Mistä johtuu merkkituotteiden palvonta?

itse olen joissakin asioissa merkkitietoinen/-uskollinen, mutta nämä ovat sellaisia että olen havainnut jonknu tietyn jutun itselleni erityisen toimivaksi. En tosin toitottele kenellekään mitä merkkijuttuja käytän (ellei joku suoraan kysy että mistä ja mikä tuo on), enkä koskaan hanki mitään missä näkyvillä on kissan kokoisin kirjaimin LOGO sillä se on minusta moukkamaista ja osoittaa vain huonoa makua.

Mutta siis mielestäni tämä ap:n aloitus palvonnasta on liioiteltu.

Mun ystäväpiirissäni lesoillaan hienoilla ja edullisilla kirppisostoksilla. Me saamme niistä hyvän mielen.



Uusia ostoksia taas tulee jotenkin perusteltua.



Ja kyllä mun mielestäni sen pitääkin olla hyvin perusteltu ratkaisu, jos ostaa jotakin uutena. Niin paljon on tarjolla kierrätyskamaa.



Ja onhan tämä kasvatuskysymyskin. Kasvatammeko lapsemme rajattomuuteen? Onko itsellämme mitään rajaa?



Perusteltu ostos voisi olla vaikkapa joku edullinen, mutta toimiva haalari lapselle. Itselleni en oikein keksi mitään, mitä tarvitsisin uutena.

meitä on.

Ei mikään erikoinen merkki, mutta n 20 v sitten kun kävin ekan kerran Nykissä, ostin Tommyn neuleen, joka on mulla vieläkin käytössä. Logo on vähän suuri, ostin n 10 v seuraavan ja siinä se on pikkurillin kynnen kokoinen, vanhemmassa peukalon kynnen kokoinen.

Ekan Vuittonin laukun ostin.... hyvin kauan aikaa sitten ja käytän sitä joka kuukausi.

Lapsille en nyt ehkä hirveesti viittis jotain Dioria ostaa tai muuta arvokasta merkkikamaa, mutta itselleni kyllä.

Ne harvat asiat, mihin olen yli 1000 euroa laittanut, ovat edelleen käytössä ja tulevat olemaan seuraavat 20 vuotta, vähintään.

Hyvä ystäväni pukee lapsilleen vaan sitä mikä on päälimmäisenä. Hän ei ole 4 vuoden äitiyden aikana montaakaan euroa laittanut vaatteisiin, tai mihinkään muuhun, joka liittyy lapsiin. Vaunut ovat ehkä maailman rumimmat, ainakin 15 vanhat, ainakin 6.lla lapsella olleet, mutta kun saivat ilmaiseksi.

Vanhemmin, tytön vaatteet on saatu sukulaisten pojilta, joten tyttö on siis 4 v ja ei omista yhtään hametta, vaan käyttää vain ja ainoastaan näitä lahjavaatteita.

Ja hän on oikein tyytyväinen tähän. En edes kehtaa sanoa hänelle, kun kävin Nykissä ja mitä kaikkea ostin ja paljon rahaa paloi. Laitoin yhdessä pidennetyssä viikonlopussa enemmän rahaa omaan ulkonäkööni, kun hän tulee taatusti lapsiinsa laittamaan sen aikaan, kun he asuvat kotona ( ja luultavasti senkin jälkeen ). Ystäväni on ison kansainvälisen firman pieni pomo. Ei tule ikinä saamaan ylennystä, koska heidän firmassa pomot kiertävät, pitävät puheita ja ystäväni kun ei osaa pukeutua eikä välitä panostaa vaikka osaisikin.

eli .... mikä toiselle käy ei todellakaan toiselle käy, vaikka rahaa moiseen olisikin.

kuinka epäeettistä kulutuskäyttäytymisenne on?



Meillä ei niinkään keskitytä lasten siisteyskasvatukseen yms. mutta rajoja asetellaan juuri kulutuskäyttäytymisen suhteen.



Etiikka versus pinta.



Kuinka perustella pinta?



Kuinka voi puhua rajoista ja rakkaudesta, mikäli oma käytös viestii rajattomuudesta ja rakkaudettomuudesta globaalissa mittakaavassa?