6 v vieressä nukkuminen

esikoinen nukkuin n. 6-vuotiaaksi meidän välissä ja senkin jälkeen sai kömpiä väliin (tai oikeammin jalkopäätyyn) yöllä jos siltä tuntui.



Likka taas on aina ollut yksinnukkuja, satunnaisesti kömpii viereen yöllä.



Kuopus on nyt viisi ja edelleen nukkuu välissä. En näe mitään syytä potkia omaan sänkyyn kun ei tunnu olevan halukas siihen. Kai se joskus sinne omaan sänkyyn siirtyy.



Itse nukuin pienenä paljon vanhempien välissä. Oikeastaan faija pisti vastaan ja siksi musta olikin niin juhlaa kun faija oli aina työmatkoilla niin pääsin äidin viereen nukkumaan. Julman vilkas mielikuvitus sai aikamoisia pelkoja pienenä aikaan ja olisi ollut kamalaa nukkus yksin.

eivätkä ole koskaan nukkuneet meidän kanssa samassa sängyssä. Isompi tullut yöllä muutaman kerran, kun isä on yöllä töihin lähtiessä käynyt herättämässä lapsen toiveen mukaan ja tuonut minun viereen nukkumaan loppuyöksi. Pienempi ei tule, vaikka ehdottaisin illalla tuota, että haetaan miehen lähtiessä. Sanoo vain, että nukkuu paremmin omassa sängyssä. Ja tämä on juuri niin kuin olemme halunneet ja lapset tähän tarkoituksella opettaneet...kaikki nukkuu parhaiten omassa sängyssä. Ja niin ettei ole ahdasta, kukaan ei töni toista, vie peittoa tai tyynyä tai puhu unissaan. Mitään eivät ole koskaan heränneet yöllä huutamaan, painajaisista ei ole ollut mitään puhetta heillä koskaan. Omissa huoneissaan ovat nukkuneet alta vuoden ikäisistä. Ja me saadaan miehen kanssa käydä nukkumaan juuri silloin kun haluamme, ja vierekkäin, ja ihan rauhassa. Voidaan jutella keskenämme tai tehdä muutakin mitä nyt keksitään ;)



Älkää nyt hermostuko, mutta minusta 6-vuotias on todellakin liian iso nukkumaan mamman vieressä...oisko jo aika vähän hellittää otetta? En nyt tiedä oliko ap:n perheessä muita lapsia, mutta kuulostaa ainoan lapsen paapomiselta joka menee aivan yli. Tuttua eräästä ystäväperheestä nimittäin tuollainen takertuminen. Päivällä on kyllä aikaa olla yhdessä ja antaa huomiota ja läheisyyttä, ei sitä yöllä enää tarvitse kylki kyljessä olla. Tai ehkä sillä hyvitetään päivän poissaoloja töiden takia, en tiedä. Itse olen kotona lasten kanssa, niin minun ei sitä tarvitse onnekseni tehdä :

eivätkä ole koskaan nukkuneet meidän kanssa samassa sängyssä. Isompi tullut yöllä muutaman kerran, kun isä on yöllä töihin lähtiessä käynyt herättämässä lapsen toiveen mukaan ja tuonut minun viereen nukkumaan loppuyöksi. Pienempi ei tule, vaikka ehdottaisin illalla tuota, että haetaan miehen lähtiessä. Sanoo vain, että nukkuu paremmin omassa sängyssä. Ja tämä on juuri niin kuin olemme halunneet ja lapset tähän tarkoituksella opettaneet...kaikki nukkuu parhaiten omassa sängyssä. Ja niin ettei ole ahdasta, kukaan ei töni toista, vie peittoa tai tyynyä tai puhu unissaan. Mitään eivät ole koskaan heränneet yöllä huutamaan, painajaisista ei ole ollut mitään puhetta heillä koskaan. Omissa huoneissaan ovat nukkuneet alta vuoden ikäisistä. Ja me saadaan miehen kanssa käydä nukkumaan juuri silloin kun haluamme, ja vierekkäin, ja ihan rauhassa. Voidaan jutella keskenämme tai tehdä muutakin mitä nyt keksitään ;)

Älkää nyt hermostuko, mutta minusta 6-vuotias on todellakin liian iso nukkumaan mamman vieressä...oisko jo aika vähän hellittää otetta? En nyt tiedä oliko ap:n perheessä muita lapsia, mutta kuulostaa ainoan lapsen paapomiselta joka menee aivan yli. Tuttua eräästä ystäväperheestä nimittäin tuollainen takertuminen. Päivällä on kyllä aikaa olla yhdessä ja antaa huomiota ja läheisyyttä, ei sitä yöllä enää tarvitse kylki kyljessä olla. Tai ehkä sillä hyvitetään päivän poissaoloja töiden takia, en tiedä. Itse olen kotona lasten kanssa, niin minun ei sitä tarvitse onnekseni tehdä :

jos lapsi hakee turvaa siihen, niin totta vieköön saa nukkua keskellä. Meillä on myös yksi 15v teini ja ei se enää tule keskelle nukkumaan, joten eiköhän tuosta nuorimmaisestakin ihan yhtä täyspäinen tule.

Sinä juuri menit vanhempiesi väliin. Äitisi halusi nukkua samassa sängyssä kanssasi, mutta isäsi ei. Nämä juuri tuo niitä jännitteitä ja lapsi voi "voittaa".

On täysin eri asia tulla vanhempien viereen omasta sängystä, jos näkee painajaisia kuin, että säännöllisesti nukkua samassa sängyssä vanhempien kanssa.

väitinkö jossain kohtaa, että painajaiset on iästä kiinni???



Sanoin vain, että meillä eivät ole painajaisia nähneet koskaan. Jos joskus näkevät, niin katsotaan sitten, että tulevatko viereen vai rauhoitetaanko omaan sänkyyn takaisin jatkamaan unia.

väitinkö jossain kohtaa, että painajaiset on iästä kiinni???

Sanoin vain, että meillä eivät ole painajaisia nähneet koskaan. Jos joskus näkevät, niin katsotaan sitten, että tulevatko viereen vai rauhoitetaanko omaan sänkyyn takaisin jatkamaan unia.

vieressä. Minusta taas ei, jos vaikka näkee painajaista.

Jos kerta minä annan lapseni nukkua aina vieressäni, siinä ei voi olla mitään väärin vaan pakko olla hyvä asia ja oikein ja kaikintavoin hyödyllistä. Mehän emme tee koskaan mitään virheitä ja olemme täydellisiä kasvattajia. Ja näin minä ajattelen ja minun mieheni saa ajatella myöskin niinkuin minä koska minä olen oikeassa :-)



Eikä minun lapseni ole turvaton vaan minä haluan että hän rakastaa minua eikä osaa olla edes yöllä erossa minusta ja varsinkaan minä hänestä. Ja jos vaikka hengitys pysähtyy, kauheaa.



Kuulostaa vähän tältä

liian vanha nukkumaan mamman kainalossa? Eikö tässä juuri mielipiteitä kyselty? Vai onko SINUN mielipiteesi se ainoa oikea?



Minusta painajaisten kohdallakin on hyvä selvittää lapselle, että ne on VAIN unta. Omassa huoneessa, sängyssä tai muuallakaan siinä ei ole mitään pelättävää, vaan nukkumista voi jatkaa ihan turvassa.

etta itsenaisyys karsii samassa huoneessa nukkumisesta. Veikkaan etta tolle hopotykselle naureskellaan 5-10 vuoden sisalla. Mun sukupolvi nukutettiin vauvasta asti eri huoneessa ja vanhempiemme ikapolvelle se on taysin kasittamatonta etta vauva, saati sitten isompi lapsi nukkuu samassa huoneessa kuin vanhemmat.



Vanhemmilleni oli aivan ihmeellista sekin etta meidan perheessa lasten makuuhuone oli isompi kuin aikuisten. Aikuisten pitaisi kuulemma ottaa "paras" huone ja se sitten " luo turvallisuutta lapselle". Puutaheinaa sanon mina. Tarkeampaa etta lapsilla on leikkitilaa.



Lapsiperheessa tarkeinta on etta kaikki saavat riittavasti unta jotta jaksavat hyvilla mielin seuraavan paivan. Nukkumisjarjestelyja on monenlaisia eika kenenkaan parisuhde taatusti karsi siita etta lapsi valilla nukkuu samassa huoneessa (tai etta joku ottaa valilla unet sohvalla).

liian vanha nukkumaan mamman kainalossa? Eikö tässä juuri mielipiteitä kyselty? Vai onko SINUN mielipiteesi se ainoa oikea?

Minusta painajaisten kohdallakin on hyvä selvittää lapselle, että ne on VAIN unta. Omassa huoneessa, sängyssä tai muuallakaan siinä ei ole mitään pelättävää, vaan nukkumista voi jatkaa ihan turvassa.

hoituisi naps vaan selittämällä. Mutta kun oikeassa elämässä se ei mene aina niin, niin eikö ole ihan hyvä että lapsi silloin saa turvaa vaikka nukkumalla samassa huoneessa? Miksi 6v:tä pitäisi karaista pakottamalla omaan huoneeseen jos jokin asia pelottaa? Een keksi mitään hyvää syytä miksi oin pitäisi tehdä, meiläl lapsi saa olla lapsi ja vanhempien välissä satunnainen nukkuminen ei tee 6-vuotiaasta mitenkään normaalista poikkeavaa.

Ja satunnainen nukkuminen eri asia kuin aina nukkuminen

meidän 9 v poika tulee lähes joka yö viereen aamuyöstä nukkumaan. On jo kolmannella koulussa ja koulu sujuu hyvin sekä muuten ihan tavallinen, iloinen poika, mutta tykkää halia ja olla lähellä öisin jos herää.

vielä melko usein meidän vanhempien välissä. Meillä on sääntönä, että kukin aloittaa yönsä omassa sängyssään. Yöllä sitten ne keitä pelottaa tai ketkä ovat kipeitä tai muuten vaan läheisyydenkaipuisia voivat hipsiä meidän viereemme.



Lähes joka yö jompi kumpi tulee vielä viekkuun. Ei haittaa ollenkaan, isompi on varmaan ihan viimeisiä vuosia tässä rumbassa, nyt jo on harventanut yöhiipparointia todella huomattavasti.

Nykaikana se ongelma että lapsi ei saa tarpeeksi läheisyyttä ja turvallisen aikuisen läsnäoloa. Eikö siinä kohtaa jos näin asiat ovat kannattaisi mennä itseensä ja miettiä mitä karsia jos sitä läheisyyttä tarvii yöllä saada kun päivällä ei saa tarpeeksi. Meillä nukuttu 8kk ikäisestä yksin omassa huoneessa, nukahtanut omaan sänkyyn ja tämän jälkeen onkin nukkunut yönsä putkeen ilman heräämisiä. Tosin lapsi on nyt vasta 1 v mutta tuskin tämä tästä muuttuu kamalasti. Pienempänä joskus nukkui vieressä, mutta minä en nukkunut sitten hyvin. Ja meillä kun on totutettu koira nukkumaan meidän sängyssä niin se tuntui mielestämme lapsen syntymän aikaan liialliselta kieltää se yksi paikkakin koiralta missä saa olla rauhassa ja meidän kanssa.



Käyn itse kumminkin töissä ja lapsi on hoidossa mutta vapaa-aikani olenkin sitten lapsen kanssa. Halitaan, istutaan yhdessä legolaatikon vieressä ja leikitään. Miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei ole aikaa olla?? Jos hektinen elämänmeno vaikuttaa lapsen uneen eikö silloin pitäisi asialle tehdä jotain?? Nykyaikana kiire on se mikä määrää elämisen tahdin ja kiireen kehittää itse ihminen. Mihinkään ei ole kiire jos niin päättää.

Minä olen karsinut menojani ja esim kodin ylisiistinä pitämistä koska rakastan lastani. Mutta lapseni osaa leikkiä yksinkin ja nukkuu yksin..

Nykaikana se ongelma että lapsi ei saa tarpeeksi läheisyyttä ja turvallisen aikuisen läsnäoloa. Eikö siinä kohtaa jos näin asiat ovat kannattaisi mennä itseensä ja miettiä mitä karsia jos sitä läheisyyttä tarvii yöllä saada kun päivällä ei saa tarpeeksi. Meillä nukuttu 8kk ikäisestä yksin omassa huoneessa, nukahtanut omaan sänkyyn ja tämän jälkeen onkin nukkunut yönsä putkeen ilman heräämisiä. Tosin lapsi on nyt vasta 1 v mutta tuskin tämä tästä muuttuu kamalasti. Pienempänä joskus nukkui vieressä, mutta minä en nukkunut sitten hyvin. Ja meillä kun on totutettu koira nukkumaan meidän sängyssä niin se tuntui mielestämme lapsen syntymän aikaan liialliselta kieltää se yksi paikkakin koiralta missä saa olla rauhassa ja meidän kanssa.

Käyn itse kumminkin töissä ja lapsi on hoidossa mutta vapaa-aikani olenkin sitten lapsen kanssa. Halitaan, istutaan yhdessä legolaatikon vieressä ja leikitään. Miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei ole aikaa olla?? Jos hektinen elämänmeno vaikuttaa lapsen uneen eikö silloin pitäisi asialle tehdä jotain?? Nykyaikana kiire on se mikä määrää elämisen tahdin ja kiireen kehittää itse ihminen. Mihinkään ei ole kiire jos niin päättää.

Minä olen karsinut menojani ja esim kodin ylisiistinä pitämistä koska rakastan lastani. Mutta lapseni osaa leikkiä yksinkin ja nukkuu yksin..

pääteläl mikä on tilanne missäkin perheessä. Jos jollekin sopii lasten nukkuminen vieressä ja kukaan ei siitä häiriinny, niin miksi se sua haittaa? Ihan normaaleja aikuisia niistäkin tulee. Kannattaisi ennemmin paasata niistä perheistä joissa lapsi joutuu pienestä asti huolehtimaan itsestää ja sisaruksistaan, ei ole kukaan peittelemässä uneen, kotona ei saa tarpeeksi ruokaa, lapsi näkee ja kokee kodissaan väkivaltaa jne. Eikös tuollainen vieressä nukkuminen ole aika pieni asia tällaisen rinnalla?

että omassa kaveripiirissäni (kaikilla melkein ensimmäinen lapsi) nukuttaminen nähdään nimenomaan kasvatuksellisena kysymyksenä, jossa mennään periaatteiden mukaan, ei sen mukaan mikä on käytännöllisintä.Aivan kuin vanhempien auktoriteetti ois siitä kiinni että taistellaan illalla lapsen kanssa että sinähän nukut kun minä käsken! Ja nukut yksin! Ja nyt heti! Meillä lapsi nukkuu pinniksessä sivuvaunussa ja ollaan päästy todella paljon helpommalla, mun ei ole tarvinnut juosta yöllä nostamaan tuttia tai lohduttamaan lasta. Olen koko vauva-ja taaperoajan saanut nukkua täydet yönunet. Vaikka koko kasvatus menis päin männikköä sillä että lapsi nukkuu kanssamme makuuhuoneessa, niin menköön.;)



Parisuhteeseen tää ei vaikuta, koska meillä parisuhdetta voi hoitaa kaikissa muissa talon huoneissa kun lapsi nukkuu.

että omassa kaveripiirissäni (kaikilla melkein ensimmäinen lapsi) nukuttaminen nähdään nimenomaan kasvatuksellisena kysymyksenä, jossa mennään periaatteiden mukaan, ei sen mukaan mikä on käytännöllisintä.Aivan kuin vanhempien auktoriteetti ois siitä kiinni että taistellaan illalla lapsen kanssa että sinähän nukut kun minä käsken! Ja nukut yksin! Ja nyt heti! Meillä lapsi nukkuu pinniksessä sivuvaunussa ja ollaan päästy todella paljon helpommalla, mun ei ole tarvinnut juosta yöllä nostamaan tuttia tai lohduttamaan lasta. Olen koko vauva-ja taaperoajan saanut nukkua täydet yönunet. Vaikka koko kasvatus menis päin männikköä sillä että lapsi nukkuu kanssamme makuuhuoneessa, niin menköön.;)

Parisuhteeseen tää ei vaikuta, koska meillä parisuhdetta voi hoitaa kaikissa muissa talon huoneissa kun lapsi nukkuu.

Joidenkin mammojen mielestä tärkeintä on saada lapsi mahdollisimman pienenä itsenäiseksi ja omaan huoneeseen nukkumaan yksin. Itse en näin ajattele ja meidän sänkyyn saa tulla jos siltä tuntuu. 7v nukkuu omassa sängyssä kuin tukki, mutta 6v kipittää lähes joka aamuyö meidän väliin, eikä haittaa yhtään.

Nykaikana se ongelma että lapsi ei saa tarpeeksi läheisyyttä ja turvallisen aikuisen läsnäoloa. Eikö siinä kohtaa jos näin asiat ovat kannattaisi mennä itseensä ja miettiä mitä karsia jos sitä läheisyyttä tarvii yöllä saada kun päivällä ei saa tarpeeksi. Meillä nukuttu 8kk ikäisestä yksin omassa huoneessa, nukahtanut omaan sänkyyn ja tämän jälkeen onkin nukkunut yönsä putkeen ilman heräämisiä. Tosin lapsi on nyt vasta 1 v mutta tuskin tämä tästä muuttuu kamalasti. Pienempänä joskus nukkui vieressä, mutta minä en nukkunut sitten hyvin. Ja meillä kun on totutettu koira nukkumaan meidän sängyssä niin se tuntui mielestämme lapsen syntymän aikaan liialliselta kieltää se yksi paikkakin koiralta missä saa olla rauhassa ja meidän kanssa. Käyn itse kumminkin töissä ja lapsi on hoidossa mutta vapaa-aikani olenkin sitten lapsen kanssa. Halitaan, istutaan yhdessä legolaatikon vieressä ja leikitään. Miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei ole aikaa olla?? Jos hektinen elämänmeno vaikuttaa lapsen uneen eikö silloin pitäisi asialle tehdä jotain?? Nykyaikana kiire on se mikä määrää elämisen tahdin ja kiireen kehittää itse ihminen. Mihinkään ei ole kiire jos niin päättää. Minä olen karsinut menojani ja esim kodin ylisiistinä pitämistä koska rakastan lastani. Mutta lapseni osaa leikkiä yksinkin ja nukkuu yksin..

Nyt 5vuotias nukkui 3vuotiaaksi asti aina vain omassa sängyssään (siirtyi puolivuotiaana omaan huoneeseen). Mitään erityistä ei tuossa vaiheessa tapahtunut, oli aloittanut päiväkodin puolivuotta aiemmin, sisarus syntyi vasta reilun vuoden päästä (en siis odottanutkaan vielä).

Tällä hetkellä tulee meidän viereen 3-4kertaa viikossa, enkä ole kantanut pois. Itselläni oli 6vuotiaana pahoja uniongelmia, enkä päässyt vanhempieni väliin ja edelleen uniongelmat vaivaavat vieraissa paikoissa/ jännittäessä/ uusien tilanteiden alla. En tiedä, johtuuko tuosta, mutta ajattelin antaa esikoisen tulla niin pitkään meidän väliin, kun haluaa.

Meillä saa tulla yöllä viereen nukkumaan niin kauan kun halavat. Jos illalla on liian jännää ja halauvat nukkua vieressä niin senkun nukkuvat . Pääasia on että jokinen nukkuu. Lapset kylläkin 1 ja 4v.