Meidän vähän vaille kaksi vuotias ei tottele mitään..
En saa häntä uskomaan mitään kieltoja. Yritän katsekontaktia ja kieltämistä ja pois viemistä js tekee esim jotain mitä ei todellakaan saa. Sitten huutaa ja kiljuu. Sekin raastaa niin hermoja :( Välillä on niin turhauttavaa kun tekee kokoajan tuhojaan. Taitaa uhmata, vai? Voiko tuon ikäiselle jo ottaa käyttöön jonkun jäähy tuoli yms. Enkä tahtois kokoajan olla kieltämässä pientä. Mutta pakkohan se on. Onko muiden kasi vuotiaat tuollaisia?
Kommentit (6)
ja edelleen muistaa kokeilla erittäin haastavasti rajoja jos vähäänkän lipsutaan arjen rutiinista. Kakkonen sen sijaan pikkasen uhmaa mutta uskoo kyllä kiellotkin toisella tai kolmannella kerralla jos pahaksi äityy.
Suosittelen vaan sitä systemaattista pois hakemista. Ja kyllä, minä olen kantanut pari metriä pois siitä "tuhoalueesta" vaikkapa keittiöön ja jättänyt siihen selkä minuun päin ja olen itse kävellyt pois. Kun ei saakaan sitä huomiota, niin aika nopeasti ne kielletyt jutut jää. Sanon vaan ei napakasti ja vien pois.
kaksivuotiaat on.
Yritä vaan kestää ja ohjaa käyttäytymään toivotulla tavalla. Kyllä se ohi menee, vaikka tuossa vaiheessa tuntuisi siltä ettei lapsi ymmärrä mitä 'ei' tarkoittaa, pitää sitä vain hauskana leikkinä.
Helpottaa jo tieto siitä että ei oo ainut. Ja että joskus sitten alkaa uskomaankin.
ap
Meillä toi uhmakausi alkoi aivan vasta, ja aika ihmeissäänhän tässä saa olla, kun lapsi on muuttunut niin paljon niin lyhyessä ajassa eikä nyt meinaa mikään sujua. Mä olen sit käyttänyt samoja keinoja mitä koiran kasvatuksessa, koska en mä esikoisen ollessa kyseessä tiedä yhtään miten tässä toimia. Mä siis yritän katkaista noi tilanteet jollain yllättävällä ja hauskallakin, antaa lapselle aikaa orientoitua ja ennakoida, en kiinnitä huomiota jollei hän tee jotain vaarallista (mut kiellettyä), ja joskus vaan kaappaan syliin ja sanon että tää pikkuinen tarvii nyt äidin hoivaa, ja siihen mun lapsi sitten rauhoittuukin, vaikka ois niin tulta ja tappuraa. Joskus on pakko laittaa lapsi arestiin, eli lapsiportin taakse, jos tekee toistuvasti jotain vaarallista eikä lopeta. Näkee siis mut koko ajan ja on metrin päässä minusta mut pelkästään tuo pieni eristäminen on hänelle iso juttu.
Rasittava vaihe kerta kaikkiaan. Uhmaikä on paras ehkäisykeino toista lasta ajatellen. ;)
ihmeestä se muuten oppii mitään. Ettekö voi edes yhtä opusta lukea lapsista, eikai kukaan autoakaan lähde ajamaan ilman opetusta, ihan uskomattomia mammoja taas täällä, ellei tää ole provo? Mistä se oppii mikä on mitäkin, siitä kun te sen sille sanotte vai? Herra hyvästi hallitse, taas.
ja rasittavaa on, varsinkin kun oli tottunut kilttiin esikoiseen. Ei auta kuin komentaa ja kieltää.