Soitteleeko teidän miehet päivittäin äitinsä kanssa?

meillä saa ja meneekin keittiön kaapeille, jos tarvitsee jotain, esim. lasia, veistä, lautasta, keittää kahvia jne. Muille kaapeille ei mene, paitsi joskus lasten vaatekaapeille, kun on tarvinnut heille puhdasta vaatetta tms. Mutta ei se ihan huvikseen meidän kaappeja tutki eikä se olis mun mielestä soveliastakaan.

kun anoppi ei usko kun hänelle sanoo EI tai että istu vain sohvalle ja anna minun hoitaa. mitä tuollaiselle ihmiselle voi tehdä? keinot loppuu. jos sanoo pahasti, loukkaantuu ja tekee itsestään marttyyrin, jota perheen miehet puolustaa.

En kyllä ehtinyt häntä nähdä, mutta kun täältä luen näitä juttuja niin paras anoppi on kuollut anoppi.

Ovat siis anoppi ja appi eronneet jo aikaa sitten. Appi asuu n. 400km päässä joten ei siitä ole haittaa.

Minäkin soitan äidilleni joka päivä, mutta se tuskin haittaa miestäni, kun äitinikin asuu 900km päässä.

On se hyvä, että mies pitää äitiinsä yhteyttä. Kun olet itse vanha nainen, niin etkö toivoisi että poikasi pitäisi sinuun yhteyttä ja soittelisi vaikka päivittäin... Haluaisitko jonkun vittumaisen lumpun kieltämään oman poikasi ja sinun yhteydenpidon?



Olet tunnevammainen. Se nainen on poikasi ÄITI ja todellakin kuuluu poikasi perheeseen.

Sen tosiaan huomaa, ettei poikalasten äidit sillai opi koskaan oikeiksi äideiksi.



Meillä on vain tyttöjä, kuten minunkin perheessäni. Minun äitini on ihan erilainen kuin mieheni äiti. Siinä perheessä ei olekaan kuin poikia.



Se akka on kamala hompsuke ja soittelee pojalleen ja käy meilläkin kuin se muka olis hänen joku koti. Hompssuinen omassa kodissaankin. Paikat on sekaisin ja ruoka pahaa. Ei osaa kattaa pöytää kunnolla ja ei silitä esim. lakanoita.



Mun mielestä tyttö tekee naisesta äidin ja saa sen tajuamaan, miten toimitaan.



Tyttöjen äidit ymmärtää enemmän myös lastenlastensa elämää kuin poikien äidit. Ne ei jotenkin tajua, miten niiden lastenlasten kans ollaan ja ne yrittää tukkia miniänsä kotiin.



Tämä on mun mielipide, miten olen tutkinut tätä tyttö-ja poikaperheen elämää.

En kyllä ehtinyt häntä nähdä, mutta kun täältä luen näitä juttuja niin paras anoppi on kuollut anoppi.

taas olen hyvin surullinen, että anoppini on kuollut. Oli oikein ihana, lämmin, rakasti noita lapsiamme yli kaiken :( Ei tuputtanut koskaan neuvojaan, apujaa, mutta oli kuitenkin olemassa ja tiesi, että hänen puoleensa pystyi kääntymään milloin vain ja missä asiassa vain. Meillä oli todella lämpimät ja luottavaiset välit puolin ja toisin.

eikä miehellännikään, molemmat ollaan jääty orvoiksi alta 30 vuoden. Mielestäni tilanne on ikävä, kaipaisin joskus vanhempia. Lapselle varsinkin on ikävä isovanhempia (ja kyllä kaipaa, vaikkei ole tavannutkaan, ehkä kun muut kaverit puhuu omistaan). Onneksi on miehellä yksi täti, johon pidetään yhteyttä ja mulla isosiskoja kaksi, joilla on omat lapset aikuisia, muttei lapsenlapsia. mun lapsi on saanut näistä tädeistään "varamummot", tosin nuorehkot vielä. Toisen kanssa kävi just laskettelureissulla:-)

soittele enkä käy kutsumata kylässä.Asuvat samassa kaupungissa ei ole lapsia,käyty pari kertaa noin vuoden aikana kutsuttu on nämäkin kerrat,Ei sen puoleen itse kävivät melkein joka päivä,kiva kun käyvät.Meillä on omakotitalo ,käyvät saunomassa.

mies kotiansa. Mielestäni mies kertoo liikaa meidän asioista. Anoppi ei vissiin tykänny, kun kerrottiin mun raskaudesta niille vasta 12-viikon ultran jälkeen... Minä en halunnu raskautta kaikille kuuluttaa ennen tuota maagista rajaa.

Anoppi soittaa joka sunnuntai mun miehelle, kun on halvat sunnuntaipuhelut.. =0) Ja jos viikon varrella tulee jotain tosi tärkeetä, niin sit soittelevat muulloinkin, joko äitinsä tai isänsä kanssa.



Sun pitää ap laittaa rajat! Ensin puhut miehesi kanssa, että mihin asioihin anopilla ei ole saumaa sotkeentua ollenkaan. Ja sitten koittais harventaa nitä soittoja, pikkuhiljaa... napanuora on hyvä katkaista.