Kauanko tämä 1-vuotiaan kävelytysvaihe voi oikein kestää?
Eli meillä tyttö on kävellyt tukea vasten 9-kuisesta lähtien, ja nyt 13-kuisena menee jo ihan tukevasti puita pitkin, taaperokärryn kanssa ja käsistä kävelyttämällä. Mutta ilmeisesti on tosi varovainen, kun ei ole mitään mielenkiintoa vielä edes yrittää itse kävellä. Jo pari kuukautta tyttö on ollut ihan kyllästynyt taaperokärryynkin, ja minä taas olen nyt kyllästynyt jatkuvaan kävelyttämiseen. Kauanko tämä vaihe oikein voi kestää? Kokemuksia? Ja pitäiskö vaan kieltäytyä kävelyttämästä vaikka lapsi sitä pyytää, vai tuleeko vaan takapakkia..?
Ja mikään kiirehän siis lapsella ei kai vielä 13-kuisena ole tätä taitoa oppia, mutta pakko myöntää (heittäkää vaan tomaateilla), että itseäni vähän turhauttaa tämä kuukaudesta toiseen jatkuva kävelytysvaihe...
Kommentit (18)
Onko kaikkien muiden lapset tosiaan vaan lähtenyt yhtäkkiä käveleen, vai onko kaikki muut äidit vaan kärsivällisempiä..?
lapsi kulki puita pitkin ja meni sitten lattialle. Olimme sitten veljeni puolityhjässä kodissa lomalla ja lapsi oppi yks kaksi kävelemään itse. Ei ollut mistä ottaa kiinni, iso talo ja ei juuri huonekaluja. Lapsi oli 12 kk ja 3 viikkoa.
Lapsi lähtee kävelemään kun on valmis kävelyttipä äiti häntä tai ei. Ei sitä ole mikään pakko tehdä, mutta toisaalta jos lapsi tykkää niin ei siitä haittaakaan ole.
lapsi rupesi kävelemään tukea vasten 8-kuisena ja oppi kävelemään itse 16-kuisena. Että reilu puoli vuotta kävelytettiin - onneksi taaperokärry ja konttaaminen sopivat myös etenemistavoiksi ja rattaat + kantaminen tietysti myös.
lapsi rupesi kävelemään tukea vasten 8-kuisena ja oppi kävelemään itse 16-kuisena. Että reilu puoli vuotta kävelytettiin - onneksi taaperokärry ja konttaaminen sopivat myös etenemistavoiksi ja rattaat + kantaminen tietysti myös.
Okei, eli voi tosiaan vielä kestää!:D No, on varmaankin sitten heti sen verran varmaa menoa, että kolhuja ei luulis hirveesi tulevan.
Miksi sita lasta pitaa ylipaataan kavelyttaa? Jos haluat nopeuttaa jostain syysta lapsen luonnollista oppomisnopeutta, niin eiko olisi parempi antaa lapsen harjoitella itse?
joten itse ovat saaneet könytä.
Kumpikin lapsi alkoi kävellä tukia pitkin 8 kk ikäisenä. Ja kumpikin alkoi kävellä ilman tukia 1v 2 kk 24 pv ikäisenä. Outoa. Ja heillä ikäeroa 4 vuotta.:)
Meillä lapsi oli tosi kiinnostunut kävelystä n 7 kk iässä, 8kk otti ekat askeleet ilman tukea ja pari kuukautta siitä käveli jo sujuvasti itsekseen.
Otin sen asenteen että nyt kävelytän kun lapsi on kiinnostunut ja tää on lyhyt aika. Yhden kesän kävelytin ja se oli sitten siinä. Tutkittiin yhdessä maailmaa. Sen jälkeen lapsi onkin juoksennellut (enimmäkseen eri suuntaan kuin äiti, ja siinä on taas omat haasteet). Oikeesti, pari kuukautta on aika pieni hetki ihmisen elämässä.
Pidä kiinni kainaloista (ei käsistä) niin lapsi oppii oikean painopisteen. Ja pidä huoli omasta selästä, se joutuu koetukselle.
lapsi rupesi kävelemään tukea vasten 8-kuisena ja oppi kävelemään itse 16-kuisena. Että reilu puoli vuotta kävelytettiin - onneksi taaperokärry ja konttaaminen sopivat myös etenemistavoiksi ja rattaat + kantaminen tietysti myös.
Okei, eli voi tosiaan vielä kestää!:D No, on varmaankin sitten heti sen verran varmaa menoa, että kolhuja ei luulis hirveesi tulevan.
Ei ole ainakaan meillä tosiaan juuri kolhuja tullut. Lapsi tuntuu olevan sen luonteinen, ettei tee muitakaan asioita, ennen kuin on varma osaamisestaan ja sitten alkuun päästyään kehittyy hurjaa vauhtia. Ensimmäiset kunnolliset sanansakin sanoi juuri samalla viikolla, kun oppi kävelemään ja siitä parin kuukauden päästä puhui jo 2-3 -sanaisia lauseita.
t. 6
Oon niin julma. Vaihtoehtona oli konttaus tai tukea pitkin kävely. En mä tullut ajatelleeksikaan, että lasta pitäis kävelyttää.
Kai se on lapsikohtaista, toinen "pyytää" apua, pitämään kädestä kiinni tms. Meillä ei ollut sellaista vaihetta lainkaan. Käveli tuen kanssa 7,5kk ja ilman tukea 10,5kk. Tuon 3kk meni taaperokärryllä kovaa vauhtia!
Siis mä oon kävelyttäny ihan sen takia,että lapsi pyytää sitä kädet ojossa ja todella nauttii siitä.
8 kuisena oppi kävelemään tuettuna ja 18 kuisena lähti kävelemään. Olimme aivan vinoja ja kumaria kun hän viimeinkin oppi kävelemään:D
Meillä lapsi oli tosi kiinnostunut kävelystä n 7 kk iässä, 8kk otti ekat askeleet ilman tukea ja pari kuukautta siitä käveli jo sujuvasti itsekseen.
Otin sen asenteen että nyt kävelytän kun lapsi on kiinnostunut ja tää on lyhyt aika. Yhden kesän kävelytin ja se oli sitten siinä. Tutkittiin yhdessä maailmaa. Sen jälkeen lapsi onkin juoksennellut (enimmäkseen eri suuntaan kuin äiti, ja siinä on taas omat haasteet). Oikeesti, pari kuukautta on aika pieni hetki ihmisen elämässä.
Pidä kiinni kainaloista (ei käsistä) niin lapsi oppii oikean painopisteen. Ja pidä huoli omasta selästä, se joutuu koetukselle.
Onneksi onneksi lapset ovat olleet ihan itse kävelemään opettelevia. Hyvin ovat oppineet kävelemään. Eivätkä muksahdelleet oikeastan ollenkaan. Lähtivät 11kk iässä kävelmeään.
jos tuntuu että valmiuksia jo ois mutta ei uskalla niin kokeile viedä lähelle esim. sohvaa mison pehmeää vähän "rohjahtaa kiinni" ja sit laitat jotain tosi houkuttelevaa sohvalle ja kokeilet hakisko sen kävellen..
:P
vaikka ne monen lapsen mammat ivailivat. Kävelytystä kesti kaikkiaan noin 5 kk. Toki lapsi meni välillä taaperokärryllä ja tukia pitkin, mutta halusi pihalla myös mennä tutkimaan hieman nurmikkoisempia paikkoja, portaita jne. Oli se jossain vaiheessa vähän rasittavaa, mutta en sitä sit loppujen lopuksi niin hirveänä taakkana kokenut. Kai se olis nopeammin oppinut, ellen olisi palvellut. Mut oma valinta!
ja kävelytystä harrastettiin 14 kk ikään asti. Tykkäsi siitä niin kovin ja halusi mennä sillälailla eteenpäin, jätit konttaaamisen kokonaan väliin. Ulkona piti rattaistaan kiinni ja käveli pitkiä matkoja. Kun sitten oppi yhtäkkiä kävelemään, niin kävely oli tosi varmaa. Oppi samalla potkaisemaan palloakin, tasapaino oli niin hyvä!
Semmoinen on muissakin hommissa, harjoittelee ja harjoittelee ja vasta kun on varma osaamisestaan ottaa seuraavan askelen.
Ja "tällä taidolla" tarkoitan siis kävelemään oppimista...