Juoko muiden miehet joka ilta olutta?

sekä sitä määrää mitä on ulkona "lumitöissä" autotallissa juonut en tiedä. Mies ei tule enää humalaan edes tuosta määrästä kuin pikkaisen. Itse en juo juuri koskaan. Isäni oli alkoholisti myös ja siksi vihaan tuota lipittämistä. Meillä mies siis juo salaa ja piilottelee noita tyhjiä tölkkejä ja pulloja minne sattuu. Lapset ja minä sitten löydetään niitä seuraavana aamuna milloin mistäkin :(



t. ap ketjun aloittaja

nähtävästi monella muullakin tämän ketjun kirjoittajalla (tai heidän miehillään). Joko asiaan parannus tai sitten lähdet lasten kanssa kävelemään.



Itse kasvoin perheessä jossa äitini oli täsmälleen samanlainen tissuttelija. Ollaan myöhemmin sisarusten kanssa juteltu lapsuudenkokemuksista alkoholistiäidistämme (joka siis ei koskaan ollut räkäkännissä meidän lasten nähden, luojan kiitos sentään siitä, mutta harva se ilta piilotteli viinipulloa sohvapöydän alla ja tissutteli siitä) ja voin sanoa, että synkkiä ovat nämä keskustelut. Tunnemme kaikki viisi niin suurta pettymystä ja katkeruutta noista illoista, eikä niitä tunteita mikään aika poista. Vaikka äiti ei ollut meille ilkeä tai mitään sellaista, jo se, ettei hän ollut oma itsensä vaan sössöttävä höpöttäjä, aiheutti meille kaikille traumoja.



En toivoisi kenellekään lapselle sellaisia muistoja omista vanhemmistaan kuin mitä meillä on äidistämme :(.



Isä ei ole koskaan puhunut meille miten rankkaa äidin käytös on hänelle ollut, mutta uskon että häntä ahdistaa saman verran kuin sinuakin, ap! Tod.näk. sama meno jatkuu nyt kun olemme muuttaneet jo pois kotoa (nuorimmainen 2 vuotta sitten).

iltaisin. En ole huolissani 1-2 oluesta. Itsekin otan lasillisen viiniä iltaisin. Humalahakuista juomista meillä tosi harvoin, lähinnä illallisjuhlien yhteydessä.

juopot miehet! Etenkin, jos juomiseen liittyy salailua, vähättelyä tai mitä tahansa riitaa. Ei se parane. Jos miehen pitää selitellä, palkita itseään tai salailla, on se varmasti alkoholismia, joka kyllä tuhoaa arjen ja kumppaninkin itsekunnioituksen.



Been there.

mies juo n. 5 iltana viikossa yhden oluen, pari kertaa kk ehkä 2 olutta, tai oluen ja lasin viiniä. Ei koskaan juo tuon enempää, en osaa edes kuvitella miestä humalassa. Ei ole alkoholisti, eikä edes suurkuluttaja, vaan keskiverto keskieurooppalainen joka juo niin hitaasti tuon yhdenkin ettei tule edes hiprakkaan...

En selviä pienten lasten kanssa kolmistaan. Meillä ei ole mitään tukiverkostoa. Mies kuitenkin tekee ison osan kotitöistä ja hoitaa lapsensa. Lapsia ei juominen kuulemma häiritse kun olemme jutelleet. He vain tyytyväisinä keräävät tyhjiä tölkkejä/ pulloja koska saavat niistä pal.pullorahat. Miehellä ei ole ollut ennen alkoholiongelmaa kuin nyt nämä kaksi vuotta, jotka on ollut huonossa työpaikassa. Etsii parempaa, mutta ei ole saanut. Ei usko kun sanon, että ei saakaan parempaa jo ei hoida itseään kuntoon. Kuulemma saa itsensä sitten automaattisesti taas kuntoon kun saa kunnon työn. Ei tunnu ymmärtävän, että ei kukaan palkkaa huonokuntoisen näköistä ihmistä nykypäivänä kun on tarjolla hyväkuntoisiakin. Tässä oli takana myös pitkäaikainen työttömyysjakso jolloin juominen alkoi. Päivisin on selvinpäin ja ihana mies, mutta illalla kaikkea muuta :(



t. ap

pelkästä sihahduksesta.

vaikka onkin päivisin "ihana mies", nuo illat on niin rankkoja (vertaan omaan kokemukseeni alkoholiin liittyvistä riidoista, niiden odottamisesta sydän tykyttäen, kaikesta epämääräisestä, ja ennen kaikkea häpeästä - sitä kun tuntee, vaikka ei itse teekään mitään väärää), että et jaksa sitä koko elämääsi. Irrottaudu mahdollisimman nopeasti! Kaikki aina järjestyy, et joudu kerjuulle. Ei ne lapsetkaan siitä varmasti nauti, vaikkevat (vielä) osoitakaan kärsivän.