Onko muilla yhtä idiootisti toimivaa 4-vuotiasta?

ap

2v poika seisoi sohvan 10cm leveällä selkänojalla...sohva keskellä lattiaa. Onneksi ei ole vähään aikaan enää tuota keksinyt.

tasajalkaa. Ihan kauheeta katottavaa. Vielä ei ole sattunut, mutta aina jos en ehdi väliin pelkään, että jalka katkeaa tms. Ihan ok kun ländäys onnistuu, mutta entä jos joku kerta meneekin pieleen?



Tällä lapsella ei muutenkaan ole vielä mitään tajua vaaroista, toivottavasti oppi jotain ennen 4 v synttäreitä.



Muuta en osaa sanoa kuin, että kiellä lasta ja selitä miksi. Eiköhän se vähitellen opi.

3,5v. lopetti sohvalla hyppimisen, kun kerran hyppäsi hutiin ja löi päänsä sohvapöydän reunaan saaden 3 tikkiä otsaan.Ei oo tarvinnu sen koomin kieltää sohvalla hyppimistä.Ikuinen muistuttaja otsassa...



Kantapään kautta =)

6-vuotiaani oli pienempänä tosi varovainen, mutta vähän isompana alkoi kaikenlainen hyppiminen kiinnostaa. Mitään ei ole kyllä sattunut, koputan puuta... Puolensa on mielestäni siinäkin, että lapsi ns. koheltaa: puheen avulla ei opi arvioimaaan vaaroja, ja toisaalta esim. hyppimisen aiheuttamat tärähdykset tekevät hyvää luustolle!

mä en käsitä, miksi monet antavat lastensa hyppiä sohvilla, sängyillä jne. Huonekalut eivät ole leikkikaluja. Meillä ei saa hyppiä niillä, koska ne eivät kestä tuollaista, jousitukset, pehmusteet yms menevät nopeasti pilalle. Monesti kun kylässä on lapsiperheitä, monet lapsista yrittävät alkaa hyppiä, kiellän myös heitä. Kiellän myös omia lapsiani hyppimässä kylässä muiden sohvilla, vaikka perheen omat lapset niin tekisivätkin. Nykyään 5v ja 6v-pojat eivät edes yritä hyppiä sohvilla tms, on oppi mennyt perille. Meillä mennään ulos, jos haluaa hyppiä.

se on meilläkin kiellettyä, mutta ei vaan aina uskonnut.

Olin juuri sanonnut lapselle, että sohvalla ei saa hyppiä kun onnettomuus sattui.



#5

Ettei sohvasta mene jousitukset löröiksi? Mitä sitten jos meneekin?

nelivuotias poika katseli häntä hetken ja sanoi, "tule sanja pois sieltä. se on vaarallinen paikka. minä tulen sinne nyt."



:D

Ettei sohvasta mene jousitukset löröiksi? Mitä sitten jos meneekin?

saakko teijän lapset seisoa pöydällä kun se kestää sen paremmin?

Mutta siitä tuleekin omien sanojensa mukaan isona poika;)



Tyttö kysyy välillä "miks just mua aina sattuu". Pienempänä sillä oli aina joku kohta naamasta mustana, päiväkodissa olivat välillä hädissään kun oli päivän aikana kolhinut naamansa mustelmille ja näin kävi monta kertaa vuodessa. Yrittivät selitellä sitten tapahtunutta, mutta lohdutettiin että me kyllä tiedetään että se on tommonen. Ekassa tarhakuvassa 1,5v on myös silmä mustana.

Meillä lapsilla on ollut aika hyvä käsitys noista fyysisistä kyvyistä ja mahdollisuuksista mitä tehdä jo 4v:na, eivätkä ole olleet mitä "kamikazeja".



Tosin meidän keskimmäinen lapsi tippui vähän väliä juuri 4-5v:na joka paikasta, ihan normaalisti ruokapöydän tuolistakin saattoi tippua useamman kerran ruokailun aikana.



Meillä muuten sohvalla saa hyppiä! Sohva kestää hyvin, ei mene miksikään. Sama sohva ollut käytössä 8v (ja lapset nykyään 10v, 8v ja 5v). Tosin tietyn ikäisenä hyppiminen jo kielletty, esim. 10v poikamme ei enää saa hyppiä. Mutta on ollut loistava paikka pienempien opetella voltteja! Seisovat käsinojalla (tosi leveä ja tukeva käsinoja) ja hyppäävät voltin sohvalle. Ei ole mitenkään ylivaarallista, sillä tekivät sen hallitusti ja osasivat.



Nyt tosin voltit on siirrytty tekemään jumppapatjoilla ja sisätrampoliinilla enemmänkin kuin sohvalla. Mutta kyllä meillä 5v vielä saa sohvalla noita voltteja tehdä jos haluaa. Muutenkin mietin että meillä noiden tiettyjen liikkumisten suhteen ollaan aika hyväksyviä vanhempia, sillä tänään 10v poikamme laski meidän vanhempien valvonnan alla lumilaudalla pyöräkatoksen katolta lumikasaan. Pienmpi pudotus tuo on kuin laskettelurinteissä ne hypyt mitä tuo poika tekee.



Mutta meillä ei lapset näitä temppuja saisi tehdä jollei olisi järki päässä ja kykyä niihin. Näissä aloitetaan aina pikkuaskelin ja lapset uskaltavat vasta sitten lisää kun osaavat ensin perusjutut. Jarrutella heitä ei ole pahemmin tarvinnut, sillä hahmottavat hyvin itse mitä voivat tehdä.



Mutta olen kyllä nähnyt kavereilla hitusen erilaisia lapsia, jotka tosiaan varsinkin alle kouluikäisenä menevät päättömästi tilanteisiin, joissa voi loukkaantua. Toisilla se tietty hulluus jatkuu kouluikäisenäkin ja jopa aikuisiälläkin. Miettikääpä vaikka Duudsoneita...

vanhan sohvan käsinojalta (korkea) voltteja ja mahaplätsejä sohvalle ja käsinojalta alas lattialle, kuin myös toiseltä sohvalta isolle tyynykasalle... se otetaan hyötyliikunnan kannalta. Ja lapset osaa kyllä olla hyppimättä toisten sohvalla.

Meillä myös juostaan olohuoneessa (sen verran iso) koko porukan voimin (4 lasta, vanhin ekaluokkalainen), pelataan futista (pallo ei saa nousta ilmaan) ja sählyä (mailan lapa pitää pysyä maassa). Ei ole vielä pahemmmin sattunut kellekään.

Toisilla se tietty hulluus jatkuu kouluikäisenäkin ja jopa aikuisiälläkin. Miettikääpä vaikka Duudsoneita...

Niin ja lumilautailijoita ja mäkihyppääjiä ja ja.. ;D

Kaikissa yhtä suuri loukkaantumisriski.

Itse olin lapsena juuri sellainen koheltaja. Aina kaikki paikat mustelmilla. Kerran alle kouluikäisenä (4-5v) käsi murtui ja se hiljensi tahtia aika paljon.

Yläasteella sitten lautaillessa tapahtui seuraavia: kumpikin nilkka mennyt sijoiltaan, lonkka sijoiltaan, solisluu ja neljä kylkiluuta poikki ja monet kerrat ranne nyrjähtänyt tai sitten muuten vain mustelmilla. Korostan kuitenkin sitä että emme laskeneet aina virallisilla reiteillä, vaan laskimme paljon metsässä. Peruslautailu on suht vaaratonta, temppuilussa aina loukkaantumísvaara tietenkin.

Hevosharrastuksessa: lonkka sijoiltaan, olkapää sijoiltaan ja murtunut jalkapöytä.

Minä nyt olen muutenkin aika kohelo, kun en osaa käyttää kaikkia raajojani oikein. Minulla on pitkät jalat ja kädet, eikä ne aina ohjaudu oikein. =D

Pointtini siis: joskus tuo hulluus jatkuu pitkäänkin. Kannattaa harkita näillä vilkkaammilla lapsilla jotain uuvuttavaa harrastusta, kuten vaikka sirkus/temppukoulu, jossa saavat temuta niinkuin haluavat. Pikkuveljeni, joka on myös tavallinen hurjapää, aloitti temppukoulun 4-vuotiaana ja sai siellä nuo hurjimmat temput tehtyä valvottuna ja oikein niin pahempia vahinkoja ei tapahtunut. En muista mikä on alaikäraja tuohon.

poika: mie laitoin tänää kielen kylmään rautaan.

minä: miks sie sillee teit?

poika: no ku se linnunkakka oli jäässä.



Ei aina voi ymmärtää...

eilen ulkovaatteita pukiessamme kerkesi kiivetä kolmannelle rappuselle ja tuli sieltä sitten alas kierien. Itkaisi siinä, että sormeen tuli pipi ja oikeasti oli 5 sekunnin päästä pyrkimässä takaisin sinne rappusille. Lyhyt on muisti.

siksi meillä onkin lastenhuoneen lattialla 'hyppimispatja'. Vanhan joustinpatjan olen sinne laittanut turvalliseen paikkaan.

Koska lapset tykkäävät hyppimisestä, olen järjestänyt heille turvallisen paikan hyppiä.



Muutenkin haluan kannustaa lapsia liikkumaan mahdollisimman paljon ..ja koska hyppiminen on mainio tapa purkaa energiaa ja kehittää liikunnallisia taitoja haluan tarjota lapsille mahdollisuuden siihen.

nelivuotias poika katseli häntä hetken ja sanoi, "tule sanja pois sieltä. se on vaarallinen paikka. minä tulen sinne nyt."

:D

Lapset osaa sanoa sen just oikein. :D

Lisäksi meillä pelataan pehmopallolla fudista ja sählyä olohuoneessa. Keilausturnajaisetkin otetaan ajoittain ja joskus jopa leikitään suihkupulloilla vesisotaa koko perheenvoimin (mikäli kaikki sitoutuvat kuivaamaan jäljet yhdessä).



Kuitenkin voisin melkein lyödä vetoa, että kiltimpiä lapsia (kyläillessä) on vaikeampaa enää löytää. Eivät VARMASTI tekisi näitä juttuja muiden luona, kotona on eri säännöt kuin kylässä. Ja meillä on muuten ollut sama sohva viimeiset 6 v. ja sama parisänky viimeiset 8 v. eikä vieläkään ole kulahtaneet ainaisista hypyistä ja kuperkeikoista.



Että ei sitä nyt ihan kaikkee kivaa kannata kieltää jos vaan eivät siis tee vaarallisia juttuja.

En tiedä menisikö sohvan tai sängyn jouset pilalle, mutta lapsi itse saattaisi rikkoutua pahemman kerran. Tyttö 2-v. ja mahdoton pomppija ja järki ei päätä pakota eikä itsesuojeluvaistokaan...



Vauvan synnyttyä en millään ehdi koko aikaa nostamaan tyttöä pois kielletyistä touhuista, mutta onneksi kotoa löytyi tehokas korvike tähän vaaralliseen pomppimiseen: vanha joustinpatja lattialla. Siinä saa hyppiä sydämensä kyllyydestä (ja niin tekeekin!) eikä pääse putoamaan korkealta, vaikka temppuilisi joskus liikaakin.



Patjan käyttöönoton jälkeen ei ole kertaakaan yrittänyt pomppia sohvalla tai sängyssä. Jokaiselle asialle pitää näemmä olla 'sallittu' vaihtoehto, esim. vain palloa saa heittää, ei muita tavaroita.



4kk vauva muuten kikattaa innoissaan, kun katselee pomppivaa isosiskoa. Jopa väsynyttä äitiä alkaa naurattaa moinen innostus.



Toys'r'us lelukaupassa näytti olevan myynnissä myös pieni trampoliini turvaverkoilla, joka varmasti täyttäisi pompputarpeet. Halvemmalla kuitenkin pääsee, jos nurkista löytyy vanha patja - oiva käyttö vieraspatjallekin.