Lue keskustelun säännöt.
Miksei voi saada kaikkea?
03.03.2010 |
Onko kellään muulla samaa ongelmaa tai kokemusta lähipiiristä... Meillä mahtava avioliitto, lapsia ja kaikinpuolin onnellista ja tasapainoista elämää. Miehen työ vie kuitenkin ympäri maailmaa ja oman uran luominen mahdotonta. Tähän asti olen jaksanut, nyt tuli stoppi. En voi olla onnellinen vain olemalla kotona ilman omaa uraani.
Vaihtoehdot ovat siis seuraavat:
1) Pitä perhe koossa ja uhrata oma ura ja iso osa omaa hyvinvointia.
2) Erottaa perhe ja pistää mies yksin maailmalle, jolloin varmasti kaikki kärsivät.
Niin, että miksei voi saada kaikkea :(
Kommentit (11)
onnistuisi, jos laittaisit miehen yksin maailmalle? Lapsethan jäisivät siis sinulle kuitenkin? Vai onko kyse siitä että miehesi kieltää sinua luomasta uraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta voi helkkari sentään, ei ehkä samalla kertaa kaikkea.
voivat saada kaiken, naiset eivät. Tuskinpa miehesi suostuisi luopumaan urastaan lasten takia.
Kyllä ihminen voi kaiken haluamansa elämässään saavuttaa, mutta ei yhtä aikaa.
Nyt voit olla äiti lapsillesi. Sitten, kun he ovat hiukan vanhempia on sinun urasi aika. Usko pois, sekin aika koittaa.
Puhu miehesi kanssa. Kerro, kuinka tärkeä tämä asia sinulle on. Miettikää yhdessä miten saatte arjen sujumaan, jotta et tunne olevasi loukossa. Voitteko ottaa aupairin, hoitajan, mummon teille asumaan?
Aina on keinoja, aina löytyy jokin tie.
Niin jokainen pelaakin niillä korteilla, jotka on jaettu ja nämä ovat tällä hetkellä omani. Kaikesta olen kiitollinen ja mahdollisia tulevia kriisejä ja muita murehdin päivittäin siinä missä muutkin.
Kuitenkin jokainen vastaa loppupeleissä omasta onnellisuudestaan, johon pohjautuu myös lähipiirin onnellisuus. Itsellänikin on kyse siitä, etten voi hyvin ollessani "vain" kotona, joka olosuhteiden pakosta on tällä hetkellä ainoa vaihtoehtoni.
Työni on sen kaltaista, etten pysty tekemään sitä kotoa tai vaihtamaan työpaikkaa miehen mukana vuoden tms. välein. Toki lapset jäisivät minulle, mutta olisivat päivähoidossa sen ajan, jonka itse olen töissä.
Kukaan ei siis kiellä mitään, mutta miehen ura hallitsee meitä jo taloudellisestikin. Ja olen nyt keskittynyt lapsiin ja miehen uraan jo kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos, kun selvensit, nyt ymmärrän kuvion paremmin.
Sellainen tuli mieleen, että jos liittonne on hyvä ja tahdotte sitä jatkaa, voisitko sinä lasten kanssa asettua aloillesi ja mies jatkaisi työtään maailmalla ja tulisi luoksenne silloin kun työnsä sallivat? Etäsuhde siis. Ei varmaan mitenkään tavaton ratkaisu?
Niin jokainen pelaakin niillä korteilla, jotka on jaettu ja nämä ovat tällä hetkellä omani. Kaikesta olen kiitollinen ja mahdollisia tulevia kriisejä ja muita murehdin päivittäin siinä missä muutkin. Kuitenkin jokainen vastaa loppupeleissä omasta onnellisuudestaan, johon pohjautuu myös lähipiirin onnellisuus. Itsellänikin on kyse siitä, etten voi hyvin ollessani "vain" kotona, joka olosuhteiden pakosta on tällä hetkellä ainoa vaihtoehtoni. Työni on sen kaltaista, etten pysty tekemään sitä kotoa tai vaihtamaan työpaikkaa miehen mukana vuoden tms. välein. Toki lapset jäisivät minulle, mutta olisivat päivähoidossa sen ajan, jonka itse olen töissä. Kukaan ei siis kiellä mitään, mutta miehen ura hallitsee meitä jo taloudellisestikin. Ja olen nyt keskittynyt lapsiin ja miehen uraan jo kymmenen vuotta.
Olet tainnut miettiä asiaa aika paljon.
Mitä muuta voit tehdä? Voitko opiskella? Opetella ihan uuden alan? Tai jatkaa entisen koulutuksesi pohjalta?
Voitko tehdä jotain vähän vaatimattomampaa työtä? Ei ehkä koulutustasi vastaavaa, mutta kodin ulkopuolella osa-aikaisesti?
Ei kukaan jaa kortteja, ei ole loppupelejä. Olet vain viisas ja voimaakas sinä, joka teet elämästäsi, itsestäsi, perheestäsi sellaisen kuin haluat. Toki yhdessä miehesi kanssa. Mutta jos rakkautta on, niin eiköhän se yhteistyökin suju. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tietenkin maasta ja yleensä äidin aika menee ainakin ekat 6kk sopeuttaa lapset uuteen maahan.
Kotiin otat au pairin tms. joka voi hoitaa lapset, jos ovat kipeenä tms.
Totuus on, että edes loistavan päivähoidon maassa Suomessa kaksi todellista uraa samassa perheessä on vaikea yhdistelmä. teidän tarvii perheessä miettiä miten tärkeä miehen ura on. Itse en lähtisi perhettä erottamaan, mutta jonkun joko miehen tai sinun on luovuttava jostain.
Mä olen luopunut kaikista omista urahaaveista miehen uran ja lasten takia. Olemme maassa jossa on 150% hyväksyttäväää olla vain kotiäiti. (äidin odotetaan osallistuvan koulun yms. toimintaan hyvin paljon.) Ehkä etsin töitä, kun lapset kouluiässä, koska nyt päivähoito tosi kallista ja ei ole hoitajaa kotiin, jos lapsi sairastaa. Täällä erittäin harvoin voi olla lapsen sairauden takia poissa töistä.
Harrastan kotona asioita joista pidän ja niistä saan sitä muuta sisältöä elämään.
Sehän tässä onkin, että molemmat suhtautuvat erittäin intohimoisesti omaan alaansa ja ovat siinä lahjakkaita. Työ on ehkä tavallista suurempi osa identiteettiä. Tämän vuoksi kaikenlaiset kompromissit ovat erittäin hankalia...
Tuntuu siis siltä, että elämä yrittää viedä väkisin erilleen, tosi epäreilua.
Onko ketään, jolla kokemusta etäperheistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella väärin, että miehet tuntuvat saavan pitää ( ja luoda) uraansa ja meille naisille jää vastuu ja velvollisuudentunto huolehtia lapsista loppupeleissä ja käytännössä.
Meillä on myös tilanne, että miehen työ on omaa työtäni tärkeämpi perhettämme ajatellen. Yritän itsekin kovasti paluuta työelämään lyhyen äitiysloman jälkeen, mikä tuntuu olevan aivan mahdotonta.
Onnellisuus todella koostuu siitä että saa tehdä niitä omia asioita, jotka kokee tärkeäksi. Harrastusten tai kavereiden tapaamiset koen suht turhiksi ,sillä ne eivät mitenkään pysty täyttämään työelämän puuttumisen synnyttämää aukkoa.
Koita pinnistellä että pääsisit töihin :) Ja keskustele miehesi kanssa. Hassultahan tuntuu ajatus, että pitäisi vähintäänkin erota aloittaakseen ns. oman elämän ja uran. keskustelua koitetaan täälläkin! Stemppiä!
Ootko ajatellut, että monilla ihmisillä ei ole mitään uraa, ei parisuhdetta, ei lapsia ja niiden pitää silti jaksaa aamulla nousta töihin jonnekin tylsään liukuhihnamaailmaan.