Lue keskustelun säännöt.
Sovellummeko vanhemmiksi?
28.02.2010 |
Av:ta lukiessa tulee tahtomaattaankin mieleen, että olemmekohan soveltuvia vanhemmiksi. Tällainen pohdinta siksi, kun olemme ihanan noin 5kk ikäisen neidin tuoreita vanhempia. Ja kamalaa kyllä, olimme neidin ollessa 2kk työpaikkani pikkujouluissa, jolloin lapsi oli mummolassa, minne itsekin menimme yöksi. Joulupäivänä taasen kävimme muutaman tunnin ulkona, jolloin toinen mummi hoiti yöunilla olevaa vauvaa meillä. Lisäksi aivan vasta lapsi oli yötä mummolassa, kun olimme molemmat mieheni kanssa oksennustaudissa, niin katsoimme, että vauvalle parempi olla energisempien aikuisten seurassa. Lisäksi olemme jo aikaa sitten sopineet keväälle vk-lopun, jolloin lapsi menee mummolaan koko vk-lopuksi ja me lähdemme iskän kanssa "rellestämään". Muutoin lapsi ei tosin ole minusta erillään kuin kaikkiaan muutaman tunnin viikossa esim. kauppareissujen tai lenkillä käynnin ajan. Ja isovanhempiaan näkee 3-4krt/vk, kun molemmat ovat niin innokkaita:)
Olemmeko siis huonoja vanhempia, kun annamme näin pienen lapsen yöhoitoon?
Kommentit (6)
Niin ei tuo nyt varmastikaan tarkoita, että olette huonoja vanhempia. Mulla itselläni on ollut niin voimakas hoivavietti aina vauvan kanssa, että on tuntunut fyysisesti ja henkisesti pahalta olla erossa vauvasta. Just just saatoi kampaajalla käydä. Se helpotti aina sitä mukaa kun lopetti imettämisen. Tästä näkökulmasta ajatellen siis en olisi ikinä toiminut niin kuin sinä ap, mutta ei se nyt ole vanhemmuuden mitta vaan kertoo siitä, että olemme erilaisia.
Jos alle vuoden ikäistä jättää muutamaa tuntia pitemmäksi ajaksi hoitoon, niin tietysti kannattaa valita sellainen hoitaja joka on teidän päivittäisessä arjessa mukana. Vauva ei pysty pitämään edes vanhempiaan kovin kauaa mielessä jos ei näe heitä. Valokuvat kannattaa jättää joka tapauksessa. Tuo muisti ja kyky pitää mielessä paranee jo radikaalisti yhden ikävuoden jälkeen ja 2-vuotiashan voi tuntea selkeästi ison joukon ihmisiä ja pitää heidät mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lailla. Tulee vain väkisinkin ajateltua kaikenlaista, kun lukee täällä av:lla, kun ihmiset suoraansanoen haukkuvat lastensa isovanhempia, kun ovat niin innokkaita ottamaan heidän lapsen hoitoon ja ehdottavat jopa yökyläilyä! Alle vuoden ikäistä ei voisi edes jättää kaksin isovanhemman kanssa (=erossa äidistään) ja yökyläilyä saisi harkita vasta, kun lapsi osaa itse kertoa, haluaako. Me taas olemme mieheni kanssa onnellisia, kun lapsella on isovanhemmat, jotka haluavat myös olla lapselle läheisiä ja annamme ilolla siihen mahdollisuuden:)
Samalla saamme ihanaa yhteistä aikaa, jolloin voi pitää parisuhteen elossa eri tavalla kuin lapsen kanssa;)
-ap
mun mielestä kyllä olette...jos ette nyt kamalia niin ette kovin hyviäkään.
ikäiselle ovat kyllä huono juttu, en itse jättäisi, ellei olisi aivan pakko. Mutta jokainen taplaa tyylillään.
Ei vaan oikeasti: onneksi olkoon vauvan johdosta, varmasti olette hyviä vanhempia. Ja on tosi kivaa kun on turvaverkkoa johon voi erilaisissa tilanteissa turvautua. Meillä lapset jo isompia, mutta aina ollaan saatu apua sukulaisilta ja ystäviltä. (Ja annettu apua myös, tietysti.)
Ja ihanaa että voitte antaa isovanhempien kokea lapsenlapsensa kanssa helliä hetkiä! Se vahvistaa heidänkin välejä! :)
Nauttikaa elämästä! Ei se elämä lopu kun vauva syntyy! Ja saa sitä myös irrotella välillä. Vaikka ois useempiki lapsi :D