Lue keskustelun säännöt.
En osaa leikkiä. Ärsyttää! Muita?
02.03.2010 |
Minulla 3,5v. ja miltei 2 vuotiaat lapset ja aivan oikeasti ottaa päähän kun tuntuu, että oma leikkiminen lasten kanssa tuntuu omasta mielestä jotenkin väkinäiseltä. En usko, että lapset itse sitä välttämättä huomaavat, mutta itsestä tuntuu siltä. Joka päivä yritän leikkiä, mutta ehkäpä vertaan omaa leikkimistaitoani mieheeni, joka on ihan ehdoton leikkimismestari. Aina on niin omat kuin muidenkin lapset olleet hulluina häneen ja niihin "hullutteluihin". Tykkään kyllä touhuta lasten kanssa. Leipoa, ulkoilla, laittaa yhdessä pyykkiä (joo tylsää, mutta isin puutteessa sekin kelpaa) ja käydä tekemässä tyttöjen tai poikien juttuja esim. jumpassa tai teatterissa. Onko muita joilla leikkiminen on miltei tuskan takana ja miten sitten vanhempien lasten kanssa? Osaavatkohan he jo myöhemmin itsekin leikiskellä enemmän vai passaako mies pilalle?
Kommentit (7)
minä osaan ja jaksan leikkiä lasten kanssa ja keksiä tarinoita ja hurjia käänteitä, jaksan rymytä pulkkamäessä ja tehdä lumilinnoja mutta mies ärsyyntyy aina kun häntä pyytää mukaan lasten touhuihin, istuu vain koneella tai tv:n ääressä illat pitkät. Joskus hän ärjäisee leikkikaveriksi pyytävälle lapselle niin lujaa että lapsi alkaa itkeä, tuosta käytöksestä olen yrittänyt keskustella miehen kanssa tuloksetta.
on kyllä vähän eri tavalla, mutta kyllä minäkin osaan hupsutella, mutta se leikkiminen ei vain kotona onnistu. Rymyän myös pulkkamäessä ja teen lumiukkoja (juuri sitä touhuamista mistä sanoin), mutta tuo ihan kunnon leikkiminen esim. vauvaleikit tai pikkuautoilla pärryyttäminen vain tuntuu niin väkinäiseltä.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on aika normaalia, ettei aikuinen osaa eikä viitsi leikkiä. Mä itse tykkään leikkiä. Mulle on aivan kohokohtia ne hetket kun saan lapset villiintymään hurjaan menoon ja ollaan kaikki siinä leikkimaailmassa. Koska homma on kontrollissa kuitenkin, voin heittäytyä hetkeen ja nauttia rajattomasta mielikuvituksesta. Mutta mä sen verran paljon liikun äitipiireissä että tiedän olevani jonkin sortin poikkeus. Ei ne muut äidit kirmaa lapsilauman kanssa pitkin jumppasalia perhekerhossa, vaan istuvat sivistyneesti paikallaan ja juovat kahvia. ;)
olen ajatellut sen niin, että aikuisen tehtävä ei ole leikkiä. Varsinkin kun lapsia on kaksi niin leikkivät kyllä hyvin yhdessäkin. Toisekseen siivoaminen ja ruoanlaitto EI OLE lapsista tylsää! Nehän on tärkeitä taitoja joita on hyvä oppia jo pienestä, niin eivät koskaan muutukaan tylsiksi. Lapset haluavat tehdä kaikkea oikeata ja samaa mitä vanhemmatkin tekevät ja ovat onnessaan kun saavat auttaa. Ei lasten kanssa tarvita mitään kikkoja ja sirkustemppuja, ihan yhdessä ja lähellä oleminenkin riittää.
vähän veteen piirretty viiva, mikä on leikkiä, mikä viihdyttämistä, mutta voit ihan hyvin antaa lapsen ohjata leikkiä, kysyä "mitä tää vois tehdä jne" tai nytkö tää niinku syös".
Mä luulen myös, että leikissä on vähän sama kuin julkisessa tanssimisessa tai vaikka panemisessa, joku lukko pitää saada auki, rentoutua ja antaa mennä, eikä missään nimessä koskaan miettiä, meneekö nyt hyvin.
Edes silloin kun esikoinen oli vielä ainoa lapsi, en IKINÄ leikkinyt mitään "tää menis nyt tänne ja hakis täältä nää"-leikkejä, enkä leiki vieläkään ja sen olen myös lapsilleni tehnyt selväksi.
Sen sijaan tykkään rakennella Legoilla, palikoilla, junaradalla jne. Pulkkamäkeenkin minut saa houkuttelematta ja muutenkin tehdään kotihommat yhdessä, joten en ota mitään stressiä siitä, etten leiki lasteni kanssa.
Mikään ei kyllä ole ihanampaa kuin kuunnella kuinka he eläytyvät mielikuvituksellisiin leikkeihinsä pitkiksi ajoiksi, ja kuinka leikki muuntautuu aina uudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen konkreettinen tekeminen minultakin onnistuu. Rakentelu ja muu vastaava, mutta leikkiessä alkaa aina tulla mieleen kaikki ne jutut mitä pitäis tehdä, tiskata, viikata pyykit jne. Ja myönnän, että olen ehkä liika kontrolloiva ja lapseni eivät vielä oikein itse osaa viedä leikkiä. Pitäisi varmaan lisää keskittyä panostamaan lasten oman leikin vetämiseen.
t.ap
minä osaan ja jaksan leikkiä lasten kanssa ja keksiä tarinoita ja hurjia käänteitä, jaksan rymytä pulkkamäessä ja tehdä lumilinnoja mutta mies ärsyyntyy aina kun häntä pyytää mukaan lasten touhuihin, istuu vain koneella tai tv:n ääressä illat pitkät. Joskus hän ärjäisee leikkikaveriksi pyytävälle lapselle niin lujaa että lapsi alkaa itkeä, tuosta käytöksestä olen yrittänyt keskustella miehen kanssa tuloksetta.