Mitä ajatuksia herättää tämä Ylen uutinen

Maailma on nykyään erilainen kuin 20 vuotta sitten tai omassa lapsuudessamme.



En todellakaan päästä 7- ja 5-vuotiaitani huitelemaan omin päin.



Mökillä rymyävät kyllä metsissä jne. mutta Helsingissä eivät.

Kyllä, vahdin lastani omalla pihalla.

leikki-ikäinen ole koskaan saanut rymytä kilometrien päässä kotoaan? Kyllä meillä rajat oli jo lapsena.

Kauhistellaan, jos alle kouluikäiset liikkuvat ulkona yksin, vaikka kyseessä olisi rauhallinen pientaloalue ja isompien lasten vanhempien illat ja viikonloput täyttyvät lasten kuljetuksista harrastuksiin, kun alle teini-ikäiset eivät saa liikkua yksin julkisilla tai edes pyöräillä omaa kouluaan kauemmaksi...

Nyt ei saisi sitten edes olla vastuullinen ja huolehtiva vanhempi! Sekin on pahasta.



On jo selkeästi näyttöä, ettei entisajan lapset ainakaan onnellisempia ole nyt aikuisena. Suurissa ikäluokissakin valtavasti onnettomia ja tasapainottomia ihmisiä.

Ei lapsia tee onnelliseksi vahtimattomuus ja vapaus vaan rajat ja vanhempien rakkaus ja huolehtiminen.

Meilläkin naapurin koira käveli huumeruiskuun läheisen leikkipuiston vieressä, metsissä istuu hörhöporukoita ja ei tarvitse mennä kuin viereiseen kauppakeskukseen niin sieltä löytyy eka tiedetty namusetä.



Ja kyllä niitä onnettomuuksia aiemmin sattuikin, kun lapset pyörivät keskenään! Kuka haikailee sellaista aikaa oikeasti?

Asutaan kerrostaloalueella ja kyllä meidän lapset on saaneet tässä alueella lähes vapaasti liikkua

5-v asti. Sitä ennen omalla pihalla ja yhdessä käytiin leikkipuistoissa.

Nykyään on kännykätkin lapsilla. Ennenvanhaan ei ollut.

Me ei tosin asutakkaan missään Helsingin pahamaineisessa lähiössä.



Ei lapsi opi varomaan, eikä mitään muutakaan jos ei saa opetella. Kaveripiirikin voi jäädä vähäiseksi. Ei meidän ujolla pojalla olisi varmaan yhtään kaveria jos ei olisi saanut mennä toisten lasten kanssa ulkona vapaasti.

esim Englannissa jo vuosikymmeniä. Olin siellä aupairina 90-91 ja jo tuolloin oli tosiaan tapana viedä ja tuoda lapset kaverin luokse leikkimään, ei puhettakaan, että olisi saanut muualla leikkiä yksin kuin aidatulla pihalla, jonne näki sisältä.

Ajat muuttuvat ja tapojen on muututtava sen mukana. Me esim asutaan aika syrjässä kaupungista, ja lapset viedään joka päivä autolla moneen eri paikkaan.

"- vuotias sisareni huiteli joskus jossain kilometrien päässä, joskus joku kyläläinen pölautti lapsen kotiinsa.

Vanhempamme kännäsivät kotona, eivätkä päiväkausiin muistaneet lapsiaan.

Tällaista lapsuusidylliä 80- luvulta.

Omaani vahdin tarkoin.

monilta nykyvanhemmilta on kadonnut maalaisjärki kokonaan ja kaikki peitetään ylihysterian alle (tämä palsta myös hyvä esimerkki siitä).



Vastuullinen ja huolehtiva vanhempi saa ja pitää toki olla, mutta se ei ole sama asia kuin ylihuolehtiminen ja ylisuojelu. Moni tuntuukin perustelevan ylisuojelun huolehtimisella ja vastuullisuudella vaikka asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.



Suurin osa ylisuojelevista äideistä on epävarmoja ja toimivat omien ylimitoitettujen pelkojensa pohjalta.

Maailma on paljon vaarallisempi kuin 20- vuotta sitten.

kauttaaltaan täynnä ylihysteerisiä vanhempia... Ei täällä kukaan päästä leikki-ikäisiään huitelemaan yhtään minnekään.



Alaluokkalaiset liikkuvat alueen sisällä. Meidän ekaluokkalainen käy partiossa itsekseen jne.

on hyvä vastata, että lapseni saa kulkea hieman vapaammin, koska tonttimme on todella iso. Eli vaikka on omalla pihalla (jonne tuskin mitään hörhöjä tulee, toivottavasti ainakaan) ei ole koko ajan missään hiekkalaatikolla vaan saa kulkea vaihtelevassa maastossa, tutkia luontoa ja miettiä omiaan. Mutta jos asuisin kerrostalossa, päästäisinkö 6-vuotiaan omin päin kuljeskelemaan? En todellakaan!

yhdellä alueella ei voi lapsia päästää ulos yksinään, toisella voi.



Asumme rauhallisella pientaloalueella metsän vieressä - täällä jo alle kouluikäiset ulkoilevat keskenään ja rakentelevat mm. majoja lähimetsän reunaan ilman aikuisen valvontaa.

Jos asuisimme levottomalla alueella niin lapset eivät ulkoilisi yksin.



Täällä ei ole huumeruiskuja tms., mutta silti lapsille tulee opettaa, ettei mitään sellaista otetan käteen vaan asiasta tullaan sanomaan aikuiselle.



Vietin oman lapsuuteni rauhallisella asuinalueella ja kyllä me kiisimme pitkin metsiä ilman aikuista - ja ainakin minulla oli turvallinen ja rajat asettava koti, äiti kotiäitinä ja ovikellon soiton päässä =) Oli muuten onnellinen lapsuus.

Ja mielestäni on ihanaa huomata, että omat lapseni voivat elää samanlaista lapsuutta: kaverit hakevat ulos, lapsiporukka touhuaa ja rymyää keskenään ulkona tuntikausia - ja turvalliset aikuiset ovat kuitenkin niin lähellä. Olen lapsieni puolesta onnellinen kun he tulevat monen tunnin ulkoilun jälkeen posket punaisina syömään ja kertovat, miten leikki jatkuu ulkona heti syönnin jälkeen.



Toki ymmärrän, etteivät kaikki asuinalueet ole yhtä turvallisia.