Jos olisin tiennyt että elämä pikkulapsiperheessä on näin ärsyttävää, olisin jäänyt lapsettomaksi.

0-5 -vuotiaiden ryhmässä (35-paikkanen) viisi vuotta ennen kuin jäin äitiyslomalle. nyt olen kotona kahden pienen lapsen kanssa. minusta lasten kanssa kotonaolo on aivan ihanaa! ei tietoakaan siitä stressistä, metelistä ja rauhattomuudesta mitä päiväni olivat työelämässä. samaa hullunmyllyä olivat myös lasten päivät pk:ssa, ja sitä samaa en ikinä halua omien lasteni kokevan. se että elämä lasten kanssa tuntuu "helpolta" (siis ainahan on haasteita ja ongelmia), johtuu varmasti siitäkin, ettei minulla työstäni johtuen ollut mitään yltiöromanttista ruusuista kuvaa pikkulapsista ja kotona olosta, vaan olen osannut suhtautua tähän hyvinkin realistisesti. päivääkään en vaihtaisi pois ja työhön ei ole mikään kiire. omista lapsista saa uskomatonta voimaa. sääli (varsinkin lapsia ajatellen) jos jotkut äidit kokevat muuta.

Ja isommat tietty aina virikehoidossa? Mikä oli pisin aika, minkä hoidit kaikkia neljää kotona?

Oikeastaan, en ymmärrä, miten nämä kyselysi siihen kuuluvat, että en ole kokenut pikkulapsiaikaa raskaana.

Mutta voin vastata jos se sinun elämääsi helpottaa.

2 ensimäistä. Ikäerot 1v 3kk. Välissä kävin töissä. Isä hoitovapaalla hoisi lapset siihen kun jäin äitiyslomalle.

Välissä 2 vuotta, minkä oli hoitaja kotona lapsille.

3 ja 4 lapsen väli 1v ja 6kk. Välissä kävin töissä ja isä oli hoitovapaalla.

Kaikki 4 kotihoidossa. Kuopuksen jälkeen olin vuoden kotona kotihoidontuella ja sen jälkeen mies vuoden kotihoidontuella kun minä menin töihin.

Mitä vielä haluat kysyä?

Itselläni hermo lepää jos kotona on vain 2 lasta tavallisen 3 sijaan. Vaikea ymmärtää miten joidenkin mielestä 2 lapsen kanssa kaupassakäyminen yms. on vaikeaa, itse kun vertaan sitä siihen, että mukana on 3 lasta.

0-5 -vuotiaiden ryhmässä (35-paikkanen) viisi vuotta ennen kuin jäin äitiyslomalle. nyt olen kotona kahden pienen lapsen kanssa. minusta lasten kanssa kotonaolo on aivan ihanaa! ei tietoakaan siitä stressistä, metelistä ja rauhattomuudesta mitä päiväni olivat työelämässä. samaa hullunmyllyä olivat myös lasten päivät pk:ssa, ja sitä samaa en ikinä halua omien lasteni kokevan. se että elämä lasten kanssa tuntuu "helpolta" (siis ainahan on haasteita ja ongelmia), johtuu varmasti siitäkin, ettei minulla työstäni johtuen ollut mitään yltiöromanttista ruusuista kuvaa pikkulapsista ja kotona olosta, vaan olen osannut suhtautua tähän hyvinkin realistisesti. päivääkään en vaihtaisi pois ja työhön ei ole mikään kiire. omista lapsista saa uskomatonta voimaa. sääli (varsinkin lapsia ajatellen) jos jotkut äidit kokevat muuta.

Pikkulapsiaika oli järkyttävän raskasta. Varsinkaan kun en saanut mistään apua ja olen jäänyt ihan yksin suoriutumaan tästä äitiydestäni.



Lasteni murrosikä ei ole ollut kovin raskasta. Aika kevyttä verrattuna pikkulapsiaikaan.

Ja sinulla on hyvin osallistuva mies ja hoitaja kotona. Ja terveet lapset.



Kyllä onkin kummallista, ettet koe kovin raskaaksi...

hyvä kun jaksoit vastata, katsos toiset ne vaan ei tahdo uskoa, että joiltain se homma sujuu!



Itsellä 3 lasta 6v aikajaksolla, yksikään ei koskaan ns. "virikehoidossa", koin helpommaksi pitää koko lössin kasassa kuin, että kuskata yhtä bakteereja hankkimaan.



Töissä olin välillä ja nytkin olen. Arki on TIETENKIN vaikeampaa kuin sinkkuystävilläni, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.



Tai okei, ne pari päivää 2 vkoa sitten vaihtaisin, jolloin kaksi pienintä yrjösi samaa aikaa ja sitten minä ja sitten mies ja vanhin lapsi. Mutta ei me siihenkään kuoltu.



Vanhimmat lapset räksyttää niin, että kurkku käheänä huudan just iltaisin välillä ja kuulosuojaimiakin olen testannut. Eli en ole supermamma, jolla superkiltit lapset. Vaam eihän tässä auta kuin kestää. Ei ole heleppoo

Ja sinulla on hyvin osallistuva mies ja hoitaja kotona. Ja terveet lapset.

Kyllä onkin kummallista, ettet koe kovin raskaaksi...

olen hoitanut lapsia jos olen ollut esim. äitiysloman ja vuoden siihen päälle hoitovapaalla neljän alle kouluikäisen kanssa.

Sitä ennen esikoisen kanssa äitiyslomalla

kakkosen ja esikoisen kanssa äitiysloman

kolmosen ja kakkosen ja esikoisen kanssa äitiyloman

ja tosiaan nelosen äitiysloman ja vuoden hoitovapaan päälle.

Se taas ei ole minun ongelma jos lapsilla on isä, joka haluaa viettää aikaa heidän kanssaan. Jokaisella on vapaus valita millaisen miehen haluaa.

Hassu sinä. Yrität saada vängättyä asiaa miten päin vain, että en olisi hoitanut lapsiani ja en tietäisi mistään mitään.

Onko pikkulapsiaika sinusta jotain kilpailua, kuka kärsii eniten ja saa kirkkaimman kruunun:)

Minä kuule mieluummin ajattelen positiivisesti ja rakastan lapsiani kuin etsin negatiivisia asioita ja kiehun katkeruudessa ja olen kateellinen niille, joilla ei elämä ole yhtä kärsimystä.

Hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti elämä sinullakin voittaisi niin, että näkisit joitain positiivisia asioita.

Mulla on 8 lasta, 4 niistä alle kouluikäisiä. Eikä mun elämä oo yhtään kamalaa. Saan tehdä omia juttuja välillä ihan rauhassa ja monesti lapset leikkii pitkiä aikoja kivasti yhdessä.

Välillä on tietenkin kinastelupäiviä ja tyhmäilukausia, mutta pääasiassa elämä sujuu ihan kivasti.

Äitiyslomat ja yhden lisävuoden.



Se on todella vähän.



Ja jos mies osallistuu, vaimolla ei ole niin rankkaa. Eli kun sinulla osallistuu, sinulla ei ole rankkaa.



Joten jos olet vähän lastesi kanssa ja mies osallistuu, on ihan loogista, että sinulla on helppoa.



Mitä et ymmärrä?

ei ole koskaan valittanut, päinvastoin! Toisilla vaan on enemmän kestokykyä kuin toisilla.

vaihtaa se mies eikä vängätä täällä katkeroituneena muiden elämästä. Ihme tyyppi, tee omalle elämällesi jotain sen sijaan, että pyörit täällä kitisemässä.

vaan siitä, että jos itsellä on helppoa, on helppo pällistellä.



Kyllä minäkin voisin sanoa, että en tajua, miksi jonkun mielestä siivoaminen on rasittavaa. Minulla kun käy siivooja.



"Ei minusta vaan!" jne.

tehdä yhtä enempää... Ja jos lasten kanssa kotona oleminen on raskasta, niin ehkä ne lapset voisi vaikka viedä osa-aikaisesti hoitoon. Turha valittaa, jos itse ehdoin tahdoin haluaa kiillottaa sädekehäänsä ja tehdä elämästään vaikean...

...mutta kyllä välillä nyppii ja kovasti, ja ikävä tulee niitä aikoja, jolloin elämä ei ollut yhtä suurta rauhanneuvottelua ja vessassakin sai olla ihan niin pitkään kuin halusi ;)

Todennäköisesti pari lasta ja niiden kans äitiyslomat ja isompi sitten virikehoitoon ja pienimmän kans maattu 3 vuotta kotona.

Jos sulla on vaikeaa ja paska mies ja et osaa organisoida hommias niin älä kehtaa munata itseäsi ja haukkua itseäsi ahkerampia.

Minulla on 3 alle kouluikäistä ja mies reissutöissä. En ole kokenut raskaaksi. Ainoastaan juuri tuollaiset mammat, jotka kitisee koko ajan jostain ja valittaa. Ja sitten vedetään herne nenään jos toisilla ei olekaan niin vaikeaa. He ovat juuri niitä energiasyöppöjä, joita yritän vältellä.

Ps. en yhtään ihmettele, ettei noiden mammojen miehet edes viitsi viettää aikaa kotona. Ei noin perusnegatiivisia ihmisiä kestä kukaan. Johan siinä nyt lapsetkin psyykkisesti oireilee ja ovat vaikeita kun äiti on tuollainen.

Äitiyslomat ja yhden lisävuoden.

Se on todella vähän.

Ja jos mies osallistuu, vaimolla ei ole niin rankkaa. Eli kun sinulla osallistuu, sinulla ei ole rankkaa.

Joten jos olet vähän lastesi kanssa ja mies osallistuu, on ihan loogista, että sinulla on helppoa.

Mitä et ymmärrä?

Joku voi halutakin tehdä asiat hyvin, ei mennä siitä mistä aita on matalin.



Jos vaan tehtailee lapsia päivähoitoon, ei takuulla tiedä yhtikäs mitään mistään. Mutta voisi kyllä sitten pitää päänsä myös kiinni.

hyvin osallistuva mies, meillä on ollut sekä siivooja että hoitaja kotona. Lapset on hoidettu kotona siihen kun nuorin oli neljän, kokonaan kotona siis, ei ole käytetty virikehoitoja. Kuopuksellani on krooninen sairaus.



Ja olen hoitanut aina myös firmaani, kun olen hoitanut lapsia.



Mies on myös matkatöissä.



En ole kokenut elämääni yhtään rankaksi.



MUTTA minä pystyn silti oikein hyvin käsittämään, miksi joku kokee.



Kannattaa kohottaa se katse sieltä nukkaisesta navastaan.

mitä pahaa on tästä ns. virikehoidosta, josta jaksetaan vouhottaa, jos sillä saadaan ehkäistyä tuollaista joidenkin kuvaamaa elämän helvettiä? Jos äidillä on elämä helvettiä ja lapset kaduttaa, niin se on varmaan lasten etu, jos pääsevät vaikka päiväkotiin välillä, jossa kukaan ei pidä heitä pelkästään kiusankappaleina.



En tajua miten lapsistaan voi niin vähän saada iloa, että tuntuu niin pahalta, että valitsisi toisin jos voisi. Meillä nyt 3 lasta, kahden ensimmäisen ikäero puolitoista vuotta. Ikinä en ole kokenut että heidän hoitaminen olisi ollut helvettiä, ihana katsella lasten leikkiä ja kehitystä ja ovat parhaat kaverit keskenään. Minä ainakin nautin tästä pikkulapsiajasta täysillä! Kauhistuttaa, että joskus pitää mennä takaisin töihin ja joku muu vieras ihminen saa seurata ja ohjata minun lapsien kehitystä. Itsehän sitä haluaisi omien lasten kanssa koko ajan olla.