En ymmärrä "sarjanimiä" sisaruksilla!

Jenna, Jonna, Jani ja Joni....

on kyllä aika mautonta kieltämättä....



en kyllä muutenkaan laittaisi nimiä, jotka kuulostaa melkein samalle esim. Roni ja Rene.



Mut toisaalta ei nimet voi ihan eri sarjaakaan olla...vai mites ois esim. sisarukset Tauno ja Patricia ;)

en anna lapsilleni sarjanimiä, koska he ovat jokainen oma ihana itsensä, ei esikoisen jatke tai kopiointiyritys. Sarjanimi tuntuisi, etten arvostaisi heitä yksilöinä.

Mutta jokainen tyylillään...

Kuisma ja Kaisla

Kaleva Kanerva

Juho, Joni, Jere ja Jori. Ja isä Jari :(

Ei niiden tartte sotkeentua eli ihan samanlaisia olla, mutta sama tyyli viestii yhteenkuuluvuudesta ja on minulle tärkeää. Kaverukset ja sisarukset varsinkin menevät tutuilta helposti sekaisin, vaikka nimet olisivat ihan erilaisetkin. Omilla lapsilla on yhtä pitkät ja samaankirjaimeen loppuvat nimet, alkukirjaimet halusin jokaiselle omansa. Nimikointi on helppoa, kun yksi kirjain riittää, paitsi esim. päiväkotivaatteissa luki pelkkkä sukunimi.

Tuo onkin kivaa, tyyliin Sanni, Venni ja Jonni. Ovat kuitenkin ihan "eriperäisiä" nimiä.

Anne, Janne, Anna ja Hanna

Piia, Tiia ja Fiia, lukioaikaisen kaverin sisarussarja. Mielikuvitukseton.



Noora, Niko ja Nina.



Näitä riittää... tylsiä.

Milja

Maiju

Meea

Matias

Johannes

Niinkuin yksi ei kuuluisi joukkoon:D

nimet meni kokonaisuudessaan vielä näin:



Paula Pauliina

Pauli Paul

nimet meni kokonaisuudessaan vielä näin:

Paula Pauliina

Pauli Paul

no on kyllä ollut sitten vanhemmilla mielikuvituksen puutetta jo:D

lapset on Minna ja Jonna, menen aina nimissä sekaisin.

nimiä,täällä vaan oltiin eri mieltä.Tuota Lauraa kun mietittiin Saran siskon nimeksi, eikös se ole sarjanimi myöskin?Itsekäään en voi sietää liian samanlaisia nimiä sisaruksilla.

mutta muuten ei mitään vikaa jos on jokin "niksi" nimissä.



Mitäs tykkäätte sarjasta (tapasin kerran, ja jäi mieleen):

Emmi, Senni ja Hugo?

mutta muuten ei mitään vikaa jos on jokin "niksi" nimissä.

Mitäs tykkäätte sarjasta (tapasin kerran, ja jäi mieleen):

Emmi, Senni ja Hugo?

Pojallahan voikin olla jo hieman erilaisempi,mielestäni.

ja sisaruksillani oli juuri tällainen sarja, eli meidän kaikkien nimet alkaa samalla kirjaimella mutta ovat muuten erilaisia. Itse en tykännyt sarjasta, koska meidän nimet sotkettiin todella usein. Voi toki olla että niin olisi tapahtunut täysin erilaisillakin nimillä.



Omilla lapsillamme kaikkien etunimet alkaa eri kirjaimella, mutta ovat tyyliltään samanlaisia (vanhanaikaisia englantilaisia nimiä) ja toisessa nimessä on sitten meidän "sarjajuttu", jonka logiikkaa en nyt rupea tässä selittämään.

Asseri ja Iressa

Minulla ja sisaruksillani on ns. sarjanimet, kaksiosaiset nimet tytöillä M-L ja veljellä V-M. Kuitenkin puhutteluniminä on ollut kaksiosaisten nimien ensimmäiset osat, jolloin tyttöjen nimissä on ollut ns. rytmi vaikka ovatkin eritaustaisia nimiä, ja veljen nimi on ollut sitten jotain ihan muuta. Minä tykkäsin tästä, tosiaan loi jonkinlaista yhteen kuuluvuutta. Tykkään muutenkin siitä että sisarusten nimet voi sanoa luontevasti yhdessä, koska lapsuuden aikana niitä usein käytetään yhdessä. Vähän sama kuin viehättää etunimen, keskimmäisten nimien ja/tai sukunimen rytmi, joka suomessa usein on ta-ta ta-ta ta-ta-ta. Ei niiden silti tarvitse olla samataustaisia tai äänteellisesti identtisiä, juuri Anna, Anne, Anni kuulostaa sisarusten niminä yhtä oudoilta kuin Karl Kaarlo niminä.



Mitäs sanotte sarjanimistä Otso, Leo ja Aarni?

Siis Otso, Leo ja Aarne.

tuntuu vetoavan tuohon yhtenäisyydentunteeseen. Minulle se yhtenäisyys on aina syntynyt siitä, että meillä on sama sukunimi. Itse tosin suosin termiä "perhenimi", sill minusta on ihan sama, kuka naimisiinmennessä ottaa kenenkin nimen, olkoon vaikka ihan uusi, kunhan se perheellä on sama. Se on minulle tärkeää, ei se, että kaikkien etunimet alkavat samalla kirjaimella. Me olemme yksilöitä, yhdessä.