Soitteleeko teidän miehet päivittäin äitinsä kanssa?

mutta kun kyseessä on ainoa lapsi ja ylihuolehtiva äiti niin nätisti puhumalla en ole puusta pidemmälle päässyt. nyt on välit poikki anopin kanssa, kun sanoin suorat sanat viikonloppuvierailulla.

ei nypi minua, aivan sama, mutta anopin toiminta meidän kodissa (käy kaapeilla kuin omillaan ja neuvoo miten mun pitäisi kotonani toimia) käy hermoille ja siitä kiista viikonloppuna. luultavasti anoppi sotkeutuu meidän asioihin koska ovat mieheni kanssa niin läheisiä ja mielestäni liikaa tekemisissä. itse soittelen kerran viikossa äitini kanssa ja itsenäisesti olen päättänyt tekemisistäni jo 16 vuotta...



ap

miehesi ole ymmärtänyt ettei hänen äitinsä ole teidän perheenne osa ja kertoo kaikki yksityisasiat äidilleen? Yksityisyyden rajoista pitää keskustella miehen kanssa ja miehesi tehtävä on sanoa äidilleen ettei hänen kuulu sekaantua teidän perhe-elämäänne, jos ei muuten ymmärrä.

Enemmän tässä on sinun ja miehesi välisen kommunikaation puutteesta kyse kuin anopin ja miehesi puhelinkeskuteluista. Jos sinä et kerran halua anopin sekaantuvan ja tietävän kaikkia asioita niin olisi pitänyt puhua asiasta miehen kanssa jo aikoja sitten.

Etenkin kun täällä toitotetaan koko ajan että pojat eivät koskaan soittele äideilleen mutta jos soittelevat niin sekin on väärin :)



Minustakin on miehesi tehtävä asettaa rajoja äidilleen jos sinusta tuntuu että hän sekaantuu asioihinne. Toisaalta voit kyllä ihan hyvin itsekin pitää puolesi ja näpäyttää takaisin jos alkaa sinua liikaa neuvomaan.

niin soittelu ei mua nypi, ei lainkaan. eikä mies jaa tietoa meidän yksityisasioista äidilleen. mutta ilmeisesti kun ovat niin läheisiä, ajattelee anoppi, että voi olla meillä kuin kotonaan. tätä käsitystä sitten olen yrittänyt korjata nätisti sanomalla ja kun ei ole mennyt perille niin tuli sitten sanottua hieman rumemmin. mies ei tahdo puuttua asiaan.



ap

Anoppi on jo 89-vuotias ja tarvitsee apua.

Toivottavasti omammekin muistavat meitä, sittenkun ikää tulee...

ei häiritse yhtään. kyllähän se nyt omalle ÄIDILLEEN saa soittaa, hyvänen aika sentään!

mutta vaimoni räpättää joka päivä ja joskus kaksikin kertaa äitinä kanssa puhelimessa.

Anoppi tunkee meidän perhe-elämään ja luulee, että kotimme on hänen ja tyttärensä koti.



Olen miettinyt, miten sanoisin hänelle suorat sanat, mutta vaimo ei sellaista siedä. Vähitellen olen alkanut huomaamaan, että vaimosta on tulossa samanlainen riivinrauta kuin anopista.



mies

mutta vaimoni räpättää joka päivä ja joskus kaksikin kertaa äitinä kanssa puhelimessa. Anoppi tunkee meidän perhe-elämään ja luulee, että kotimme on hänen ja tyttärensä koti. Olen miettinyt, miten sanoisin hänelle suorat sanat, mutta vaimo ei sellaista siedä. Vähitellen olen alkanut huomaamaan, että vaimosta on tulossa samanlainen riivinrauta kuin anopista. mies

soittele. Soittaa jos on asiaa, nähdään kerran viikossa. Mä soittelen äitini kanssa ehkä 3-4 krt viikossa ja nähdään 1-2 krt viikko. Onko se sitten liikaa?

Meillä ainakin äitini soittelisi joka päivä ja yrittää neuvoa minua ja käydessä tutkii lusikkalaatikonkin, olenko vihdoin laittanut lusikat niin kuin hänellä.

Miehen äiti ei paljoa soittele ja pidä yhteyttä.

mutta vaimoni räpättää joka päivä ja joskus kaksikin kertaa äitinä kanssa puhelimessa.

Anoppi tunkee meidän perhe-elämään ja luulee, että kotimme on hänen ja tyttärensä koti.

Olen miettinyt, miten sanoisin hänelle suorat sanat, mutta vaimo ei sellaista siedä. Vähitellen olen alkanut huomaamaan, että vaimosta on tulossa samanlainen riivinrauta kuin anopista.

mies

anoppi soittelee pojalleen monta kertaa päivässä. Miehen äänestä kyllä kuulee ettei jaksaisi aina kuunnella...

soittele. Soittaa jos on asiaa, nähdään kerran viikossa. Mä soittelen äitini kanssa ehkä 3-4 krt viikossa ja nähdään 1-2 krt viikko. Onko se sitten liikaa?

Mutta minä olenkin katkaisuut napanuorani äitiini jo aikoja sitten ja äidilläni on onneksi oma elämä ja omat ystävät.

Vähän käy sääliksi niitä mummoja, jotka elävät vain tytöilleen ja tyttöjensä lapsille. Ovat jättäneet omat harrastukset ja ystävät ja elämänpiiri pienenee.

Minusta ei tosiaan ole tervettä, että soitetaan aikuisille lapsille monta kertaa viikossa. On se sitten tytön tai pojan äiti.

ja mielenterveysongelmia jo lapsilla. Kun edes omiin sukulaisiin ei saisi olla yhteydessä. Vai napanuoran katkaisua jos yhteydessä. Ihan on kuule rakastamista ja välittämistä. Me jotkut olemme läheisiä sukulaistemme kanssa.

ja mielenterveysongelmia jo lapsilla. Kun edes omiin sukulaisiin ei saisi olla yhteydessä. Vai napanuoran katkaisua jos yhteydessä. Ihan on kuule rakastamista ja välittämistä. Me jotkut olemme läheisiä sukulaistemme kanssa.

ei ole omaa elämää.

Itse ainakin haluan elää omaakin elämää, enkä sanoa ystävyyssuhteini irti lasten vuoksi.

Eli en aio soitella tytöilleni montaa kertaa viikossa ja käydä valitsemassa heille verhoja ja shoppailemassa tytön kanssa ja katsomassa, osaako hän siivota oikein ja ei kai vain hänen miehensä piereskele sohvalla.

Aion kyllä matkustella ja käydä ystävieni kanssa lounailla ja teattereissa ja miehi kanssa ulkomailla ja elää hyvää elämää.

Toivottavasti tyttönikin oppivat niin itsenäisesti, että osaavat tehdä valintansa itse, eivätkä soita joka päivä kitistäkseen kun "kake ei muistanut antaa aamusukkoa mulle, eikä tuoda ystävänpäiväruusua. Mä kyllä pakkaan tavarani ja muutan takaisin kotiin"

kyllä mun äiti ehtii kaikkea totakin tehdä. Meidän puhelut kestää n. 10 min. ja jos me nähdään 2 krt viikossa, niin on siinä vielä aika monta tuntia tehdä muitakin asioita. Ihme yleistämistä täällä taas. Ja mitä pahaa siinä on, jos käy joskus yhdessä vaikka verho-ostoksilla?



T. no16

ja mielenterveysongelmia jo lapsilla. Kun edes omiin sukulaisiin ei saisi olla yhteydessä. Vai napanuoran katkaisua jos yhteydessä. Ihan on kuule rakastamista ja välittämistä. Me jotkut olemme läheisiä sukulaistemme kanssa.

puuttumatta toisten asioihin, neuvoo, jos kysytään. Onneksi oma anoppini asuu kaukana, eikä käy usein, on ensinnäkin tyhmä ja toisekseen möläyttelijä. Ja kun tämä ei riitä, niin on marttyyri, siitä että on yksin kasvattanut neljä lasta(päin prinkkalaa nekin).

läheisemmät suhteet äitiisi ja miestäsi nyppisi teidän yhteydenpito niin pitäisin sitä jo henkisenä väkivaltana jos mies lähtisi sanomaan että vähempikin saa riittää!



Ilmeisesti taas se että olet nainen sallii sun olevan kelju.



Ps. kannattaisiko opetella hoitamaan suhteita kuin niuhottamaan jos muilla on tiiviimpi kuin sinulla?

saako anoppi mennä kodissanne kaapeillenne kysymättä lupaa? kertaakaan anoppi ei ole kysynyt "voiko, saanko, missähän on" tms. vaan on esimerkiksi minun ollessani nukuttamassa vauvaa kollannut kaikki keittiön, lastenhuoneen ja kodinhoitohuoneen kaapit läpi. tietää paremmin kuin minä itse mitä mistäkin löytää (muutimme hiljattain).

Eli ainokainen se mies tosiaan äidilleen on. Mutta soittelevat korkeintaan kaksi kertaa viikossa - jos on asiaa, muuten eivät juuri soittele. Itsekin soitan anopilleni useammin jutellakseni lasten tekemisistä ja piristääkseni hänen päiväänsä.



Ja ei, kukaan ei tietenkään saa kaivella teidän talouden kaappeja, ei omat vanhempasi eivätkä appivanhemmat. Tietty jos ovat meillä lapsenvahteina niin saavat ruokaa tehdä, mutta en käsitä miksi vieraana ollessa heidän pitäisi mitään kaivella.