Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaiden lasten vanhemmat: elävätkö lapsenne voimakkaasti mielikuvitusleikkejä?
01.03.2010 |
Oma kohta 4 täyttävä tyttäreni eläytyy todella voimakkaasti omiin mielikuvitusleikkeihinsä. Hänellä on tietty hahmo, aikuinen nainen, jolla on nimikin (vaikka X), joka hoitaa omaa vauvaansa (olkoon vaikka Y). Hän saattaa leikkiä koko päivän niin, että hän itse on X, joka vie Y:tä milloin tarhaan, milloin kauppaan, milloin nukkumaan. Jos Y (siis tytön nukke) on nukkumassa, hän sammuttaa valot ja käy sanomassa kaikille perheenjäsenille, että "Shh, Y nukkuu, nyt pitää olla hiljaa!" Näiden leikkien aikana tyttö suuttuu, jos häntä puhutellaan omalla nimellään, häntä täytyy puhutella X:ksi. Tänä aamuna tyttöä tarhaan vietäessä hän ilmoitti, että ei hän ole menossa tarhaan, vaan X on menossa töihin. Vei sitä ennen Y:n tarhaan (eri huoneeseen).
Tiedän kyllä lapsen itse ymmärtävän tämän olevan leikkiä. Olemme asiasta puhuneet ja hän sen selvsäti ymmärtää. Samoin osaa lopettaa leikin tarvittaessa (esim. nukkumaan mentäessä). Olen itse jotenkin lumoutunut tällaisesta leikin maailmasta. Tämä lapsi on perheen kuopus eikä yhdelläkään vanhemmista lapsista ole ollut näin voimakasta mielikuvitusmaailmavaihetta, vaikka kaikilla hyvä mielikuvitus onkin. Minusta on jotenkin upeaa, että lapsi pystyy niin täydellisesti uppoamaan omaan mielikuvitukseensa ja olenkin välillä suutahtanut isommille sisaruksille, jotka tylysti huomattelevat pikkusiskolle, että "ei toi mikään oikea vauva ole!". Se sisko ihan varmasti itsekin sen tietää, mutta nauttii kovasti leikistään.
Onko muilla tällaisia lapsia? Tai siis varmaan on, ja olisikin hauska kuulla miten kauan tällaista kestää, siis teiltä, joilla lapset ovat kentie kasvaneet ohi tällaisesta vaiheesta.
Kommentit (12)
Oma nimi ei kelpaa vaan pitää kutsua roolinimellä... Molemmilla alkanut n. 2,5-v iässä ja vahvistunut siitä eteenpäin. 4-vuotiaana ehkä esikoisella vahvimmillaan. Nyt kun melkein 6v, tuo alkuperäinen mielikuvitusmaailma alkaa unohtua ja on uudet seikkailut mielessä. Minä kyllä itse välillä huomasin melkein kaipaavani niitä mielikuvitushahmoja, jotka vahvimmin olivat arjessame läsnä. Mutta minkäs teet, ne kuulemma muuttivat Afrikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla hyvä mielikuvituskaveri X, joka on myös 4v ja poika. X:n kanssa tehdään sitä ja tätä ja tuota, välillä X tulee meille yö kylään, välillä lähtee hoitoonkin mukaan.
Isolla siskolla oli samanikäisenä myös mielikuvituskaverina Y, joka oli samanikäinen tyttö.
4- ja kohta 7-vuotias (poikia) eläää aktiivisesti mielikuvitusleikeissään. Vanhin, 9-vuotias tyttö ei sitä enää näkyvästi tee, mutta kyllä hänelläkin omat mielensisäiset mielikuvitusleikkinsä on. Minusta se on valtavan hienoa. Lapsi harjoittelee tunteita ja tilanteita, kehittää omaa mielikuvitustaan ja saa ennenkaikkea mielihyvää turvallisesta seikkailusta.
Tuttavan lapsi on 8 vuotias ekaluokkalainen, ja on päivittäin jokin eläin koulussa, kaupassa, kylässä, jokapaikassa. Pakostakin tulee mieleen että käytöstavat jo pitäisi olla, ja jotain ehkä muutenkin pielessä.
Yhdellä kesti niin pitkään, että allin jo huolestua, mutta sekin meni jossain vaiheessa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varsinainen satutäti. Minun mielestä tarinoita on ollut hauska kuunnella. Hän kertoili päiväkodissakin, miten meille tulee vauva... no en ollut silloin kyllä raskaana. kyllä hän tajuaa, ettei valehdella saa, mutta jotenkin en osannut suhtautua niihin tarinoihin valheina...ne olivat enemmän tarinoita... kunnes päiväkodin tädit sanoivat niistä ettei tuommoisia tarinoita saa kertoa...
Nyt 6v. esikoisella on aina ollut mielikuvitusta. Ei niinkään tiettyä mielikuvitusolentoa, mutta kaikki hänen barbi, pets yms. leikit ovat todella luomouttavaa kuunneltavaa. Itse en aina malttaisi keskeyttää niitä. Oma siskoni (perheen kuopus) oli myös aikanaan kova tarinoiden keksijä, aina ei tiennyt onko jutut totta vai tarua:) Luova ihminen on kyllä nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttö on nyt reilu 5 eikä ainakaan vielä ole tällainen mielikuvitusleikki loppumassa. Kaksi vuotiaasta asti on ollut useampia mielikuvitusystäviä, jotka tulee aina välillä yökyläänkin. Välillä muut perheenjäsenet on saanut huutia kun on kohdeltu näitä ystäviä huonosti istumalla sohvalla päälle tms.
Lumoutuneena minäkin tätä mielikuvituksen runsautta katselen :)
...mielikuvitusnainen, usein ajattelee kuulemma häntä iltaisin ennen kuin nukahtaa - siihen kuuluu myös omituinen ilmiö: Peitto heiluu hieman ylös-alas-ylös-alas ja kiihtyy loppuuaan kohden. Samalla hän huohottaa ja päästelee kimakoita ääniä kurkustaan! Onko vaarallista?!?!?
kyllä 8 vuotiaan pitää jo osata elää yhteiskunnan asettamien käytösnormien mukaan. Kun lapsi vaatii koulussa esim.erityiskohtelua, koska hän on prinsessa tai eläin, ja hän haluaa että häntä kutsutaan tietyllä nimellä roolin mukaan. Tai ruoka ei kelpaa, koska se tarjotaan lautaselta, eikä koirankupista, on vellit ja muusit mennyt pahasti sekaisin. Ennenvanhaa näitä kutsuttiin kylähulluiksi...