Miksi avun saanti on nykyään niin vaikeaa? Väsyneen äidin purkaus...
Meillä on lapset 5v (erityislapsi), 2v ja 5kk. Nuorimman kanssa meni viikko hyvin kunnes alkoi lähes jatkuva itku. Sylissä yleensä rauhottuu kun kävelee vauvan kanssa, välillä on pieniä hetkiä myös sitterissä tyytyväinen, kunhan muistaa keinuttaa sittistä.
Meidän esikoinen on viikossa 4-5päivää hoidossa, koska on erityislapsi. Minä oon kotona vauvan ja keskimmäisen kanssa, mutta jo pidemmän aikaa on jaksamisen kanssa ollut ongelmia kun en saa juuri koskaan nukkua kun vauva itkee. Mies auttaa sen minkä töiltään pystyy.
Olen neuvolassa puhunut väsymyksestäni, mutta saanut kuulla vain ilkeitä vastauksia, ettei kannata ihan pienestä valittaa kun kaikki vauvat itkee ja toiset ovat itkuisempia kun toiset jne. Olen vaatinut hoitajaa edes parina päivänä viikossa tmv, mutta ei.
Olen myös kysynyt hoitopaikkaa keskimmäiselle, mutta siihenkin on pitkät jonot, hakemus on jätetty.
Vauvaa on käytetty yksityisellä ja monia tutkimuksia tehty, mutta mitään vikaa ei ole löydetty. Itkusta puhuvat koliikkina, mutta senkin ois iän puolesta pitänyt helpottaa jo.
Tällä menolla tapahtuu vielä jotain hirveää kun olen zombina lasten kanssa kotona. Univelkaa on ihan riittämiin ja pelkään, että yks kerta käy jotain ikävää väsymyksen takia. Olen niin väsynyt, että jos vähänkin pidempään istun paikallani niin nukahdan ja pari kertaa on ollu vauva sylissä tuollon. Onneks oon havahtunu ajoissa eikä mitään pahempaa ole tapahtunut, paitsi itse oon säikähtänyt.
Kommentit (61)
Mies kävi tänään neuvolassa sekä päivähoitotoimistossa. Neuvolasta ei edelleenkään saanut mitään apua tai edes neuvoja mitä tehdä tässä tilanteessa. Neuvolassa käynnin jälkeen mies meni päivähoitotoimistoon selittämään tilanteen ja siellä sitten suhtauduttiin tällä kertaa tilanteeseemme ymmärtäväisemmin. Keskimmäinen pääsee hoitoon, mutta ei samaan päiväkotiin missä esikoinen on eikä edes päiväkotiin vaan perhepäivähoitajalle ja keskimmäisen hoito alkaa viikon päästä.
Neuvolaan aiomme kyllä olla vielä yhteydessä ja tehdä ainakin tuosta valituksen, ettei apua saa vaikka tarvetta olis.
Iso kiitos kaikille vinkeistä. Joku mainitsi kantoliinan, niin se on jo käytössä suurimman osan aikaa päivästä.
Ja teille arvostelijoille tiedoksi, että ollaan kyllä miehen kanssa mietitty omaa jaksamistamme, varsinkin kun myös esikoinen oli ekan vuoden huonosti nukkuva ja itki paljon. Tuollon saimme kuitenkin apua toisin kun nyt. Miehen tilanne töissä muuttui raskausaikanani. Raskauden alkaessa ei ollut tietoa, että tulevaisuudessa tulisi lyhennetty työpäivä ja voi hyvin olla, että mies jää työttömäksi jossain vaiheessa. Tuo tuli tietoon pari kuukautta ennen laskettua aikaa.
ap
Ehkä joku/jotkut voisi tulla avuksesi muutamana päivänä viikossa, vaikka vain lykkimään vauvaa ulkona vaunuissa, jotta saisit pari tuntia nukuttua. Samalla tutustuisitte muihin paikkakunnalla oleviin ja saisit ehkä pidempiaikaisen ystävänkin. Ei kaikki ole niin kyynisiä ja ikäviä ihmisiä, ehkä oikeasti joku voisi auttaa.
Yksi mahdollisuus on toki ottaa yhteyttä ensi- ja turvakotiin tai lastentautien päivystykseen. Kerro miten asia oikeasti on (ja vaikka vähän vielä liioitellen ja korostaen), että pelkäät tekeväsi lapselle jotain tai että vauvalle sattuu joku vahinko. Tai sitten menette lastentautien päivystykseen jonottamaan suoraan. Ei sieltä ketään pois käännetä.
Mies kävi tänään neuvolassa sekä päivähoitotoimistossa. Neuvolasta ei edelleenkään saanut mitään apua tai edes neuvoja mitä tehdä tässä tilanteessa. Neuvolassa käynnin jälkeen mies meni päivähoitotoimistoon selittämään tilanteen ja siellä sitten suhtauduttiin tällä kertaa tilanteeseemme ymmärtäväisemmin. Keskimmäinen pääsee hoitoon, mutta ei samaan päiväkotiin missä esikoinen on eikä edes päiväkotiin vaan perhepäivähoitajalle ja keskimmäisen hoito alkaa viikon päästä. Neuvolaan aiomme kyllä olla vielä yhteydessä ja tehdä ainakin tuosta valituksen, ettei apua saa vaikka tarvetta olis. Iso kiitos kaikille vinkeistä. Joku mainitsi kantoliinan, niin se on jo käytössä suurimman osan aikaa päivästä. Ja teille arvostelijoille tiedoksi, että ollaan kyllä miehen kanssa mietitty omaa jaksamistamme, varsinkin kun myös esikoinen oli ekan vuoden huonosti nukkuva ja itki paljon. Tuollon saimme kuitenkin apua toisin kun nyt. Miehen tilanne töissä muuttui raskausaikanani. Raskauden alkaessa ei ollut tietoa, että tulevaisuudessa tulisi lyhennetty työpäivä ja voi hyvin olla, että mies jää työttömäksi jossain vaiheessa. Tuo tuli tietoon pari kuukautta ennen laskettua aikaa. ap
Jos miehellä on lyhyt työpäivä - ja mahdollisesti kohta työtön, niin teitä on kaksi vuorottelemassa, eikös? Jos apua ei yhteiskunnalta tule, niin sitten valvomiset tasajakoon eli molemmilla on aikaa nukkua. Näin mä tuon ratkaisisin.
Ei kannata luottaa siihen, että sitä yhteiskunnan apua irtoaa. Sitä ei vaan saa. Monilla paikkakunnilla sen saanti on mahdotonta.
josta vois pyytää apua?
Aikoinaan kun mun äiti kärsi synnytyksenjälk. masennuksesta, sitä hoidettiin lastenpsyk. poliklinikalla. Voithan ottaa sinne yhteyttä ja sanoa, että neuvolassa ei oteta sun ongelmia vakavasti, osaisivatko he neuvoa. Näin voisit saada esim. kodinhoitaja-apua.
asiakkaaksi pääsee myös lastensuojelun kautta. sieltä saat varmasti neuvoja ja apua miten ja mistä saat tukea jotta jaksat, jos neuvolassa eivät ota tosissaan.
Pika-apu, istu vain sohvalla, sillain sivuttain, että vauva on aina sun ja selkänojan välissä, nojailet käsinojaan. Nukahtaminen ei haittaa, koska vauva ei tipu (hiukan ehkä heilahtaa alaspäin, mutta pehmeeseen väliin).
Mullakin on tuo taas pian edessä, tosin se erityislapsi puuttuu. Jos saisit jonkun lääkärin suosittelemaan äidin jaksamisen takia (tässähän ei ole kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaan selkeästä unettomuudesta) hoitoa keskimmäiselle vaikka vaan 3 päivää viikossa, niin pääsisittekö siihen kiireelliseen 2 viikon jonoon?
Jaksamista, ilman tukiverkkoja uusi vauva o kaikille haaste, ja unettomuus ei sitä helpota.
en ole ap, mutta ymmärrän häntä hyvinkin omista kokemuksistani.
Eiköhän vauvojen äidit oo kautta aikain olleet väsyjä ja silti hoitaneet homman.
Minulla itselläni on 2v,1v ja 5kk ikäiset pienet ja nyt tällä hetkellä tämä 5kk on alkanu itkemään enemmän. Ollut tosi rauhallinen lapsi tähän asti. Mutta aina jos alkaa enemmän itkemään niin otan jalkapohjat tytöltä esiin ja hieron, niin johan pikkunen rauhottuu. Suosittelen käyttämistä vyöhyketerapeutilla, koska se on aivan loistava keino ja toiminu jokaisen meidän lapsen kohdalla.
Ei sitä mitenkään jaksa jos lapsi itkee jatkuvasti, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Siinä oppii itekkin samalla, kun tietää mitä pisteitä pitää hieroa lapsella. Voimia...minullakin täällä hulinaa mutta koittaa vaan jaksaa:)
Nyt suosittelen tosiaankin ottamaan asian puheeksi ja sanot nimenomaan että väsymyksesi on suurimmassa osin henkistä väsymystä.
Tarvit apua ja sitä sinun tulisi nyt saada. Ota tosiaan yhteys vaikka mielenterveystoimistoon tai vastaavaan. Tai vaikka sinne sosiaalityöntekijälle. Jonnekin missä sinut otetaan vakavasti.
Älä anna periksi. Kyllä elämä siitä helpottaa...
monta vuotta herättivät kymmenisen kertaa yössä ja olivat hyvin kiinni äidissään koko päivän.
Perhetyöntekijä teille voisi kerran viikossa olla asiallinen, mutta ei nyt sentään kahta kertaa.
Eiköhän vauvojen äidit oo kautta aikain olleet väsyjä ja silti hoitaneet homman.
ja myös moni äiti on mennyt sekaisin vakavin seurauksin. Haluaisitko muuten sinä, että kaikkia sun vaikeuksiasi verrattaisiin siihen, että kautta aikain on ollut sitä tai tätä, ja silti maailma ei ole kaatunut? Esim. auttaako sua, jos sulla on päänsärky ja joku tulee sanomaan, että kautta aikain on ihmisillä on ollut päänsärkyä, ja silti ollaan selvitty.
Tarviiko tätä nyt edes sanoa? Näköjään tarvii: ihmiset eivät ole aina asuneet ja eläneet kuten me nykyään, vaan ennen on usein asunut saman katon alla useampi kuin yksi sukupolvi aj perheet ovat muutenkin olleet suurempia. Vauvalle siis on ollut enemmän hoitajia kuin nykyään.
Joten ole sinä hiljaa, jos et osaa sanoa mitään hyödyllistä tähän.
Jos asut oulussa/lähellä oulua niin mielelläni auttaisin sinua..saisi oma tyttö (5v) hieman seuraa meidän kotipäiviin =)
Miksi oletatte että olisi jotenkin yhteiskunnan tehtävä ILMAISEKSI hoitaa teidän lapset, jotka olette yhteisvoimin päättäneet maailmaan saattaa? No, bad to you jos vauva on itkuinen mutta se ei ole epätavallista eikä erityislapsikaan oikeuta siihen että heittäydyt täysin yhteiskunnan kustannukselle.
Miksi oletatte että olisi jotenkin yhteiskunnan tehtävä ILMAISEKSI hoitaa teidän lapset, jotka olette yhteisvoimin päättäneet maailmaan saattaa? No, bad to you jos vauva on itkuinen mutta se ei ole epätavallista eikä erityislapsikaan oikeuta siihen että heittäydyt täysin yhteiskunnan kustannukselle.
kun yhteiskunnalla nyt on tarjota apua sellaisille perheille, joilla on tällaisia ongelmia. Yritä nyt vaan elää sen kanssa.
Oletko ollut yhteydessä MLL:een? Joillakin paikkakunnilla sieltä saa palkattua hoitajia. Tiedäthän, että voisit olla yhteydessä terveyskeskuksen lääkäriin ja kertoa väsymyksestäsi, varmaan saat sieltä suosituksen perhetyöntekijään. Nyt vielä viimeinen voimanpuristus -vaadi itsellesi apua!! (jos sinulla ei ole sukua/ystäviä/rahaa palkata apua) Sen takiahan sinäkin maksat veroja jotta sinulla on oikeus tarvitessa siihen julkiseen apuun.
Miksi oletatte että olisi jotenkin yhteiskunnan tehtävä ILMAISEKSI hoitaa teidän lapset, jotka olette yhteisvoimin päättäneet maailmaan saattaa? No, bad to you jos vauva on itkuinen mutta se ei ole epätavallista eikä erityislapsikaan oikeuta siihen että heittäydyt täysin yhteiskunnan kustannukselle.
ei ole lastenhoitaja! lapset eivät tarvitse tässä apua ja hoitajaa vaan äiti tukea arkeen! perhetyöntekijä ei tee ruokaa, ei siivoa, eikä millään tavalla osallistu kodinhoitoon, häneltä vanhempi saa vain tukea ja seuraa, jotta saa itse levähtää välillä eikä ole YKSIN. ja se on hienoa että yhteiskunnalla on tarjota tällaista apua kun sitä tarvitaan.
Miksi oletatte että olisi jotenkin yhteiskunnan tehtävä ILMAISEKSI hoitaa teidän lapset, jotka olette yhteisvoimin päättäneet maailmaan saattaa? No, bad to you jos vauva on itkuinen mutta se ei ole epätavallista eikä erityislapsikaan oikeuta siihen että heittäydyt täysin yhteiskunnan kustannukselle.
Nyt eletään 2000-lukua ja näihin asioihin onneksi puututaan paremmin kuin aikoinaan. Sitä sanotaan ennaltäehkäisyksi. Ja alaa seuraavana huomaan että siihen on tarvetta ja on ihan varmasti ollu ennenki, mutta niiltä on vain suljettu silmät. Lapsillakin on parempi olla kun on terveet ja jaksavat vanhemmat!
mieshän on töissä, joten se joutuu maksamaan saamastaan avusta kyllä.
Miehen palkalla MLL:stä hoitaja.
Toivottavasti saatte apua, jos ei muuta niin edes toisenkin lapsen hoitoon, helpottais edes jonkin verran.
t. yksi saman kokenut