Juoko muiden miehet joka ilta olutta?

Onneksi meillä ollaan jo voiton puolella, ainakin suurimman osan aikaa.



Voin vakuuttaa, etten minäkään alkanut seurustella saati mennyt naimisiin alkoholistin kanssa. Rankka työ ja jatkuvat ylitunnit alkujansa olivat syynä siihen, että alkoholin käyttö alkoi lipsua. Silloin ei ollut meillä vielä lapsiakaan, joten en ihan oikeasti pitänyt pahana sitä, että iltaisin otettiin oluet ja ruoan kanssa viiniä. Jossain vaiheessa miehellä vain alkoi mennä juominen vähän pidemmälle eli jokailtaiseksi.



Nyt noin kymmenen vuotta tätä tissuttelua on takana. Välillä mies on ollut absolutistina puolikin vuotta. Nyt taas on pari hyvää kuukautta takana. Hän ymmärtää kyllä, etten voi sietää juomista ja sen takia on yrittänyt aina ryhdistätyä, kun tissuttelu lähtee käsistä.



Mies ei ole mitenkään väkivaltainen, vaan on juotuaan lähinnä raivostuttava sössöttäjä ja jankkaaja, joka epäilee rakkauttani ja uskollisuuttani ja on aivan vakuuttunut, että olen ottamassa avioeroa (En ole IKINÄ ottanut em. asiaa itse puheeksi, vaan uskon vanhanaikaisesti, että naimisissa pysytään ja kestetään vastonkäymisetkin yhdessä.) Eniten itseäni korpeaa se, miten luonne muuttuu ihan täysin. Aivan kuin meillä asuisi kaksi ihan eri miestä.



Aika hyvin olen mielestäni asian kanssa pärjännyt. Kukaan perheen ulkopuolinen ei asiasta tiedä. Lomareissut ja muut suunnitellaan (yhdessä!) aina niin, että mahdollisimman paljon on autoilua yms., jolloin ei ole mahdollisuutta juomiseen.

Pullojen piilotteluun ja etsimiseen olen tottunut jo vuosi sitten, ja olen siinä edistynyt itsekin. Tietäisipä mies vaan, kuinka monta kymmentä pulloa olen napannut omiin piiloihini ja kaatanut sitten viemäriin.



Tällä hetkellä homma siis meillä on suht. kurissa. Olutta mies ei ole juonut pitkiin aikoihin, jano- ja ruokajuomaksi kelpaa nyt vesi tai mehukin. Ongelmana on lähinnä vahvojen juopottelu. Välillä ilmeisesti viinanhimo yllättää niin, että se jallupullo on käytävä pikapikaa kiskaisemassa jossain auton takana. Siinä sitä sitten on taas mahtava perheilta luvassa. Onneksi tämä on jo nykyään aika harvinaista.



Juopon vaimolta vaaditaan aikamoisen kovaa nahkaa, silmiä selkään ja jatkuvaa toiveikkuutta. Kyllä se tästä. Ehkä. Joskus.

Sinisilmäinen?

en ikinä olisi naimisissa miehen kanssa, joka juo joka ilta tai edes joka viikko.

Juu, noin minäkin ajattelin vielä kun seurusteltiin. Mies aloitti juomisen naimisissa olon aikana, pikku hiljaa pullo pari olutta silloin tällöin. Nyt menee jo puolikas mäyräkoira joka toinen ilta, ja yrittää lopettaa (omien sanojensa mukaan) mutta tiukkaa näyttää tekevän.

maailmassa on kuule paljon ihmisiä, jotka ei ikinä ymmärrä, miksi pitäisi jotain alkoholia juoda. Ymmärrän kyllä jos se on monelle suomalaiselle käsittämätön ajatus.

Mies juo 12-15 kaljaa joka ilta, viikonloppuna sitten enemmän. Ja tuo pullon/tölkin sihautus ääni on minullekkin todella myrkkyä. Itse juon ehkä kerran vuodessa. Saattaisin ottaa useammin, mutta sama vaiva kun yhdellä joka aikasemmin kirjoitti. Alkoholi ei jotenkin sovi minulle. Ei vaan mene alas ja voin hetkessä pahoin. Eri laatuja olen kokeillut, eikä mikään oikein sovi minulle. Se on harmi, kun tekisi joskus mieli vetäistä oikein perseet itsekkin tuota miestä katsellessa.

Miten se kerkiäisi selvitä töihin? jatkuvassa pöhnässähän se on.

tai ei nyt joka ilta, mutta silloin kun sitä sattuu kaapissa olemaan. Tykkää oluesta janojuomana, varsinkin saunan jälkeen. Mutta juo tosiaan vain yhden tai joskus tosi harvoin kaksi ja usein se yksikin on ykkösolutta, joten mitään juopottelua se ei ole.

nyt yhden 12packin ehtii töiden jälkeen helposti kumota, ilman vaaraa siitä, että aamulla ei olisi ajokunnossa.

Arkisin ei oteta kuin poikkeustapauksissa (jos vaikka menee kaverin kanssa kaljalle, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa) Mutta melkein joka perjantai ja lauantai menee olutta/siideriä/viiniä muutama annos ja juhlissa enemmänkin. (meillä ei ole lapsia)



Äitini joi lapsuudessa muutaman kaljan joka ilta. Itse juomisesta ei mulla ole traumoja, mutta muistan isän nalkutuksen ärsyttäneen. Aikuisena ajattelen, että vähän turhaa se tissuttelu on ollut. Kyllä ne juomisen merkit äidissä näkyvätkin, ei vielä nelikymppisenä mutta nyt kuusikymppisenä kylläkin. Kasvojen punoitusta ja ylipainoa lähinnä. Nyt äiti on laihduttanut ja vaihtanut ykkösolueen, olen niin ylpeä äitini elämänmuutoksesta. Pieni askel mutta oikea suunta. :)



Halaukset sille puolikkaan kossupullon juojan vaimolle. Kyllä sinullakin on kohtalotovereita. Ainakin mieheni isä on ollut alkoholisti, eikä loppuaikoina päässyt töihinkään juomiseltaan. Valitettavasti alkoholistin parantuminen lähtee aina omasta halusta, se ei todellakaan ole vaimon velvollisuus lähteä parantamaan miestä. Pidä itsestäsi ja lapsistasi huolta!

oo totta, että tollasia miehiä katselette...tai no moni teistäkin lipittelee ihan liikaa.



Enpä yhtään ihmettele tätä ylipainoista kansaa...

Mutta noin kerran kuussa käymme istumassa iltaa ravintolassa ja silloin voidaan ottaa vähän enemmän.



Minua tympäisee se kun minua ja miestäni arvostellaan baarissa käymisestä ja lapsen hoitoon viemisestä, kun taas monissa perheissä käytetään alkoholia paljon enemmän kuin meillä, mutta muut tekee sen "salassa".

Tietysti niiden pitää juoda salaa, jos muija saa hepulin pelkästä sihahduksesta.

Kyllä siitä "hepuli" tulee kun sitä kuuntelee aamukuudesta lähtien tasaiseen tahtiin koko f**kin päivän. H****tin tissuttelua koko päivä, v*tuttaa!!!!

Me emme juo lainkaan. Kumpikaan.

Mies ei ole mitenkään väkivaltainen, vaan on juotuaan lähinnä raivostuttava sössöttäjä ja jankkaaja, joka epäilee rakkauttani ja uskollisuuttani ja on aivan vakuuttunut, että olen ottamassa avioeroa (En ole IKINÄ ottanut em. asiaa itse puheeksi, vaan uskon vanhanaikaisesti, että naimisissa pysytään ja kestetään vastonkäymisetkin yhdessä.) Eniten itseäni korpeaa se, miten luonne muuttuu ihan täysin. Aivan kuin meillä asuisi kaksi ihan eri miestä.

Juopon vaimolta vaaditaan aikamoisen kovaa nahkaa, silmiä selkään ja jatkuvaa toiveikkuutta. Kyllä se tästä. Ehkä. Joskus.

Sama on meillä tuon luonteen muuttumisen kanssa. Viinahuuruissa itkee sitä että on niin huono mies minulle ja huono isä lapsille. Itkee omassa lapsuudessa tapahtuneita juttuja, sekä kaipailee kavereita jotka ovat jo edesmenneitä.

Nämä samat jutut kuulen joka kerta, nykyään ne menee jo toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Sit aamulla on taas se "äijä" jolle ei saa mainita yöllisistä märinöistä.

Mutta siitä pidän huolen ettei koskaan juo silloin kun lapset on hereillä. Tölkki saa sihahtaa auki vasta kun viimeinenkin muksu on nukkumassa!

i] Olen puhunut tuosta kaljaan menevästä rahamäärästä, mutta kun se on kuulemma halvempaa kuin vichy novelle, jota muutoin joisi. Ei tykkää hanavedestä koska ei ole hiilihappoa. t. ap

[/quote]

Meillä sama virsi...Ei se siitä ole kiinni, on vain keksinyt hienon jutun millä puolustella kaljan ostamista. Mutta varmaan sen tiesitkin...



Eikö ole hauskaa miten saavat meidätkin puolustelemaan itseään ja käyttäytymistään? Saavat meidät uskomaan ettei tilanne ole ihan niin paha ja että ei me ihan niin alkoholistin kanssa asuta kuitenkaan.

Tämäkin on muka yrittävinään päänsä lopullista selvittämistä, mutta aina se lipsahtaa. Seuraavana aamuna pidetään jo itsestään selvänä että kaikki on anteeksi annettu sitten kun vain ymmärtää sitä kysyä. Ja miksi ei pitäisi kun niin monta vuotta se on juuri niin toiminut. Aaarrgh!

Naimisiinkin olisi pitänyt mennä, ihan kuin se jotain parantaisi, mutta piti vain sanoa, että niin kauan kuin olet enemmän naimisissa pullon kanssa kuin olisit minun, ei tule mitään. Haluan pitää tilanteen sillä mallilla, että sitten kun rohkeus siihen riittää, pystyn lähtemään ilman suunnatonta paperisotaa, pelkkä muuttoilmoitus riittää...

Kiitos ja anteeksi.

Mies ei ole juonut yhtäkään olutta. Pari Vichy Novelle 1,5 l pulloa jääkaapissa jota on tänään nautiskellut. Kävimme koko perhe kylpylässä illalla ja nyt näin kiva loppuilta. Lapset nukkuvat ja me katsotaan tota onnetonta lätkämatsia...



t. ap tyytyväisenä

Hän haluaa seksiä ja sitä ei koskaan saa kun on juonut. Tietää, että vihaan häntä liian lähellä jos haisee kaljalle ja sössöttää. Silti hassua kun haluan häntä kuitenkin silloin kun on selvinpäin.



Miten teidän muiden juoppojen miesten kanssa seksielämä sujuu? Onko sitä enää?



t. ap kyselee uteliaana

eikä ole tullut mieleen, että olisi juoppo tai seksielämä ei sujuisi. Eikä ole tullut mieleen, että minullakin on tämän palstan mukaan paha alkoholiongelma, kun juon usein itsekin yhden tai kaksi. Outoa tiukkapipoisuutta,jotenkin ahdistavaa minusta. Minulla on tuollainen kireäpipoinen äiti, ja isäni on juonut jo kohta 50 vuotta salaa äidiltäni.

Meillä seksielämä nollissa viikonloppuisin kun mies juo, arkena mamboillaan normisti :)

isäni on juonut jo kohta 50 vuotta salaa äidiltäni.

Mä kyl haistan ja maistan heti jos mies on ottanut yhdenkään oluen.

ehkä kerran kuussa.... ja toivottavasti juoppos ajaa seinään! pitää saatana vaarantaa muiden henkiä! vitun urpo! ja voisit sinäkin soittaa poliiseille kun se lähtee kännissä ajamaan!

mutta ei haittaa. Aamulla lähtee klo 5-6 töihin joko pyörällä tai autolla, riippuen siitä, ovatko poikansa silloin meillä vai ei (vuoroviikot). Itsekin nautin siideristä. Takuuvarmasti tiedetään ne rajat, mitä voi juoda, että on aamulla täysin selvä. Huono tapa tämäkin, ei sillä;-o.



Näin viikonloppuisin minä olen se kovapäisempi, mies nukahtaa aina aikaisemmin;-o. Enpä viitsi juomamäärää kerrata. Olemme kaksin joka toinen viikonloppu, siitä siis tämä suurpiirteisyys....;-D!

Pikkasen helpottaa etten ole ainoa kärsijä. En minä "kerjuulle" joudukkaan jos mieheni pihalle heitän. Hän on minulle niin paljon rahaa velkaa, että on pakko odottaa, että saa ne maksettua. Hän velkaantui silloin työttömänä ja lainasin hänelle rahaa. t. ap

että sitte ku mittari on TOSISSAAN täynnä, se raha lakkaa olemasta!!! Sillo sillä ei enää oo mitää väliä, makso mitä makso, jos todellakin haluaa toisesta eroon!! (Pätee mielestäni myös väkivaltaisessa suhteessa...)