Arka aihe.. Mummolle toiset lapsenlapset tärkeämpiä.

Ensimmäinen lapsenlapsi mieheni ensimmäisestä liitosta on anopille selvästi tärkeämpi kuin tyttäremme. Pyynnöistä huolimatta hän ei käy tyttöä katsomassa eikä muista juuri muutenkaan. Esimerkkinä joulu jolloin kommentti oli vain etten mä ehtiny hommaamaan mitään lahjaa, vaikka pojalle oli kyllä montakin pakettia. Tyttö on ollut mummolassa muutaman yön, kun itse pyysimme, ja silloin pystyi aikaa järjestämään. Poikaa pyytelee itse ja järjestää ajat, kyydit ja kaiken. Räikein tapaus oli pari viikko sitten kyläillessämme kun ei ollut edes koirankakkoja lattialta viitsinyt siivota... Että kyllä näitä valitettavasti on... toivon vain että tyttö ei asian laitaa ikinä tajua.

koska mieheni siskolla ei ole vielä lapsia. Enkä usko ongelmia tulevankaan, koska mummo on ollut niin monta vuotta mummo meidän lapsille, joten tuskin hän osaa yhtäkkiä alkaa olematta mummo.



Myöskin minun äidilleni sekä minun, että veljeni lapset on ihan yhtä tärkeitä. Asumme kyllä kaikki naapureina, joten tämäkin ehkä auttaa asiaan. Niin ja ehkä sekin, että olen ollut enemmän iskän tyttö kuin äidin tyttö. Pikkusiskoni on äidin lellikki, mutta hänellä ei ole vielä lapsia.



Meillä kutsutaan kaikkia kylään ja kaikki osaavat tulla kutsumattakin tai ainakin itse kutsua itsensä kylään. Anopilla ei tule rahasta olemaan puutetta, joten eiköhän lahjat osta kaikille samalla lailla aikanaan.

kielletty käymästä mummolassa?

tyttären lapset ns.parempia? ja sä olet pojan vaimo? meinaan olen huomannut tälläisen, eikä tämän "huonomman" puolen lapsetkaan ihan huonosti kohdella, mutta tämä toisen lapsi on aina kuitenkin etusijalla.

joutuu kertomaan, että lomalla mummo ei pääse meille, koska on käymässä siinä toisessa paikassa. Ei viitsisi valehdellakaan. Kielletty ei ole toki käymästä mummolassa, mutta helpompi olisi mummon tulla meille (omalla autollaan) kuin meidän (julkisilla) koko porukan lähteä sinne.

Olen itsekin ajatellut, että voi johtua siitä, että mummo kokee tyttärensä ja tämän lapset läheisemmiksi.

ne tajuaa selittämättäkin. Kerrot faktat vaan.



nimim.itse oman mummoni hierarkian alatasolla

kutsutteko koskaan sitä mummoa käymään vai odotatteko, että hän vain tulisi? Kaikki eivät osaa tulla kutsumatta. Onko niin, että se toinen perhe kutsuu ja te ette kutsu koskaan mummoa käymään?

näin olen ymmärtänyt miehen siskon puheista. ap

äläkä vetele johtopäätöksiä luuloihin perustuen

ihme touhua

myös anopille tyttären lapset tärkeämpiä kuin meidän ja heitä tapaa joka viikko. Toki käy meilläkin joskus kylässä, hoitaa lapsia silloin tällöin jne. Asumme kaikki samassa kaupungissa. Suuren eron näkee myös lahjoissa, joita lapsille antaa. Tyttären esikoiselle osti vaunut, hoitopöydän, sängyn ym. tarvittavat varusteet. Meidän esikoiselle toi vaippapaketin. Sama meno jatkunut myöhempinä vuosinakin. Ihan sama mulle muuten, mutta en jaksa sitä, että anopin täytyy aina kehuskella näillä ostamisillaan kun tavataan. Mitäpä siihen sitten sanoa muuta kuin että "ihan kiva". Pitäis sitten omana tietonaan kaikki ostoksensa. Onneksi lapset ei vielä tuota eroa huomaa.

Omakin äitini ymmärtää, että meille (tyttärensä) luokse voi tulla kutsumattakin, mutta poikansa luokse ei tunge kutsumatta. Nämä ovat näitä äiti/tytär ja anoppi/miniä -juttuja. Siis äitini kunnioittaa miniänsä elämää, ja odottaa kutsua.

näin olen ymmärtänyt miehen siskon puheista. ap

Miehen siskon perhe on etulyöntiasemassa lastensa kanssa: heitä autetaan rahallisesti, heidän lapsiaan tullaan hoitamaan heti kun äiti on vähänkään kipeä jne. Mutta hassuinta tässä on se, että mieheni on kuitenkin vanhemmilleen se läheisempi ja myöskin rakkaampi lapsia. Anoppi ja appi ovat tämän myös joskus humalapäissään itkun kera tunnustaneet. Itse olen järkeillyt tämän niin, että siksi myös auttavat tytärtään nyt helposti: yrittävät varmaan jotenkin rauhoittaa omatuntoaan. Ja oikeastaan, miehen sisko on kyllä välillä niin tasapainoton, avuton ja kädetön että apu on myös tarpeen!

ajankohtainen juttu. Minulla kaksi lasta ja veljelläni yksi. Oisikohan toisaalta niin, että tytär uskaltaa pyytää apua ja kutsuu useammin kylään verrattuna sinuun ja mieheesi. Minä ainakin selkeästi enemmän pyydän apua ja kyläilyjä kuin veljeni. Myöskään anoppi ei halua liikaa sekaantua miniänsä elämään ja voi olla vaikeaa esim. samalla lailla olla kotonaan sinun luonasi kuin tyttären kotona.



Nyt oikeasti alat selkeästi tehdä jotain asian eteen ja pyydät kylään, pyydät apua. Isoäidin on hyvä tuntea itsensä tärkeäksi joskus.

joten kehotan ap:tä kutsumaan sitä mummon vaikka ensi lauantaina klo 12. Katso tuleeko?

Minulla on mukava anoppi ja tullaan hyvin juttuun, mutta kyllähän sen huomaa, että tyttären lapset saa kaikkea enemmän kuin meidän lapset. Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään.. Jos epätasa-arvo on räikeää, kun lapset ovat isompia, niin kysyköön itse mummiltaan miksi niin on..

Lapset saattavat olla usein hyvin tarkkanäköisiä ja tehdä melkoisia kysymyksiä :)

ovat selvästi eniten tekemisissä nuorimpien lastensa lasten kanssa. Kai se äidin vauva on aina äidin vauva... Toinen kriteeri on että ensimmäinen lapsenlapsi on selvästi rakkain.

Yleensä lapset eivät itse edes ymmärrä vertailla, että miksi se mummo käy niillä useammin kuin meillä. Tähän tarvitaan alkusysäys vanhemmilta. Lapset ottavat tällaiset asiat luontevasti, elämään kuuluvana.



Joten ap, nyt kannattaa lopettaa se vertailu ja laskeminen. Siitä tulee vain pidemmän päälle melkomoinen soppa ja eripura.



Mummoilla on mummojen metkut ja mietteet ja ne pitää jättää omaan arvoonsa. Varmasti mummo teitäkin rakastaa ja arvostaa. Silloin kun olette yhdessä anna myös mummon tuntea, että hän on perheenne arvokas ja arvostettu jäsen.



Meillä mummot saa mennä vaikka kuuhun joko yksinään, yhdessä, muiden lastenlasten kanssa tai miten nyt haluavatkin. Mutta kun mummo on meillä tai me mummolla, niin meillä kaikilla on mukavaa. Mummo on mummo. Mitäpä ne mummon muut asiat meille kuuluvat.