Kuinka paljon miehenne auttaa ja osallistuu kodinhoitoon, kun olette sairaina?
Heräsin äsken päiväunilta (olen flunssassa ja kuumeessa). Mies oli sillä aikaa lähtenyt harrastukseensa ja kotiin olivat jääneet kolme lasta, joista vanhin vasta 8. Keittiö ihan hujan hajan ja mies tulee vasta kahden jälkeen, joten lasten ruokkiminen jää siis minulle. Otin buranaa, paitsi kuumeeseen, myös kiukkuun. Olo tokeni, mutta kiukku jäi.
Miten mies ei näe, että joskus voisi helpottaa perheenäidinkin elämää ja antaisi tämän rauhassa sairastaa? Miten teillä muilla?
Kommentit (14)
saa sairastaa ihan rauhassa!
Tosin meillä mies kyllä osallistuu muutenkin ihan pyytämättä kodin- ja perheenhoitoon, onhan tämä myös hänen kotinsa ja perheensä.
vähän ylimääräistä, mitä olisi pakko tehdä. Jättäisi harrastuksen väliin suosiolla - tosin jos itse olisin vain flunssassa ja lapset ohittaneet taaperovaiheen, niin varmaan patistaisin miehen harrastuksiin. Silloin otettaisiin pakkasesta jotain helppoa ruokaa mikroon.
Siis mies tekisi kaiken pakollisen (että pysytään hengissä) ja jotain ylimääräistä, mitä ei olisi pakko tehdä juuri silloin, kuten siivousta ja pyykin pesua (jotka voisi tehdä myöhemminkin, mutta jotka kasaantuessaan olisivat työläitä hoitaa).
vastaavaa on se, että itse kävin eilen iltapäivällä ystävän kanssa syömässä ja nyt sitten tälle päivälle on myös ne eiliset kotityöt. Ei siis ole pyykit kävelleet itse pyykkikoriin, tiskit hujan hajan, imuriin ei oltu koskettu vaikka erikseen pyysin.... sitte vielä näiden päälle olisi ulkona lumityöt...
Flunssa ja kuume tai mahatauti voi vetää ihmisen ihan piippuun ja mitä paremmin saa potea (levätä, juoda kuumaa, nukkua), sitä nopeammin ja paremmin toipuu. Ettei sitten hoipu pari viikkoa puolikuntoisena. Tässäkin asiassa voin luottaa mieheeni. :)
mies ei lähtisi harrastukseensa tai kutsuisi jonkun mummoista, ukeistä, tädistä, sedistä tai enoista lapsia vahtimaan. Niin ja tekee silloin kyllä kaikki kotityöt, ihan niin kuin minä teen kaikki, jos hän on kipeä. Terveinä ollessa tehdään molemmat osamme.
Oikeassa kädessä kantoside, sellainen, jolla se oli sidottu myös vartaloon, olkapäävammma. Vasen käsi oli myös saanut tärskyn, mutta pystyin sillä nyt jotain tehdä, mutta en esim. nostamaan maitopurkkia. Lisäksi jouduin pari viikkoa muutenkin olemaan hissukseen.
Eli olin kodinhoitoon ihan kädetön.
Olisin ekan kuukauden jälkeen halunnut muuttaa meiltä pois, koti oli aivan kauheassa kunnossa. Mies lupasi ja lupasi, ei antanut ottaa ulkopuolista apuakaan, kun kyllä hän tekee..
Ei vaan raukka ollut tajunnut -enkä kyllä itsekään ollut tajunnut!!- miten paljon työtä vaatiikaan pitää koti kondiksessa! Mulla on semmonen tyyli, että joka päivä teen jotain pientä, joten ei normitilanteessa tarvitse pitää mitään erityisiä siivouspäiviä.
Sen ekan kuukauden jälkeen kaikki tasot lainehtivat jotain tavaraa, tiskipöytä oli kaaoksessa.. Kaikki oli ihan kammottavaa, kun ei voinut itse asian eteen juuri mitään tehdä.
Jos ex-vaimoni on sairaana, hoidan kaikki kuljetukset kouluun, kerhoihin, käyn kaupassa etc. Tarvittaessa otan lapset itselleni.
Toisin päin ei muuten toimi. :D
t: mies
Otapa nyt lusikka kauniiseen käteen. Miehen ei kuulu auttaa sinua, vaan miehen kuuluu saada osallistua kodin hommiin siinä missä sinäkin.
Oletko miettinyt, miksi olet ominut kodin hommat itsellesi? Mitä siitä saat ja miten voisit elää itsesi kanssa jos mies hoitaisi oman puolikkaansa 8huom, ei siis auttaisi vaan hoitaisi oman osiutensa)
ylläpitoon enemmän aikaa kuin kauniimpi osapuoli sekä myöskin lasten kanssa harrastamisiin, muutenkin kuin vaimon ollessa sairas.
Vaimo sitten puolestaan huolehtii suurimmasta osasta ostoksista (yllättäen pitää siitä), itsellä ei tulisi niin huomioitua, mitä vaatteita lapset tarvitsee jne.
Tänäänkin imuroin koko kämpän, vaihdoin lakanat, ruokin juniorit, pesin pyykkiä jne. Ajankuluksi, ei viitsisi koko päivää olla tekemättä mitään. Kohtapuoliin ulkohommiin lasten kera.
Ja silti ehtii 3-4 kertaa viikossa kuntoilla reilu tunnin illassa.
-Toinen mies-
juuri sen verran että hengissä pysyttäisiin:) Ei se edes näe sotkua.Kerran pari vuodessa se saa jonkun kohtauksen ja esim. raivaa tiskipöydän tyhjäksi.Sitten siitä pitäisi olla kauhean kiitollinen,kehua ja taivastella:D
Vain esikoinen on kunnossa. Eilen harmittelin kun hänellä ei oleajokorttia että vois lähettää kauppaan.
Mies veti pari buranaa ja lähti kauppaan, kun alkoi jo viikon sairastamisen jälkeen olla kaapit tyhjinä.
JOs vain minä olen sairaana, mies yleensä lähtee lapsein kanssa jonnekin jotta saan olla rauhassa muutaman tunnin. Yhdessä muu porukka siivoaa.
Mutta meillä onkin koti-isä eli hän on oppinut huolehtimlaan ja hoitamaan kodin ja lapset joka päivä jo yli 3 v ajan.
Päivällä on kotiäidin tietysti pärjättävä itse.
Mutta kyllä äänensävystä jne. huomaa että herraa vituttaa.
mies ei lähtisi harrastukseensa tai kutsuisi jonkun mummoista, ukeistä, tädistä, sedistä tai enoista lapsia vahtimaan.
Niin ja tekee silloin kyllä kaikki kotityöt, ihan niin kuin minä teen kaikki, jos hän on kipeä. Terveinä ollessa tehdään molemmat osamme.