6 v vieressä nukkuminen
Onko ketään jonka 6 v lapsi nukkuisi vielä vieressä tai samassa huoneessa vanhempien kanssa? Miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun?
Kommentit (58)
Nyt tyttö 5-vuotias ja tulee oikeastaan joka yö. Aamuyöllä kömpii väliin ja jatkaa uniaan. Jos kysyn häneltä, että miksei nuku koko yötä omassa sängyssään, väittää näkevänsä painajaisia. En usko, että näkee, mutta viereen tuleminen on tapa ja hän haluaa tulla. Mitä pahaa siinä on? Jos en pakota tai pyydä lasta viereeni vaan hän tekee sen omasta halustaan niin en vain näe ongelmaa. Suuremman trauman hän kokisi jos häntä kiellettäisiin tulemasta.
Kaikesta voi tietysti tehdä ongelman.. Ja tällä palstalla tosiaan tehdään.
mutta anna minun olla sitä mieltä, että 6-vuotiaan pitäisi jo kyetä nukkumaan muualla kuin äidin vieressä.
Mietinpä vain, että mistäköhän lapsen toistuvat painajaiset ja pelot johtuvat..
Ja enemmän se minusta kertoo vanhemmista (äidistä?) jos lapsi ei pysty nukkumaan muualla kuin hänen vieressään. Ei siis lapsen normaalista poikkeavuudesta. Ja minä saan olla tätäkin mieltä, sinä olet tietysti eri mieltä.
mutta anna minun olla sitä mieltä, että 6-vuotiaan pitäisi jo kyetä nukkumaan muualla kuin äidin vieressä.
Mietinpä vain, että mistäköhän lapsen toistuvat painajaiset ja pelot johtuvat..
Ja enemmän se minusta kertoo vanhemmista (äidistä?) jos lapsi ei pysty nukkumaan muualla kuin hänen vieressään. Ei siis lapsen normaalista poikkeavuudesta. Ja minä saan olla tätäkin mieltä, sinä olet tietysti eri mieltä.
jatkuvasti näe. Mielestäni kuitenkin sellaisessa tilanteessa voi tulla keskelle nukkumaan ilman että on jotenkin äidistä riippuvainen tms. 6v on kuitenkin vielä pieni lapsi.
yksi taisi harrastaa tuota 8-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen on omassa sängyssään nukkunut kaikki yöt. tai tyttöystävänsä sängyssä riippuen siitä, ovatko meillä vai tytön kotona. myös muut lapset osaavat jo nukkua ihan hyvin omassa sängyssään omassa kodissaan. ei ole enää tarvinnut aikuisena viereen kömpiä, vaikka pitkään vieressä nukkuivatkin lapsena. :DD
eiköhän noista ihan hyviä ihmisiä tule nukkuivat sitten vieressä tai omassa sängyssään pienenä.
että lapsi pitäisi laittaa omaan sänkyyn nukkumaan (liittyy varmaan tuohon edellämainittuun eri sukupolvien välisen eron tekemiseen ja siihen, ettei perhedynamiikka häiriinny). No, en kyllä itse noudattanut ohjetta, vaan lapsi nukkui meidän välissä pari-kolmevuotiaaksi ja vasta sen jälkeen lapsi alkoi nukkua omassa sängyssään aloitteestani. Sänky oli minun sänkyni vieressä. Viisivuotiaana lapsi itse ilmoitti, että haluaa omaan huoneeseen nukkumaan omien rakkaiden lelujensa kanssa.
Tiedä mitä traumoja lapselle aiheutin antamalla hänen nukkua meidän vanhempien sängyssä, mutta eipä haittanne?
On eri asia nukkuuko vanhempien sängyssä 3 vuotias kuin esikoululainen tai koululainen. Ja on eri asia kömpiä välillä vanhempien viereen kun, että vanhempien sänky on lapsen varsinainen nukkumispaikka.
Toinen puhuu seipäästä ja toinen seipäänpäästä
- älkää muidenen ihmisen "järjellä".
Meillä nukkuu 6v. samassa huoneessa ja joskus vieressäkin. Menee omaan huoneeseen sitten, kun kokee sen hyväksi.
Vaikuttaa lapsen seksuaalisuuteen aikuisena koska seksuaaliidentiteetti muokkautuu pienenä. Se vaikuttaa myös lapsen kykyyn parisuhteissa sitten kun sen aika on.
Näin ainakin uskoo psykiatria
Vaikuttaa lapsen seksuaalisuuteen aikuisena koska seksuaaliidentiteetti muokkautuu pienenä. Se vaikuttaa myös lapsen kykyyn parisuhteissa sitten kun sen aika on.
Näin ainakin uskoo psykiatria
Leimautuu toiseen vanhemmista jne. Ei jaksa.
Alota vaik oidipuksesta
Leimautuu toiseen vanhemmista jne. Ei jaksa.
Alota vaik oidipuksesta
entä jo se nukkuu keskellä niin kumpaan se leimautuu vai molempiin?
Lapsen mielessä taas voi saada paljonkin erilaisia merkityksiä. Useimmiten lapsiaan ylihyysävät vanhemmat tekevät sitä myös muissa asioissa.
Ihan mielenkiintoista kyllä, että näyttää lähes kaikki nukkuvan samassa sängyssä nykyään. Omassa huoneessa nukahtavat lapset alkavat olla tämän ketjun mukaan harvinaisuus.
Olemme siirtyneet 50 lukuun näköjään. Minunkin äitini perheessä ei ollut kuin yksi huone ja siskonpedit.
Ja huolestuttaa tämä lasten pelkojen, pahojen unien ja turvattomuuden määrä.
lapset eivät saa tarpeeksi läheisyyttä ja turvallisen aikuisen läsnäoloa. Hektinen elämänmeno, pitkät hoitopäivät ja vähän yhteistä aikaa vanhempien kanssa joten miksi sitä läheisyyttä ei voisi tankata yöllä? Ja jokainen, joka tietää vähääkään lapsen psyykkisestä kehityksestä, tietää, että pelot, pahat unet jne kuuluvat NORMAALIIN KEHITYKSEEN.
Sairasta komentaa yöllä vanhempien väliin kömpivä lapsi omaan huoneeseen sen vuoksi, ettei lasta ylihyysätä. Se jos jokin lisää turvattomuutta ja epäluottamusta vanhempiin, että edes hädän hetkellä heihin ei voi turvautua.
Lisäksi harvalla kai 6-vuotiaat nukkuvat täysin perhepedissä vailla omaa sänkyä? Eiköhän heillä ole oma sänky, josta sitten tulevat tarpeen mukaan vanhempien viereen?
Lapsen mielessä taas voi saada paljonkin erilaisia merkityksiä. Useimmiten lapsiaan ylihyysävät vanhemmat tekevät sitä myös muissa asioissa.
Ihan mielenkiintoista kyllä, että näyttää lähes kaikki nukkuvan samassa sängyssä nykyään. Omassa huoneessa nukahtavat lapset alkavat olla tämän ketjun mukaan harvinaisuus.
Olemme siirtyneet 50 lukuun näköjään. Minunkin äitini perheessä ei ollut kuin yksi huone ja siskonpedit.
Ja huolestuttaa tämä lasten pelkojen, pahojen unien ja turvattomuuden määrä.
unen jälkeen vanhempien keskelle enkä tietääkseni ole leimautunut kumpaankaan tai muuten ole traumoja saanut. iHme kyökkipsykologiaa täällä taas av:n tyyliin.
taas tätä ketjua. Samaa sarjaa kuin "pussataanko teillä lasta suulle". Tehkää sellaiset nukkumajärjestelyt, jotka palvelevat teidän perhettä. Niin, että kaikki saavat parhaalla mahdollisella tavalla nukuttua.
Mun keittiöpsykologian mukaan lapselle on parasta turvallinen ja rakastava perhe. Perhe muokkaa itse tapansa toimia. Me ihmiset ollaan erilaisia, eikä todellakaan voida kaikki elää samalla tavalla. Meillä lapset nukkuvat omissa sängyissä, mutta en kyllä näe siinä mitään pahaa, että jossain perheissä lapset nukkuvat vanhempien sängyssä, jos se toimii siinä perheessä hyvin.
Ja huolestuttaa tämä lasten pelkojen, pahojen unien ja turvattomuuden määrä.
mielikuvitus kehittyy tuossa kuuden ikävuoden paikkeilla sellaiseksi, että hän voi alkaa jo nähdä painajaisia möröistä, noidista ja rosvoista.
meillä ainoastaan kehitysvammainen lapsi ei kuusivuotiaana alkanut nähdä noita painajaisia. hänen mielikuvituksensa ei nyt 15 vuotiaanakaan ole kehittynyt tarpeeksi, jotta hän tuollaisia unia näkisi.
Vilkas, uhmakas poika vahvalla mielikuvituksella.
Tarvitsee turvaa ja pystyy hetkeksi edes unohtamaan oman mahtipontisuutensa ja minä tykkään, että on vieressä.
Lapsi on hyvin vaikea päivisin ja illalla viereen tullessa, kuin eri poika.
Tämä viikko vienyt mehut minusta.
Onneksi alkaa tarha ensi viikolla.
Pakko myöntää, että itse en jaksa ymmärtää lapsen tarvetta nukkua vanhempien sängyssä. Itse en ole koskaan nukkunut omien vanhempieni, siksi kai. Olen kuitenkin onnellinen että puolisoni on tässä asiassa erilainen ja pitää lasten puolta ja ymmärtää heidän yöllisiä pelkotilojaan, koska on niistä itse lapsena kärsinyt. -tai kärsii ehkä vieläkin, kuka tietää...
Eli meillä kohta 6-vuotias on lähes joka yö sängyssämme (nukahtaa omaan sänkyyn mutta taapertaa parin tunnin jälkeen "meille"). Pienemmät sisarukset nukkuvat omissa huoneissaan. Itse kyllä koen asian häiritseväksi ja myös epäoikeudenmukaiseksi muita lapsia kohtaan. Tai no, isänsä viereen ovat kaikki tervetulleita, mutta pääasiassa esikoinen vaan tulee.
En vaan kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään; mikä ihme siinä yössä pelottaa??! En ole saanut selventävää vastausta vaikka olen jutellut niin esikoisen kuin lasten isänkin kanssa. "Kun pelottaa vaan". Ei ymmärrä. Kuten sanottu; onneksi lasten isä ymmärtää!
Kaiken kaikkiaan haluan kiittää teitä tästä ketjusta, koska teki hyvää huomata miten yleistä "isojenkin" lasten vieressä nukkuminen on. Minä kun olen ajatellut, että meissä/esikoisessamme on jotain todella outoa..