7v poika ja mikään harrastus ei kiinnosta

Ehtiihän hän myöhemminkin, jos on kiinnostusta.

samanlainen. on kokeillut ties mitä harrastuksia, muttei jaksa innostua pitkäks aikaa. Ulkoilee kyllä tosi paljon, piirtää kotona sarjakuvia ym., mut ohjattu toiminta ei innosta. Mua on lohduttanu Jari Sinkkosen luennolla kuulemani lausahdus "Jos 12- vuotiaalla ei ole harrastuksia, on suuri riski, että hänestä kasvaa ihan normaali aikuinen" :)

ja perheessä myös 9 v poika, jolla aina ollut harrastuksia.

oli aina leireillä ja tosi sosiaalinen.



Minä taas en halunnut harrastaa mitään ja halusin olla vain kotona.



Ihan normaaleja meistäkin tuli. Nykyään minulla taitaa olla harrastuksia enemmän kuin siskollani.



Se ero meissä ehkä on, että siskostani tuli rikas, koska on kunnianhimoisempi. Minusta tavallinen duurari, koska olen luonteeltani enemmän taivaanrannanmaalari.



Onnellisia olemme kumpikin.

mutta meillä on periaate, että jos joku aloitetaan, ei sitä heti lopeteta kun vähän siltä tuntuu. Meillä 7v harrastaa partiota ja jalkapalloa ja ei aina jaksaisi lähteä. Pienellä jututtamisella lähtee ja kotiin tullessa on hyvin innostunut! On sitten eri asia, jos näen, että on todella väsynyt. Silloin jäädään suosiolla kotiin.

te olette lapsen ikään nähden kokeilleet jo aika monia harrastuksia. Onko lapsi itse halunnut kokeilla kyseisiä lajeja vai oletteko te valinneet ne lapselle? Minusta myös pitäisi vaatia lasta sitoutumaan enemmän valittuun harrastukseen. Tuntuu, että koska hän on saanut aina lopettaa harrastuksen heti kun ei enää huvita, on hän oppinut tämän toimintatavan. Usein tuon ikäistä pitää vähän patistella ja kuten tuossa aiemminkin joku jo kirjoitti, lapsi onkin harrastuksen jälkeen iloinen siitä, että menikin sinne.

voi olla et puhut asiaa. Ehkä tosiaan oppinut et voi lopettaa..



Ei minusta ole innostunut oikeen tunnin jälkeenkään ja ainakin viimiset 5 kertaa sanonut ettei haluisi lähteä. Uskon, että kiinnostus lopahtanut.



Nyt ei kyllä aloiteta mitään harrastusta vähään aikaan.



On lapselta kysytty mitä haluaa harrastaa ja tätä karatenkin aloittamista odotteli puolisen vuotta.



Poika on aikas lapsellinen ja paljon leikin maailmassa. Ehkä liian nuori sitoutumaan vielä tässä vaiheessa.



Meillä ollut toisen lapsen kanssa ihan eri tilanne. Hänen harrastuksensa olleet pitkäkestoisia ja viimeisintäkin harrastanut 7v lähes päivitäin. Ehkä siksikin tämä nyt kummastuttaa..

Jos lapsesi on kertomasi mukaan vielä leikkisä, voisiko harrastus olla joku "vähemmän vakavampi". Esim. temppukoulu vois olla kiva, koska siellä liikutaan osittain leikinomaisesti.

Me ainakin hiihdettiin isän ja äidin kanssa ja harrastettiin kaikenmoista yhdessä.

Itse ajattelen, että jotain pitäisi oppia harrastamaan nuorena, ettei sitten murkkuna lähde pahoille teille :D Tiedän sellaisia, jotka eivät ole lapsena harrastaneet mitään, eivätkä kyllä aloita mitään uutta teini-iässäkään.

Me ollaan käsketty käydä aina kauden/vuoden loppuun, joten neljäs laji on nyt menossa. Niin poika täyttää 9. Ja tiedän, että syksyllä väännetään taas kättä, että onko pakko! harrastaa jotain.

Ja nyt hiihtolomalla lähdetään muutamaksi päiväksi lomalle hiihtelemään.



Minä myös niin haluaisin et löytys harrastus mihin kiinnittyis ettei sit teininä mene meno ihan mahdottomaksi

Siis se, että nykyään lapsilla pitäs olla niin kovasti harrastuksia pienestä pitäen!!!



Mitä outoa siinä on, että lapsi haluaa olla perheen kanssa kotona ja puuhailla yhdessä, mitä sitten perheellä onkaan tapana tehdä? Ja miksi 7v ei sais olla lapsekas ja leikkiä? Sehän on tuon ikäisen pääasiallinen tehtävä!



Itse olen sitä mieltä, että harrastamaan kerkeää vähän isompanakin.

Ja varsinkin ekaluokkalainen voi olla koulun alottamisesta niin väsy, että energiaa ei löydy harrastuksiin. Niink uin joku ehdottikin, hiihtoretket tai uimahallikäynnit vanhempien kanssa ovat ihan varteenotettava vaihtoehto!

Mitäpä, jos kokeilisitte jotain muuta? Musiikkia, taidetta, käsitöitä, teatteria tms. Ja mun poika kävi laskelttelukurssin (6 krt) ja nyt osaa sitten lasketella ja voi perhe yhdessä käydä mäessä.

mutta omalta koululuokaltani muistan että pahiten hunningolle (sosiaaliviranomaiset peliin yms) joutui tyttö joka harrasti koko lapsuuden pesäpalloa ja oli joukkueensa parhaimpia. Toinen jolla meni välit poikki vanhempiinsa, oli harrastanut ratsastusta kilpailutasolla. Pahimmat känniöverit veti aina se joka kävi joka päivä kuntosalilla.

7v poika kans kyllästyy nopeasti. Kokeiltu on: judo, jalkapallo, yleisurheilu, temppujumppa ja uinti. Ainoa tuntuu olevan uinti josta pitää edelleen! 2 vuoden harrastamisen jälkeen. Uimakouluja käynyt siis. Sieltä saa aina kauden päätteeksi suorittaa merkin.

Judoa poika ei haluais enää käydä, mut isänsä on sitä mieltä et kevät käydään loppuun. Nyt on harrastuksina vielä tuo judo ja uinti, joista uinti taitaa olla se mikä ainoana jää.

Me ollaan käsketty käydä aina kauden/vuoden loppuun, joten neljäs laji on nyt menossa. Niin poika täyttää 9. Ja tiedän, että syksyllä väännetään taas kättä, että onko pakko! harrastaa jotain.

Olen ollut useana kesänä 16-20 vuotiaiden nuorten esimiehenä puutarha-alalla, johon otantani perustuu.



Ne tyypit, jotka olivat harrastaneet pitkään jotakin lajia (urheilua tai soittamista) sietivät keskimääräistä paremmin ja pitkäjännitteisimmin peruspuurtamista kuin ne, jotka eivät olleet harrastuksen parissa tottuneet toistoon ja saman asian tekemiseen.

Tylsää se oli varmaan yhtälailla kaikille, leikata tai haravoida nurmikkoa viikkoja putkeen.