Äitien(kin) vähäiseen uneen suhtaudutaan väheksyen

Ihmettelen suhtautumista uneen, siis vähättelevää suhtautumista, joka näkyy monessa asiassa. Yksi on useiden äitien liian vähäinen uni, kun lapsi/lapset valvottavat. Useiden mielestä se "vain kuuluu asiaa", eikä sille voi tehdä mitään. Mutta jos joutuu oikeasti valvomaan pitkiä jaksoja esim. 4 tunnin yöunilla niin sehän alkaa olla suoraastaan VAARALLISTA.



Katsoin joku aika sitten australialaisen dokumentin, jossa oli testattu liian vähäisen unen vaikutuksia. Tulokset olivat tosi karuja: Ihminen mm. mikronukahtaa huomaamattaan kymmeniäkin kertoja puolessa tunnissa, jos unenpuute on huomattava. Autolla ajaessa tämä on todellinen vaara - vaikka ihminen itse ei sitä huomaisikaan. Oikeudessa oli siellä ollut tapaus, jossa kuljettaja oli nukahtanut rattiin ja aiheuttanut monen ihmisen hengen vaatineen junaonnettomuuden (auto syöksynyt rautatielle ja juuttunut kiskoille).



Itselläni on ollut aina se asenne, että jos lapsen kanssa joutuu valvomaan niin sitten unen puutetta kompensoidaan. Vaikka on ehkä ihan hyvä, että kotona vauvan kanssa oleva pitää isompaakin kotihoidossa niin mielestäni on vain järkevää ja INHIMILLISTÄ, että jos vauva valvottaa todella paljon, isompaa pidetään jonkin verran hoidossa, jolloin äiti voi nukkua vauvan päiväunien kanssa yhtä aikaa.