Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kaveri ei vastaa kysymyksiini, mistä kertoo?
22.02.2010 |
6v. lapsi ei vastaa kysymyksiin, vaan on aivan hiljaa.
Ensin epäilin ettei kuule, mutta ei vastaa vaikka toistaisin kysymyksen.
Ei vastaa myöskään mieheni kysymyksiin?
Voiko näin pieni osata olla kertomatta perheen mistään asioista?
Olen esim. kysynyt söitkö kotona, onko äitisi mukana vai oletko yksin? Veittekö paljon tavaroita uuteen asuntoon?
Lapsi ei ole ujo, eikä arka. On muuten kova puhumaan.
Nyt tuntuu etten jaksa kysyä enään mitään, kun lapsi ei koskaan vastaa.
Onko teillä kokemusta minkälainen lapsi ei vastaa kysymyksiin ja voiko lapsi kokea minut tunkeilevaksi?
Onko lapsella ongelmia?
Ollaan tunnettu lapsi n. vuoden verran ja lapsi ollut paljon meillä. Ei vierasta meitä mitenkään.
Kyselenkö liian henkilökohtaisia kysymyksiä?
Kommentit (26)
monetkaan lapset ei osaa puhua aikuisille. Mielestäni se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
Luepa vähän tieteellisiä kirjoituksia ihmismielestä, niin opit, että luonteissa on eroja, ja että esim. ujous on ihan geeneissä, ei kasvatuksen tai kasvattamattomuuden tuolos.
Kasvattamalla sitä voidaan sitten lieventää, mutta siinä asiassa pieni lapsi on vielä keskeneräinen, eikä siis saata uskaltaa puhua sinulle. Älä aikuinen ihminen loukkaannu siitä, että lapsi ei ole vielä valmis pikkuaikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monetkaan lapset ei osaa puhua aikuisille. Mielestäni se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
On myös meidän kanssa yhdessä olohuoneessa, mutta tämä vaikeneminen ihmetyttää ja mielikuvitukseni on ruvennut laukkaamaan.
Sanoo kyllä mulle, että älä aina höpötä.
Omien lasteni kanssa puhun paljon ja oma 6v. puhuu vaikka kanssani sisustuksesta.
Tarhasta saanut palautetta, että lapseni kanssa voi puhua kaikista asioista.
Kysymykset tämä lapsi ohittaa vaikenemalla.
Ymmärtäisin, jos ei muuten puhuisi.
lapselta?
Mun lapsi on myös vähän sellainen, ettei vastaa kun joku tuntematon tai puoliksi edes kysyy jonkun kysymyksen. Johtuu ihan vaan siitä ettei ymmärrä ihan kaikkea. Jos kysyy esim mitä söit kotona, niin ei jos muista niin saattaa olla ettei vastaa kysymykseen ollenkaan kun pelkää vastaavansa väärin tai muutenkin ei välillä "ymmärrä" toisten aikuisten kieltä.
Lapsi on 6 vuotias. Ei siis ole ihan niin paha kuin tuossa kirjoitin :) On vain vaikea selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikuisilla on jotain salattavaa, niin miksi se salaisuus pitää jakaa lasten kanssa ja sitten laittaa lapset salailemaan. Eikö tuollaiset ihmiset tajua kuinka rankkaa ja itsetuntoa horjuttavaa lapselle on miettiä koko ajan, että suuttuukohan äiti, jos mä sanon kaverille näin ja näin.
Aikuisten asiat tulee pitää aikusten asioina, ja lasten pitää antaa pysyä lapsina.
Ja kyllä minä valitsen jääkaapista tarjottavat sen mukaan mitä lapsi on alle syönyt. Jos on juuri syönyt ruuan, niin turha on kattaa leipiä pöytään, vaan pulla ja mehu riittävät.
että meillä useita sijoitusasuntoja - tieto, jota on mahdoton lapsilta salta, mutta ehdottomasti syytä olla levittelemättä kateellisille naapureille - ja omassakin käytössä kaksi asuntoa esikoisen koulupiirin takia; toinen tieto, jota on mahdoton salata oman perheen jäseniltä, mutta jota ei kannata kaikille levitellä. Ei myöskään ole tarpeen tai mahdollista salata omilta lapsilta, missä on kavera, tietokone ja valvontakameran silmä kotona, mutta ei niitäkään kannata kenellekään muulle kertoa.
Miten sinä 12 pystyt salailemaan tuollaisia asioita omalta perheeltäsi? Kyse ei ole siitä, että lapsten tarvitsisi miettiä, suuttuuko äiti, jos kerrotaan, vaan siitä, että lapsille opetetaan alusta pitäen, että on turvallisempaa ja pysyy ihmisten kanssa paremmissa väleissä kun ihan kaikella ei retostella ulkopuolisille.
meillä myös syödään sen mukaan, mitä oma perhe tarvitsee, eikä sen mukaan, mitä satunnainen vieras tarvitsee. Ja olisi tosi hyvä kun et tarjoisi sitä pullaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kysyt: otatko maitoa vai vettä? Niin vastaako silloin?
Siis eikö vastaa MIHINKÄÄN vai vain noi perheasiat jättää kertomatta?
Puhetta siis riittää. Myönnän, että olen utelias ja olenkin jättänyt lapsen rauhaan.
Tulee vaan vahva tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin.
Voi olla mielikuvituksen tuotetta, niinkuin äitini sanoi, että kuvitellaan liikaa.
Olen utelias siksi, että haluaisin tietää onko lapsella kaikki hyvin?
Itselle tulee väistämättä mieleen, että lapsi salaa asioita, eikä siksi vastaa.
Annan lapsen olla rauhassa, mutta huolestunut olen.
En ole mitenkään pommittanut lasta, mutta vastaavaa en ole tavannut koskaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kolme taloa, mutta ei tulis mieleenkään sanoa lapsille, ettei niistä saa kavereille kertoa. Ja kyllähän kaverit ne talot tietää kuitenkin, kun ne on kaikki tässä lähellä ja itsekin ollaan asuttu kaikissa.
Mutta me ajetaan kymmenen vuotta vanhalla ooppelilla, ja kuljetaan kierrätysvaatteissa, joten vaikea mun on kuvitella, että meille kukaan jaksaa mitenkään kateellinen olla. Jos te olette joku ökyperhe, niin yrittäkää nyt sitten vain kestää se sen tuoma maine ja jaksaa kantaa se maine hartioillanne.
Ja kyllä meillä päin on totuttu, että vieraille ollaan vieraanvaraisia ja tarjotaan purtavaa, kun tulevat käymään.
ymmärrän pointtisi AIKUISTEN kannalta, mutta oletko ajatellut, että lasta voi alkaa ahdistaa se, että häntä kiellellään puhumasta perheen asioista? Sinulla on totta kai hyvät aikomukset, mutta tuo voi pahimmillaan johtaa siihen, että lapsi ei tiedä, mistä saa puhua, eikä hän välttämättä tiedä, miksi noista asioista ei saa puhua muille.
Tämä tuli mieleen siksi, että mun yhden kaverin perheessä oli vähän samanlaisia sääntöjä, ja tämä kaveri koki ne lapsena ihan äärimmäisen ahdistaviksi ja on sitten myöhemmin kärsinyt paniikkihäiriöstä jne.
Tarkoitan tässä nyt sitä, että sinusta (ja minusta, aikuisesta ihmisestä), vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä olla kertomatta muille ihmisille noista asioista, mutta lapsi ei välttämättä pysty samalla tavalla järkeilemään tällaisia asioita kuin me aikuiset. "Salaisuudet" ovat aika raskaita lapsen kannettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka meillä kotona on kaikki asiat hyvin. Esimerkki: olen monta kertaa kysynyt että mitä oli päivähoidossa ruokana tänään, koska mua kiinnostaisi. Lapsi on tähän asti vastannut aina en muista, mikä otti mua päähän. Että voiko tosiaan olla ettei muista samana päivänä tapahtunutta! Noh, nyt kävi ilmi että lapsi ei vaan yksinkertaisesti ole tiennyt ruokien nimiä, koska meillä kotona syödään aika erilaista, kasvispitoista ruokaa.
Vastaa kyllä noihin kysymyksiin tai jos puhutaan leluista.
Äidistänsä ei puhu koskaan mitään, eikä vastaa mihinkään mikä koskee heidän perhettään.
Kysymykset ei ole kuitenkaan niin henkilökohtaisia.
En ole koskaan kieltänyt omaa lastani olemaan puhumatta meidän perheen asioista. Ei ole mitään salattavaa ja kaikki kestää päivänvalon.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta otan kantaa tuohon "ei saa kertoa kotiasioista kavereille".. Minulla oli koti, jonka asioita ei saanut vahingossakaan laverrella kenellekään.. Oli aika ahdistavaa, kun ei ikinä tiennyt suuttuvatko vanhemmat jos olen vahingossa möläyttänyt jotain "kiellettyä".
Yritän pitää sellaiset asiat ihan aikuisten asioina, mitä en halua muille leviteltävän. Lapsille on aivan liian rankkaa punnita koko ajan, mitä saa sanoa ääneen ja mitä ei..
Mutta otan kantaa tuohon "ei saa kertoa kotiasioista kavereille".. Minulla oli koti, jonka asioita ei saanut vahingossakaan laverrella kenellekään.. Oli aika ahdistavaa, kun ei ikinä tiennyt suuttuvatko vanhemmat jos olen vahingossa möläyttänyt jotain "kiellettyä".
Yritän pitää sellaiset asiat ihan aikuisten asioina, mitä en halua muille leviteltävän. Lapsille on aivan liian rankkaa punnita koko ajan, mitä saa sanoa ääneen ja mitä ei..
Vaikka salaisuudet eivät välttämättä olisi mitenkään "rankkoja" (tyyliin alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö, perheväkivalta tai joku muu oikeasti paha asia), on aikamoista vastuun kasaamista lapselle, jos joistain asioista ei saa puhua kodin ulkopuolella.
ja mä kun olen aina ajatellut että se menee niin että kaikkien asioiden kertominen on lapsilleni sallitua. Jos hän tuntee haluavansa kertoa jollekin, niin tottahan hän asioistaan saa kertoa! Jos olen hänen kanssaan jakanut jonkin asian, siitä tulee myös hänen asiansa ja hän siitä voi kertoa haluamilleen ihmisille niin tahtoessaan. Minä/aikuiset kantaa kyllä vastuun! Miksi vierätätte lapselle vastuun omista aikuisten asioistanne. Rankkaa....
Niin luonne-eroja on paljon lapsilla. Joku voi kertoilla ummet ja lammet, toiset taas pitävät varansa enemmän. Molemmat piirteet johtuvat varmaan ihan normaaleista psyyken koukerojen kehittymisestä kasvatusten, kokemusten ym. tuloksena. Ihmiset ovat erilaisia...ja hyvä niin!
Jos kuitenkin tuntuu, että syytä huolestumiseen voisitko ehkä harkita lapsesi kaverin vanhempien tapaamista? Siis pientä normaalia jutustelua esim. jonkun "tekosyyn" varjolla (koulu/harrastus/yökylä..). Voithan mainaista samalla ihan positiiviseen sävyyn tästä lapsen sinulle ihmetystä aiheuttavasta luonteenpiirteestä. Ehkäpä se auttaisi hahmottamaan voisiko tilanteeseen liittyä jotain epätavallista.
- lapsi sanoo sinulle että älä koko ajan höpötä
- lapsi juttelee muuten teille
- myönnät olevasi utelias
Lapsi kokee sinut tungettelevana ja ehkä kertonut sinun "juttelemisesta" kotona ja kotona on sanottu ettei tarvitse vasta uteluihin.
Hillitse uteliaisuutesi ja anna lapsen olla.
me olemme yksiselitteisesti kieltäneet lapsia kertomasta kenellekään esimerkiksi perheen raha-asioista, tavaroista, siitä ollaanko kotona vai ei ja milloin, vara-avaimen kätköpaikasta, äidin työasioista ja niin edelleen. Ihan siksi, että nämä ovat turvallisuuskysymyksiä ja lisäksi talousasioiden levittely yleensä aiheuttaaa pahaa verta. Pienempien lasten kohdalla kielto on kategorinen: mitään kotona kuultuja asioita ei saa sanoa eteenpäin. Isommille lapsille on yritetty selittää, millaisia asioita on syytä pitää omana tietona, ja mitä voi esim koulussa vaaratta kertoa.
En myöskään käsitä, miten sinulle kuuluu, onko lapsi syönyt kotona vai ei. Mikset kysy, että syökö hän teillä nyt jotain, jos tarjotaan. Ethän sä kuitenkaan mitään tarjoa sen mukaan, onko toinen kotona syönyt vai ei, vaan sen mukaan, mitä sulla sattuu olemaan tai mitä teillä muut syö.