Tuulimunaraskaus, miksi sen kokeneet kertovat

Kuten jotkut. Olen itse raskaana ihan alku viikoilla ja minulla on jo yksi lapsi ja mielestäni tuulimuna ei liity mitenkään lapsen menettämiseen, vaikka pienenä keskoisena. Tosin se suru kasvaa, mitä myöhemmin näin käy, tietysti. Onhan kyseessä lopulta ihminen, alussa solumöykky.

(miehen nimitys tälle vihurivittu:DDD)

Miksi koet, että jonkun toisen keskenmeno on vähemmän "arvokas" kuin omasi. Ei näillä asioilla voi kilpailla.

minä ainakin itkin kovastikin, kun mulla aikoinaan oli tuulimunaraskaus. Lasta oltiin yritetty pitkän aikaa, ja kun viimeinkin raskaustesti näytti plussaa, niin rakastuin välittömästi sisälläni kasvavaan pieneen ihmisen alkuun, jota ei sitten kuitenkaan ollutkaan. Pettymys ja suru oli valtaisaa. Lääkkeellinen tyhjennys ei hirvittävistä kivuista huolimatta "toiminut", joten jouduin kaavintaankin, niin kyllä siinä oli kestämistä.

Mutta itse tuulimunan kokeneena pidän sitä yhtä lailla keskenmenona kuin muitakin alkuraskauden keskenmenoja. Nainen tekee positiivisen raskaustestin, kokee raskausoireet pahoinvointeineen ja turvotuksineen ja iloitsee tulevasta vauvasta. Sitten rv 12 ultrassa käykin ilmi, että alkiota ei ole ollutkaan. Kyllä siinä itku tulee, kun menettää vauvan, jonka odotusaikaa on jo elänyt pari kuukautta. Sitten nainen saa Cytotecit ja kärsii kovista "kuukautiskivuista", kun kohtu tyhjenee turhasta raskausmateriaalista. Surussa on myös roima annos petetyksi tulemisen tunnetta mukana...



Ja tosiaan, sairaalan papereissa tuulimuna lasketaan aina keskeytyneeksi raskaudeksi.

Molemmilla kerroilla ollut ihan valtavat raskausoireet. Enemmän ehkä kuin kolmessa "kunnon" raskaudessa. Vuoto alkoi ekassa vasta vkolla 10 ja lääkärissä sitten todettiin tuulimunaksi. Toisella kerralla kävin ultrassa viikolla 6 ja kun siinä näkyi vaan pelkkä ruskuaispussi, niin tiesin heti kuinka käy. Lääkäri vaan halusi odottaa vielä 2vkoa. Sitten parin viikon päästä alkoikin vuotaa itsellään. Mulla ei ole koskaan tarvinnut kaavintaa mutta kyllä sieltä sairaalasta on molemmilla kerroilla saanut mukaan "sinulle, joka olet kokenut keskenmenon"-vihkosen. Eli kaipa se keskenmenoksi sitten luetaan.



Emmä näiden takia nyt mitään muistolehtoja ole koskaan pystyttänyt mutta kyllä mulla on mielestäni ollut oikeus asiaa surra. Olenhan siihen vuotoon asti ollut niin raskaana kuin vain olla ja voi. Pari päivää yleensä on mennyt ja sitten se on jäänyt taka-alalle.

Onhan tuulimunassa tapahtunut hedelmöitys. Vauva vain ei ala kehittyä, kun munasolu on ollut viallinen. Sen sijaan istukka ja raskauspussi kehittyvät, ja naisella on raskausoireet kuten tavallisessakin raskaudessa.

Itselläni tuulimunaraskaus meni kesken 12. viikolla, ja aavistelinkin kyllä, ettei kaikki ole kohdallaan. Mutta mä en kokenut mitään suurta draamaa. Pari viikkoa kesti kauhea vuoto ja se oli siinä. Uskon kuitenkin, että se on monille ihan yhtä suuri järkytys kuin mikä tahansa keskenmeno.

ultrassa vk.12. viikkoa myöhemmni kaavittiin kun ei itsekseen ulos tullut (seuraava raskaus alkoi vasta 1½v myöhemmin).

Ja kyllähän siinä on hedelmöitys tapahtunut, istukka ja ruskuaispussi kehittynyt,mutta sikiön kehitys loppunut ennen kuin ehtinyt alkaakkaan.



En toki vuosia itkenyt enkä missään nimessä vertaa enkelivauvoihin tai myöhäisiin keskenmenoihin.



Mutta kyllä siinä menettää sen "vauvan" niinkuin joku jo sanoikin eli sen mielikuvan siitä lapsesta minkä on jo kerennyt useamman viikon aikana luoda.



Kyllä minä ainakin itkien sieltä ultrasta pois lähdin.

Onhan tuulimunassa tapahtunut hedelmöitys. Vauva vain ei ala kehittyä, kun munasolu on ollut viallinen. Sen sijaan istukka ja raskauspussi kehittyvät, ja naisella on raskausoireet kuten tavallisessakin raskaudessa.



Itselläni tuulimunaraskaus meni kesken 12. viikolla, ja aavistelinkin kyllä, ettei kaikki ole kohdallaan. Mutta mä en kokenut mitään suurta draamaa. Pari viikkoa kesti kauhea vuoto ja se oli siinä. Uskon kuitenkin, että se on monille ihan yhtä suuri järkytys kuin mikä tahansa keskenmeno.

(miehen nimitys tälle vihurivittu:DDD)Tiesin jo alusta asti, oli vain sellainen aavistus takaraivossa että tämä ei ole oikea raskaus,vaikka pahoinvointi todella rajua kuin oikeassa raskaudessa.Kaavitiin pois sitten viikolla 13 kun niskapoimussa se todettiin.

Minulla ehti ensimmäinen tuulimuna rv 14 ennenkuin aloin vuotamaan. Neuvolalääkäri oli kuulevinaan sydänäänet rv 12 joten olin luottavaisin mielin. Vauva olisi syntynyt lokakuussa. Toinen ehti vain rv 10 koska kävin ultrassa.



En kokenut että olisin menettänyt vauvaa koska vatsassani ei ollut ollutkaan mitään. Mutta pettymys että oma kroppani on huijannut minua. Odotuksessa oli aivan samat raskauden oireet kuin myöhemmissä raskauksissa, turvotukset, rinnan aristukset ja kuvottava olo.



Mutta tuulimunat luetaan raskauksiksi. Haen sterilisaatiota ja lääkäri kirjasi 6 raskautta ja neljä synnytystä.

ei ole silloin edes tapahtunut.

kun hedelmöittyminen ei onnistunut.



Nämä, jotka draamaa vetää näistä, on juuri niitä, jotka vetää muistakin. Eivät saa huomiota muuten ja kaiken pitää olla elämää suurempi asia.



Kaverillani oli tuulimuna ja sitä itkettiin ja surtiin vuosikausia ja oli kynttilöitä pöydällä ja takapihalla risti leikkihaudan päällä.



Hänen kuopuksellaan oli sitten lievä karsastus ja sepä olikin sitten maailmaa kaatava draama. Itki ja volisi puhelmessa ja joka tapaamisessa kaikille,miten juuri hänelle kävi näin.



Toivoi raukka sääliä ja huomiota, mutta siinä kävi niin, ettei kukaan enää jaksanut tätä naista. Tukea häneltä ei saanut koskaan mistään, vaikka olisi ollut oikeitakin murheita. Mutta hänen limaklönttiään piti käydä takapihalla haudalla itkemässä.

kun hedelmöittyminen ei onnistunut.

Nämä, jotka draamaa vetää näistä, on juuri niitä, jotka vetää muistakin. Eivät saa huomiota muuten ja kaiken pitää olla elämää suurempi asia.

Kaverillani oli tuulimuna ja sitä itkettiin ja surtiin vuosikausia ja oli kynttilöitä pöydällä ja takapihalla risti leikkihaudan päällä.

Hänen kuopuksellaan oli sitten lievä karsastus ja sepä olikin sitten maailmaa kaatava draama. Itki ja volisi puhelmessa ja joka tapaamisessa kaikille,miten juuri hänelle kävi näin.

Toivoi raukka sääliä ja huomiota, mutta siinä kävi niin, ettei kukaan enää jaksanut tätä naista. Tukea häneltä ei saanut koskaan mistään, vaikka olisi ollut oikeitakin murheita. Mutta hänen limaklönttiään piti käydä takapihalla haudalla itkemässä.

kuin se, että jotkut surevat miten tuulimunaraskaus on jouduttu "abortoimaan".. Just, ei mene oikein mulla jakeluun sellainen itkeminen.

ja draamaa muisteltiin, kuinka se oli ollut shokeraavaa.



Ja tietenkin vähäteltiin meidän muun ystäväpiirin keskenmenoja ja lasten vakaviakin sairastumisia yms.



Tälle tuulimunalle tehtiin takapihalle muistohauta risteineen, mitä meidän olisi pitänyt käydä aina muistamassa ja viemässä kukkia.

Siis kun kuukauden ajan ehdimme ajatella että meille tulee vihdoinkin vauva (yritystä takana ties kuinka kauan) ja sitten joku sanoo että mitään vauvaa ei ikinä ole ollutkaan. Tuntui siltä, että olen menettänyt vauvan, vaikka sitä ei ollutkaan. No toivuin kyllä nopeasti, viikonlopun kun itki niin helpotti kummasti. Juu ei voi missään tapauksessa enkelivauvoihin verrata..

...lääkärin mukaan se usein raivaa tietä oikealle raskaudelle :)

Tällä perusteella voisi itkeä vaikka, kun mies kävelee vastaan, ettei ole saanut niitä lapsia, joita ko miehen kanssa tulisi.

ja draamaa muisteltiin, kuinka se oli ollut shokeraavaa.

Ja tietenkin vähäteltiin meidän muun ystäväpiirin keskenmenoja ja lasten vakaviakin sairastumisia yms.

Tälle tuulimunalle tehtiin takapihalle muistohauta risteineen, mitä meidän olisi pitänyt käydä aina muistamassa ja viemässä kukkia.

ajattelisin näin:



Minulle monta raskautta (ja keskenmenon) kokeneena jokainen raskaus on alusta saakka ollut VAUVA. Siis mielikuvissa jo elän sen lapsen kanssa, joka sisälläni kasvaa. Eli kyllä tuulimunakin olisi ollut minulle ihan samanveroinen menetys kuin "tavallinen" keskenmenokin, olenhan siinä menettänyt sen mielikuvieni ihanan elämän lapsen kanssa.