Lue keskustelun säännöt.
En tunne vauvaani kohtaan mitään
23.02.2010 |
koska hän muistuttaa niin paljon isäänsä, joka jätti minut kuukauden kuluttua synnytyksestä. Olen saanut psykologille aikoja, mutta tuntuu, että haluan vain palata omaan vanhaan elämääni ilman lasta.
Kohtalotovereita?
Kommentit (5)
pääset yli surusta ja loukkauksesta, pystyt varmasti nauttimaan täysillä äitiydestäsikin ja ihanasta vauvastasi. anna itsellesi aikaa, hoivaa pikkuistasi ja eläkää päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä kuitenkin! Lapsi on viaton ja pieni ihminen, ei millään tavalla syyllinen. Yritä ajatella se niin. Varmaan toki olet ajatelutkin..miksi miehesi jätti teidät? Pettikö?
En nyt varsinaisesti ole kohtalotoveri, mutta tunteesi ovat tilanteessasi kyllä ihan ymmärrettäviä. Jo pelkkä vauvan saaminen on niin iso elämänmuutos, että jo se pelkästään voi saada toivomaan, että ei olisi koskaan vauva tehnytkään. Ja kun sinulla tilanteeseen liittyy vielä se, että isä on jättänyt sinut vauvan kanssa yksin, niin en yhtään ihmettele tunteitasi.
Ei se rakkaus siihen vauvaan synny välttämättä heti, itsellänikin kesti kuopuksen kanssa jonkun aikaa ennenkuin tunsin todellisia rakkauden tunteita vauvaa kohtaan. Mutta kyllä sinä lapseesi rakastut ihan varmasti, ja kaikista vaikeuksista huolimatta voin luvata sinulle, että vähän ajan päästä et vaihtaisi lastasi mihinkään!
Lapsesi on tärkeämpi kuin looseri mies, ansaitset parempaa ja vauvassasi on puolet sinua, joten keskity olennaiseen eli vauvaan ja tähän päivään ja hellään huolenpitoon, se rakkaus syttyy ja roihuaa kun olet hieman palautunut ero järkytyksestä, et ole yksin, kohtalotovereita riittää, hankkiudu seuraan heti kun pakkanen hellittää!!!! Tsemppiä!!
Hyvin ymmärrettävää mutta se on kuitenkin sinun rakas lapsesi, sinun verta. Lapsi tarvitsee rakkauttasi, olkaa yhtä. Sinä ja lapsi.
Voin ymmärtää vihan tunteesi! Niin rankkaa..tsemppiä voimia hirveesti.