Karmein asumismuoto ja -paikka sinulle Suomessa?
Olisiko se Helsingin keskustan kaksio lapsiperheen kanssa? Itäinen lähiö? Maatalo Suonenjoella?
Minä ehkä kallistuisin tähän: Jonkun lestadiolaisvaltaisen pikkupitäjän kirkonkylällä oleva tasakattoinen rivitalo. Auts. Sieltä jos itsensä löytäisi...
Kommentit (55)
jossain todella pienessä kunnassa/kaupungissa, esim. Perniö (nyk. Salo). JOtenkin tuntuisi ankealta yhdistelmä maalla asumisesta ja elementtikerrostalosta.
Kerrostaloasumista mulla ei sinänsä ole mitään vastaan, helsingin kantakaupungissa asuisin kerrostalossa jopa mielellään.
tai kerrosatalossa minkä tahansa kaupungin keskustassa.
Tai ei maatilatöitä, vaikka muuten voisinki asua maatilalla.
Pääasia, että koti olis muuten mieluisa. Tarpeeksi tilaa, ehjä ja siisti.
tuulta vihmovien peltojen keskellä. Ei naapureita lähelläkään. Päätiellä kulkee bussi kerran kahdessa tunnissa. Kukaan ei auraa sitä yksityistietä, keväällä ja syksyllä se on kuravelliä. On pimeää, katuvaloja ei mailla halmeilla. Lisäksi talo vanha, vesivahinkoinen tai remonttia kaipaava, esim. vesiputket jäätyy pakkasella, talo öljylämmitteinen, muu perhe innostunut puulämmityksestä (on takka) ja vaatii minuakin samaan. Aamulla pesä sammunut takassa ja talo jään kylmä. Ja kiinteistö muutoin ehkä vanha maatila, jossa on lahoavia piharakennuksia. Niin ja mulla ei ole tosiaan ajokorttia. Kauppakassit kannetaan se kolme kilometriä bussipysäkiltä kotiin useimmin kuravellissä. (On muuten mieheni kotipaikka.)
Olisi hienoa omistaa Helsingin keskustasta Jugend-tyyppisestä (korkeat huoneet, kattokrumeluureineen) kerrostalosta 7 huoneen omistusasunto merialanäköalalla. Muuttaisin heti! :)
Mutta on tämäkin kiva, itse rakennettu omakotitalo kauniin maiseman keskellä.
talo/asunto kaukana kaikesta eli niin, että bussipysäkille yli kilsa ja sitten bussimatka kestää kaupunkiin jotain tunnin.
se olisi kerrostalo jossain muulin perseessä.
Pahinta olisi asua maalla omakotitalossa tiettömien taipaleiden takana. Voin vaan kuvitella sen elämisen laadun, kun putket jäätyy ja tiet on auraamatta. Parhaassa tapauksessa kesällä loppuu kaivosta vesi.
Pahinta olisi asua maalla omakotitalossa tiettömien taipaleiden takana. Voin vaan kuvitella sen elämisen laadun, kun putket jäätyy ja tiet on auraamatta. Parhaassa tapauksessa kesällä loppuu kaivosta vesi.
auraamatta tai kaivosta loppuisi vesi? Sen vuoksi kun ei asu Helsingissä vai mikä oli juttusi pointti?
vain paikka Helsingin ja Espoon ulkopuolella. Helsingissä ja Espoossakin vain muutama kaupunginosa, jossa voisin asua.
Minä ehkä kallistuisin tähän: Jonkun lestadiolaisvaltaisen pikkupitäjän kirkonkylällä oleva tasakattoinen rivitalo. Auts. Sieltä jos itsensä löytäisi...
Jossain Pudasjärven keskustassa jumissa...jaiks!
En myöskään mielelläni asuisi sellaisella, mitä ne nyt on, uudella alueella, missä paljon lapsiperheitä ja kaikki talot vasta rakennettuja.
Minä ehkä kallistuisin tähän: Jonkun lestadiolaisvaltaisen pikkupitäjän kirkonkylällä oleva tasakattoinen rivitalo. Auts. Sieltä jos itsensä löytäisi...Jossain Pudasjärven keskustassa jumissa...jaiks!
En myöskään mielelläni asuisi sellaisella, mitä ne nyt on, uudella alueella, missä paljon lapsiperheitä ja kaikki talot vasta rakennettuja.
mulle olis kyttyrää juuri se uusi ja yhdenmukainen hökkelikylä espoon pellolla. tapiola olisi ihan toinen asia :)
olisi varmaankin rivi- tai kerrostalo jossain maalla, taajamassa. Noissa nimittäin asuu usein sellaista sakkia, joiden kanssa en haluaisi jakaa elämääni. Ei tietenkään aina: minä vietin ensimmäiset 7 elinvuottani todella kivassa rivitaloympäristössä. Talot olivat silloin uusia ja naapurit ovat kivoja.
Maaseudulla tuppaa monesti (edelleenkään ei aina) olemaan niin, että viinaanmenevät ja leväperäisiä elämäntapoja harrastavat ihmiset asuvat rivi- ja kerrostaloissa. Mulla on mielessä synnyinkaupunkini muutama asuntoalue, ja ovat juuri sellaisia todella karseita paikkoja.
Nykyään asun haja-asutusalueella, peltojen keskellä. Sitä ennen 10 vuotta Helsingissä. Olen aina viihtynyt siellä, missä asun.
... tasapaksu, harma elementtitalo lestadiolaisnaapureiden keskellä. Lähimpään kyläänkin olisi pakko ajaa, lähin joki tulvisi säännöllisesti niille taloa ympäröiville laaaaaaaaaakeille, ahdistaville, loputtomille pelloille ja talvisin olisi ankeaa, kylmää ja pimeää, eikä YHTÄÄN MITÄÄN TEKEMISTÄ. Kuolisin.
Pahinta olisi asua maalla omakotitalossa tiettömien taipaleiden takana. Voin vaan kuvitella sen elämisen laadun, kun putket jäätyy ja tiet on auraamatta. Parhaassa tapauksessa kesällä loppuu kaivosta vesi.
auraamatta tai kaivosta loppuisi vesi? Sen vuoksi kun ei asu Helsingissä vai mikä oli juttusi pointti?
Kirjoitin, että olisi pahin vaihtoehto. Ja tiedän, että noita sattuu.
jossain peltojen keskellä, kaukana kaikesta. Pimeää, yksinäistä. Kaikki tekeminen, ihan lasten kaveritapaamisia myöten, vaatisi kauheaa säätämistä, aikatauluttamista ja järkkäämistä. Ilman omaa autoa ei pääsisi mihinkään.
jossain peltojen keskellä, kaukana kaikesta. Pimeää, yksinäistä. Kaikki tekeminen, ihan lasten kaveritapaamisia myöten, vaatisi kauheaa säätämistä, aikatauluttamista ja järkkäämistä. Ilman omaa autoa ei pääsisi mihinkään.
Tosin lapsia ei ole vielä. Oma auto täytyy tietenkin olla, siitä ei pääse mihinkään.
Meidän kylällä on kyllä oma koulu sekä kerhotoimintaa. Enpä usko, että tulee olemaan aivan ylitsepääsemättömän hankalaa, tai edes aikatauluttamista. Onhan täällä kylälläkin lapsia.
Vanha talo.