Uupuminen, burnout ym. ihmisille, joilla ei elämäntaitoa

ei vastaa AP:n kuvausta. Kukaan ei ole elänyt ulkokultaista elämää.

Jouduin raskausaikana sairaslomalle uupumuksen takia. Työmäärä ylitti reilusti sen, mitä normaaliin työpäivään mahtui - pomokin myönsi tämän, mutta pyysi joustamaan. Yritin tehdä nopeassa tahdissa töitä, enkä todellakaan pyrkinyt täydellisyyteen. Mutta aina vaan vaadittiin lisää.



Usein tulin kotiin keskellä yötä, nukuin sen minkä voin ja sitten taas töihin. Kämppä oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja pyykkivuoret kasautuivat. Jouduin jättämään kaikki harrastukseni ja ystäväni, kun niille ei ollut aikaa. Kuljin likaisussa vaatteissa enkä meikannut. Tein vaan töitä.



Sitten kroppa sanoi sopimuksen irti, aloin pyörtyillä ja supistuksia tuli vähän väliä. Lääkäri vaati ottamaan sairaslomaa ja niin tein. Ennen sitä olin yrittänyt kaikkeni: jutella pomon kanssa työmääräni järkevöittämisestä, organisoida itse paremmin töitäni ja tehdä kaiken niin nopeasti kuin ihminen vain pystyy.



Oli vaikea paikka myöntää olevansa "heikko" ja jäädä sairaslomalle. Se oli kuitenkin elämäni paras päätös itseni ja lapseni kannalta.

Mun mielestä nostit ap ihan asiallisesti tämän ilmiön esille ja siitä huolimatta saat todella ihmeellisiä vastauksia. Eihän tässä kyse ole kenenkään empatiakyvystä tai huonosta työilmapiiristä, vaan siitä että ihmiset uupuvat omaa syytään. Ihmisillä on erilaisia tilanteita ja kaikkiin asioihin elämässä ei voi vaikuttaa, mutta ei se silti voi toimia täysin oikeutuksena sille, että yksilö itse vapautuu täysin vastuusta oman uupumisensa suhteen.

Ihminen voi omaa syytään ajautua monenlaisiin tilanteisiin ja silloin ei ole syytä raivota siitä, että saavat yhteisöltään osaksi sääliä. Oikeasti jos ei osaa auttaa, niin silloin kannattaa pitää mölyt mahassaan.

siksi, että syyttävät itseään. AP:t porskuttavat, koska syyttävät muita.

hyvin voivat tietää toisten ihmisten uupumisten syyt? Ei niitä voi joku työkaveri tietää ja arvioida todellakaan.

ärsyyntymällä, jos joku uupuu? Auttaako uupunutta se, että hänelle sanotaan:reipastus nyt, ihan omaa syytäsi olet joutunut tähän tilanteeseen? Jos ap.n kersa juoksee auton alle, niin pitäisikö ap.lle sanoa, mikset opettanut lastasi olemaan varovainen liikenteessä?

44 kiteytti homman. Ei sitä voi tuon selkeämmin sanoa.

koskien omaa persoonaani. Että olen empatiakyvytön ja huono työtoveri? Jos asiaa kysyttäisiin työtovreiltani, he varmasti pyllähtäisivät pepulleen. Olen todellakin empatiakykyinen, kun siihen on aihetta ja olen erittäin hyvä työtoveri. teen omat työni, autan muita ja tarvittaessa teen heidänkin työnsä. Minä olen se vapaaehtoinen työpaikkallani, jos tarvitaan apua jossain työhön liittyvässä asiassa.



Koskaan en ole sanonut näitä mielipiteitäni työpaikallani ääneen, koska en halua pahoittaa työtoverieni mieltä tai aiheuttaa riitoja. Työpaikka on paikka, missä tehdään töitä kaikkien kanssa eikä siellä arvostella toisia. Tämä foorumi vain tarjosi minulle oivan tilaisuuden purkaa mieltäni. Huomaan myös, että ihan ainoa en näine mielipiteineni ole. Kenties kärjistin, mutta toivon, että jollekulle uupumisen uhkaamalle ihmiselle tämä ketju antaa eväitä lopettaa ylenmääräinen täydellisyyden tavoittelu. Emme voi pienten lasten äiteinä olla täydellisiä vaimoja, äitejä ja työntekijöitä. Kakkujen leipomiseen ja askarteluun riittää aikaa sittenkin kun lapset ovat jo hieman enemmän omillaan.



Kiitos kaikille kirjoittajille.



Ap.

että työelämässä (vaativissa tehtävissä) pärjäävät parhaiten hieman itsekkäät tyypit, jotka ovat taitavia delegoimaan hommia muille, eivätkä turhaan tunteile.

kakkuja keskellä yötä.



t.42

Useimmat tuntemani "uupujat" ovat herkkiä ja tunnollisia, jopa ylitunnollisia naisia. MUTTA eivät he tee sitä ylpeyttään tai esittääkseen täydellistä tms., vaan he yksinkertaisesti ovat sellaisia - ovat olleet lapsesta asti. Kenties heidät on kasvatettu kilteiksi tytöiksi, jotka valittamatta tekevät mitä pyydetään, eivätkä ole oikein oppineet pitämään puoliaan. Haluvat miellyttää muita, välttävät konflikteja.

Minä olen vuosien varrella huomannut sen, että työelämässä (vaativissa tehtävissä) pärjäävät parhaiten hieman itsekkäät tyypit, jotka ovat taitavia delegoimaan hommia muille, eivätkä turhaan tunteile.

tämän kaksinaamaisuuden vuoksi muut pitävät sinua hienona ja empaattisena ihmisenä?

koskien omaa persoonaani. Että olen empatiakyvytön ja huono työtoveri? Jos asiaa kysyttäisiin työtovreiltani, he varmasti pyllähtäisivät pepulleen. Olen todellakin empatiakykyinen, kun siihen on aihetta ja olen erittäin hyvä työtoveri. teen omat työni, autan muita ja tarvittaessa teen heidänkin työnsä. Minä olen se vapaaehtoinen työpaikkallani, jos tarvitaan apua jossain työhön liittyvässä asiassa.

Koskaan en ole sanonut näitä mielipiteitäni työpaikallani ääneen, koska en halua pahoittaa työtoverieni mieltä tai aiheuttaa riitoja. Työpaikka on paikka, missä tehdään töitä kaikkien kanssa eikä siellä arvostella toisia. Tämä foorumi vain tarjosi minulle oivan tilaisuuden purkaa mieltäni. Huomaan myös, että ihan ainoa en näine mielipiteineni ole. Kenties kärjistin, mutta toivon, että jollekulle uupumisen uhkaamalle ihmiselle tämä ketju antaa eväitä lopettaa ylenmääräinen täydellisyyden tavoittelu. Emme voi pienten lasten äiteinä olla täydellisiä vaimoja, äitejä ja työntekijöitä. Kakkujen leipomiseen ja askarteluun riittää aikaa sittenkin kun lapset ovat jo hieman enemmän omillaan.

Kiitos kaikille kirjoittajille.

Ap.

Useimmat tuntemani "uupujat" ovat herkkiä ja tunnollisia, jopa ylitunnollisia naisia. MUTTA eivät he tee sitä ylpeyttään tai esittääkseen täydellistä tms., vaan he yksinkertaisesti ovat sellaisia - ovat olleet lapsesta asti. Kenties heidät on kasvatettu kilteiksi tytöiksi, jotka valittamatta tekevät mitä pyydetään, eivätkä ole oikein oppineet pitämään puoliaan. Haluvat miellyttää muita, välttävät konflikteja.

Minä olen vuosien varrella huomannut sen, että työelämässä (vaativissa tehtävissä) pärjäävät parhaiten hieman itsekkäät tyypit, jotka ovat taitavia delegoimaan hommia muille, eivätkä turhaan tunteile.

tämän kaksinaamaisuuden vuoksi muut pitävät sinua hienona ja empaattisena ihmisenä?

koskien omaa persoonaani. Että olen empatiakyvytön ja huono työtoveri? Jos asiaa kysyttäisiin työtovreiltani, he varmasti pyllähtäisivät pepulleen. Olen todellakin empatiakykyinen, kun siihen on aihetta ja olen erittäin hyvä työtoveri. teen omat työni, autan muita ja tarvittaessa teen heidänkin työnsä. Minä olen se vapaaehtoinen työpaikkallani, jos tarvitaan apua jossain työhön liittyvässä asiassa.

Koskaan en ole sanonut näitä mielipiteitäni työpaikallani ääneen, koska en halua pahoittaa työtoverieni mieltä tai aiheuttaa riitoja. Työpaikka on paikka, missä tehdään töitä kaikkien kanssa eikä siellä arvostella toisia. Tämä foorumi vain tarjosi minulle oivan tilaisuuden purkaa mieltäni. Huomaan myös, että ihan ainoa en näine mielipiteineni ole. Kenties kärjistin, mutta toivon, että jollekulle uupumisen uhkaamalle ihmiselle tämä ketju antaa eväitä lopettaa ylenmääräinen täydellisyyden tavoittelu. Emme voi pienten lasten äiteinä olla täydellisiä vaimoja, äitejä ja työntekijöitä. Kakkujen leipomiseen ja askarteluun riittää aikaa sittenkin kun lapset ovat jo hieman enemmän omillaan.

Kiitos kaikille kirjoittajille.

Ap.

Sekö on kaksinaamaisuutta, että ei kerro, mitä oikeasti ajattelee? Minusta se kyllä on hienotunteisuutta. Sellaset totuudentorvet, jotka kertoo kaiken päin naamaa, koska kyseessä on totuus, ovat todella raivostuttavia työkavereita.

kun sulla on mielestäsi kaikkein raskainta ja kukaan ei arvosta sitä ja huomaa. Muut vaan iloisesti hakee saikkua kun ovat väsyneitä ja sinä perse verillä uhraudut ja kukaan ei kiitä sua.

Elämä on. Uhrautujaa käyttää kaikki hyväksi. Toinen osaa päästä helpommalla ja hellittää itse kun ei jaksa. Uhrautuja odottaa, että joku työntäisi hänet saikulle.

Miten minä jaksaisin olla emptiakykyinen? Itsellä monin verroin raskaampi taakka kannettavana, mutta silti käyn töissä ja perhe elää ja voi hyvin. Tiedän mihin kykynen, enkä esitä koskaan parempaa tai tehokkaampaa saadakseni pomon ym. hyväksynnän. Minä vain teen työni työpaikalla, nyt siis jonkun muunkin työn, kun hän ei jaksa itse. Joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Ei siinä mitään empatiaa tarvitse harrastaa. Tervettä järkeä vain.

Ap.

Vaikea olla provosoitumatta mutta laiskuuttani en nyt jaksa innostua.

vaan tyhmiä kun ette hae apua vaan raadatte marttyyrikruunu päälaella vihaisina ja katkerina.

Sinulla on jo nämä oireet. Empatiakyvyttömyys, tunteettomuus, ärtyneisyys ja vihaisuus. Nämä ovat merkkejä burnoutista.

Mutta koska koet olevasi parempi muita, et hae apua itsellesi vaan sinnittelet korvaamattomana työpaikallasi. Pilaat työpaikkasi ilmapiirin tuomitsevuudellasi lisäksi.

Voisiko se ollakin niin, että syy työkavereidesi väsymiseen olet sinä? Yksi mätä omena voi pilata koko korin ja työpaikalla yksi ihminen voi pilata koko ilmapiirin.

Kohta voi tulla työsuojelupiiristä sinulle ilmoitus käytöksestäsi työpaikalla jos joku tekee sinusta ilmoituksen.

Mutta ilmiselvästi teksteistäsi huomaa, että kuilun reunalla jo keikut aika rajusti.

Meillä oli pari tällaista ja kummatkin odottaa n. 40 vuotiana sairaseläkkeelle mielenterveyssyistä.

mutta halusin herättää keskustelua siitä, että on meitä tavallisiakin puurtajia, jotka jaksamme työelämässä ilman sairaslomia mielenterveyssyistä. Me olemme mielestäni sankareita, koska olemme oppineet valitsemaan oikein ja tekemään sellaisia ratkaisuja, että jaksamme töissä ja kannattelemme tätä yhteiskuntaa. Joka puolella vain "ymmärretään" näitä burnout-potilaita ja hymistellään, kuinka se kohtaa erityisesti tunnollisia työntekijöitä. Tunnollisia? Onko se tunnollista, että ei osaa himmata oikeassa kohdassa vaan palaa loppuun? Minusta se on kyvyttömyyttä pikemminkin. Kyvyttömyyttä hoitaa asiansa kohdalleen.

Ap.

Itse uuvun juuri siitä epäsiisteydestä mitä on kotona. Jaksaisin paremmin jos koti olisi tip top. Töissä ei niin väliä vaikkei kaikki olisi tip top mutta kotona pitää olla.

kuin moni muukin: Ap on juuri sellainen työtoveri, jonka rinnalla herkkä ihminen uupuu. Siinä on sitten ap:n hyvä syytellä uupujaa, vaikka on itse aiheuttajana.



Enkä minä kyllä suostu ajattelemaan, että herkkyys olisi ihmisessä jotenkin vika, kun mun mielestä se on juuri päinvastoin.