NIIN EN OIS IKINÄ SITÄ KOIRAA OTTANUT :(
Alue: Aihe vapaa
äitiyslomalla olisi ihan hyvä tilaisuus kasvattaa myös koiranpentu. Ja äidillekin voisi olla ihan piristävää kun kaikki ei ihan koko ajan pyörisi sen vauvan ympärillä.
Mutta sehän riippuu niin kaikesta, omasta terveydentilasta ja jaksamisesta sekä siitä kuinka raskaaksi kunkin asian kokee. Ja minkälainen vauva ja koiranpentu sattuu tulemaan.