Meillä on neljä lasta ja yhden kohdalla en jaksa

eli sulla ja hänellä on samat luonteet. silloin on vaikeampaa tulla toimeen. jos on luonteenpiirre mikä on ikävä mutta esim puolisollasi on se siedät sitä helpommin; olethan puolisosikin valinuut tästä ikävästä piirteestä huolimatta...



auttaako tämän tiedostaminen? lisäksi mun mielestä se, että sä kokoajan oikein ajattelet ja mietit että "tässäkään ei natsaa" luo vielä enemmän edellytyksiä että suhde ei toimi. ehkä positiivisempi asenne ja yrittäminen vois kuitenkin auttaa?

on kolme lasta ja esikoisen kanssa minulla eis ynkkaa sitten yhtään. Hän on hyvin haastava lapsi ja on myös tarkkaavaisuushäiriöinen. Sen lisäksi ap:n lapsen tavoin kauhean tytyymätön, kateellinen ja kova marisemaan. Aina ja koko ajan! Tuntuu, että hän vie yksin enemmän paukkuja kuin kaksi muuta! Tosi harmillista, olisi mukavaa ajatella lapsestaan positiivisemmin, mutta aina kun yrittää, niin 10 minuutissa lapsi saa hermoni jo palamaan. Huoh

Itselläni on vain yksi lapsi, mutta juuri tuollainen; tyytymätön kaikkeen (ollut sitä aina), marisee, vinkuu ja valittaa. Huutaa ja raivoaa. Joskus tunnen itseni todella huonoksi äidiksi, kun mietin, etten jaksaisi tätä. Ja kun ei ole vertailupohjaa (kotona), niin sitä usein ajattelee, että olen tehnyt jotain totaalisen väärin, kun kokoajan on niin hankalaa. Vaan ehkä osa lapsista sitten vaan on sellaisia... Olisi kiva, kun olisi "kivakin" lapsi olemassa... ;)

eli sulla ja hänellä on samat luonteet. silloin on vaikeampaa tulla toimeen. jos on luonteenpiirre mikä on ikävä mutta esim puolisollasi on se siedät sitä helpommin; olethan puolisosikin valinuut tästä ikävästä piirteestä huolimatta...

Tiedostaminen auttaa, jos siitä on kyse. Lapsi ei ole yhtälössä ainoa "hankala". :)

Itselläni on vain yksi lapsi, mutta juuri tuollainen; tyytymätön kaikkeen (ollut sitä aina), marisee, vinkuu ja valittaa. Huutaa ja raivoaa. Joskus tunnen itseni todella huonoksi äidiksi, kun mietin, etten jaksaisi tätä. Ja kun ei ole vertailupohjaa (kotona), niin sitä usein ajattelee, että olen tehnyt jotain totaalisen väärin, kun kokoajan on niin hankalaa. Vaan ehkä osa lapsista sitten vaan on sellaisia... Olisi kiva, kun olisi "kivakin" lapsi olemassa... ;)

Oliko meilläkin sen esikoisen kanssa miettimistä, että ollaanko itse toimittu jotenkin väärin. Mutta kun kaksi seuraavaaon saanut ja tajunnut, että tämä on vain lapsesta itsestään johtuvaa, niin on kummasti helpottanut oloa. Yritämme mieheni kanssa ymmärtää ja jaksaa esikoista, mutta olisi se elämä melko erilaista ja HELPPOA jos olisi vain tavallisia lapsia.

Varmaan yrität antaa positiivista huomiota? Entäs joku vanhempi-lapsi-aika, siis aikaa vain tuolle lapselle. Ja muista kehut. Kyllä lapset on erilaisia, aikuiset myös.

tyttö 6v ja yhtäkään päivää ei mene etten hermostuisi häneen. hän ei innostu juurikaan mistään, suupielet alaspäin aamulla herättyään, haluaa katsoa tv:tä, sitten kun suljetaan, ei mitään tekemistä. hauskaa on kun mennään johonkin huvituspaikkaan, silloin hän ei ole ollenkaan minun seurassa vaan juttelee kaikkien muiden ihmisten kanssa :) jokaisena iltana olen potenut huonoa omaatuntoa, mutta kun ei vain kohtaa jotkin asiat.

ehkä minä olen saanut sen aikaan.

ei kuopus ole yhtään samanlainen.

mua pelottaa, ettei hän koskaan opi luottamaan minuun koska meidän on kauhean vaikea puhua mistään. jos yritän jutella, hän alkaa selittämään jotain omiaan, mistä en ymmärrä mitään. sitten turhaudun ja annan puhumisen olla. surullista tämä kyllä on. haluaisin rakastaa häntä ihan yhtä ehdoitta ja estoitta kuin kuopusta, mutta en vain saa... yhteyttä?

Miten te koskaan uskalsitte hankkia lisää lapsia?

Omalla kohdalla ton lapsen kanssa oleminen ja eläminen tuntuu niin hirvittävän raskaalta, etten voi kuvitella, että enempää lapsia hankkisin... Ikää hänellä on 5 vuotta ja koko aika on ollut sellaista painimista... :( Joskus mietin, että JOS saisin toisen lapsen, niin... mutta pelkään, että olisi samanlainen, kuin ensimmäinenkin. Tai JOS olisi erilainen, niin 'vihaisinko' ensimmäistä?



Se yhden lapsen äiti

Kuuntele sitä puhetta, jota et käsitä. Toista, mitä lapsi sanoo. Sano välillä "mm, ahaa, joo, niinkö, mitäs vielä". Jos kuuntelee pieniä ja käsittämättömiä asioita, on toivoa, että myös suurista asioista tullaan sinulle juttelemaan. Jos lapsella siis kokemus kuulluksi tulemisesta.

ettei hän koskaan opi luottamaan minuun koska meidän on kauhean vaikea puhua mistään. jos yritän jutella, hän alkaa selittämään jotain omiaan, mistä en ymmärrä mitään. sitten turhaudun ja annan puhumisen olla.

koska heidän tarpeensa ovat erilaiset. Jos joku lapsi tarvitsee enemmän kahdenkeskeistä aikaa vanhemman kanssa, niin sitä sitten järjestetään.



Ehkä käytännön esimerkki auttaa avaamaan ajatuskuviota: ostat litran suklaajäätelöä. On aivan järjetöntä jakaa sitä kahteen täysin saman kokoiseen palaseen, jos toinen tykkää siitä ja toinen ei. Antaa toiselle enemmän tätä ja sitten kun ostetaan toisen lempparia lakritsijäätelöä, niin toinen saa silloin sitten enemmän.



Eli älä edes yritä käyttäytyä tasapuolisesti vain tasapuolisuuden vuoksi, koska se ei ole reilua.

...ja tilanne tuntuu vain pahenevan, vaikka sen toivoisi iän myötä helpottavan. Meillä keskimmäisellä lapsista on vaikea fyysinen kehityshäiriö ja tämän kakkosen vauva-aikana esikoinen joutui jäämään ehkä tavallista enemmän "paitsioon" uuden vauvan takia, ja olen ainakin kuvitellut, että tämä on osittain mustasukkaisuuden takana. Siksi toivoinkin, että esikoisen mahdollisuus osallistua kolmosen hoitoon vauva-aikana olisi tasoittanut tilannetta, ja aluksi se auttoikin. Mutta nyt nuorinkin alkaa olla kohta vuoden ikäinen ja esikoisen tyytymättömyys on kohonnut taas huippuunsa! Eikä mikään kelpaa! Tsemppiä kaikille...

...ja tilanne tuntuu vain pahenevan, vaikka sen toivoisi iän myötä helpottavan. Meillä keskimmäisellä lapsista on vaikea fyysinen kehityshäiriö ja tämän kakkosen vauva-aikana esikoinen joutui jäämään ehkä tavallista enemmän "paitsioon" uuden vauvan takia, ja olen ainakin kuvitellut, että tämä on osittain mustasukkaisuuden takana. Siksi toivoinkin, että esikoisen mahdollisuus osallistua kolmosen hoitoon vauva-aikana olisi tasoittanut tilannetta, ja aluksi se auttoikin. Mutta nyt nuorinkin alkaa olla kohta vuoden ikäinen ja esikoisen tyytymättömyys on kohonnut taas huippuunsa! Eikä mikään kelpaa! Tsemppiä kaikille...

Tämä on melkein kuin meidän tarina...

Olisiko jotain tekemistä sillä että on just se eka lapsi, koska muillakin menee hermo ekan kanssa. meillä neljä seuraavaa ei ollenkaan rasittavia, vaan osaavat jakaa ja odottavat omaa vuoroaan.

Usein tuntuu että hän on työläämpi kuin kaksi nuorempaa yhteensä :( Kaikki on tylsää, mikään ei kelpaa. Joskus mietin että jos toisin hänelle kuun taivaalta hän varmaan sanoisi että tuo toinenkin! Mun pitäisi olla koko ajan hänen kanssaan, ei tee mitään yksin / sisarustensa kanssa. Toisaalta sekään ei kelpaa että esim. luen kirjaa hänelle mitä tekisin mielelläni vaan mun pitäisi istua leikkimässä Legoilla. Mitä toki välillä teenkin mutta en voi koko aikaa! Muuten hän vaan narisee ja marisee, kitisee ja raivoaa. Joskus mua niin rasittaa tuon lapsen seura :( Vaikka tuntuu että kuinka yrittäisin niin hermostun nopeasti. Toisaalta, joskus kun hän on hyvällä tuulella niin hänen kanssaan on aivan ihanaa, huomaan kuinka fiksu ja aurinkoinen poika hän osaa olla. Sitä vaan tapahtuu niin harvoin :(

Hänellä on kyllä oppimisvaikeuksiakin, joten työtä on tehty enemmän.



Mutta kun tajusin, että vaadin häneltä enemmän kuin muilta, alkoi helpottaa.



Esikoinen on opettelua itsellekin ja esikoisen kohdalla tulkitsee asioita tarkemmin kuin nuorempien. Varsinkin kun hänellä on koulunkäynti vaikeampaa, olen huomaamattani vaatinut häneltä enemmän kuin muilta.



Olen antanut esikoisen olla aivan pieni ja kiukutteleva ja välillä iso. Miten hän haluaa. Olen myös jutellut hänen kanssaan siitä, millainen hänen lapsuus on ollut vanhimpana. Olen pyytänyt anteeksi sitä, että hänen kohdallaan oli niin paljon asioita, jotka oli minulle uusia ja vaadin häneltä niin paljon.



Uhmakkaasta lapsesta kuoriutui esiin elämänmyönteinen kaveri.



Mieheni on esikoinen ja minä kuopus. Olemme jutelleet siitä, millainen on esikoisen ja kuopuksen lapsuus. Se on ihan erilainen ja vanhempien vaatimukset erilaisia.

ja mikään ei oikeesti ole sille mahdotonta, se ei vaan viitsi. Muilta lapsilta vaaditaan paljon vähemmän, ollaan iloisia jos ne nyt yleensä saa jotain merkittävää aikaan, mutta ne saa olla rauhassa enempi kun esikoinen. Esikoinen on teidän perheen lippulaiva, se ei saa väsyä eikä olla huonolla tuulella. Esikoisen pitäs oikeesti saada olla kuopus edes vähänaikaa.

Terv. esikoinen joka vaatii omalta esikoiseltaan aivan liikaa, kun se on niin älykäs, ja pystyisi niin paljon parempaan.

Isäni on myös esikoinen ja hän sanoo, että esikoisena ei ollut helppo olla.



Meillä käy perhetyöntekijä, jonka aloitteesta lapsen mm. tunnepuoli tutkitaan. Hän epäilee, että lapsemme on masentunut.

On sitten kyllä ollut masentunut syntymästään saakka. Oli tosi kiva lukea, että muitakin tällaisia lapsia. Itse en usko lapsemme masennukseen. Hän vaan on tuollainen vastarannan kiiski ja kaikkeen tyytymätön. Osaa toki nautiakin elämästään. Leikkii ja touhuaa paljon.

Toki tuo mieskin on hyvin samanlainen ollut varsinkin lapsena.



Voihan se olla, että kaikki tämän ketjun "hankalat" lapset ovat masentuneita.



2 muuta lasta ovat positiivisesti elämään suhtautuvia, kaikesta innostuvia ja heidän kanssaan elämä on helppoa, kun eivät periaatteesta sano joka asiaan vastaan. Kapinoi ihan kaikessa.

samat tuntemukset kaikilla esikoisilla, ja kyllä tästä aiheesta on tehty tutkimuksia.

esikoispoika joka ihan kaikkeen tyytymätön eikä viihtyisi kotona ollenkaan. Jatkuvasti huono omatunto, että kohtelemme lasta jotenkin huonosti. Helpotus huomata muiden vanhempien olevan samassa tilanteessa.

Meillä esikoinen on helppo aina ollut. Toisaalta hän on se joka on saanut minun hermot kireällä helppoudestaan huolimatta. Ja tunnistan syynkin tähän hän muistuttaa minua on ulkonäöltään kuin pienoismalli. Ennen hermoistuin häneen koska näin hänessä minun saamattomuuden. No nykyään olen ylpeä omasta kuitenkin reippaasta ja fiksusta tytöstä. Kuopus oli vauvana jo vaikea ja vaativa häneen en hermostunut aikaisemmin paitsi nykyään 7-vuotiaana hän paiskoo ovia ja räyhää kuten minä : )



Eli aina kun lapsista tulee esiin piirre joka on myös minussa olen kuin viulun kieli en voi sietää moista. Eli lapset ovat perineet minun huonot puolet saamattomuuden ja tempperamentin.