Koulukiusauskulttuuri. Kerro miten sinua kiusattiin ja minä vuosikymmenenä?

Sitten tietty lievempiä juttuja kuten...



Jos oli lempiruokaani ja hain sitä lisää, pojat ympäröivät minut ja vittuilivat että "onko hyvää vai?", koko ajan naureskellen.



Minulla ei ollut merkkivaatteita enkä niistä koskaan välittänytkään. Kerran seisoin omissa oloissani välitunnilla seinää vasten kun joku rinnakkaisluokan poika tokaisi katsoen housujani "no HUHHUH...kannattaisko vähän miettiä??". Tapaus oli tunnettu vähän hulluna (raivopäinen jne.) mutta eipä ollut ainoa joka tuollaista kommentoi...



En ollut kovin hyvä urheilussa mutten myöskään ihan huono kaikessa. Tieni korisjoukkueeseen katkesi kun varastin open lellikiltä pallon ja tämä väitti että tönäisin häntä siinä samalla. Ope sanoi myöhemmin "ethän sinä olisi ollutkaan edes tarpeeksi pitkä". Samoin luistelussa olin hyvä, mutta koska open lellikki ei osannut luistella takaperin edes kuudennella luokalla(!), ei muillekaan annettu mahdollisuutta harjoitella mitään vaikeampaa. Kerran sirklasin takaperin ja taas oli tämä lellikki kertomassa opettajalle kuinka "x kiusaa kun en osaa luistella noin". KUUDENNELLA LUOKALLA!!



Ja ei, en kuvittele olevani jokin väärin ymmärretty "lahjakkuus", mutta kyllä minäkin olin joissakin jutuissa hyvä.

Huudeltiin koulun käytävillä mustalaiseksi.

Ei siitä koulunkäynnistä tullutkaan mitään koska en ollut tervetullut. Saman kohtelun sain myös muissa kouluissa.



Tapahtui vuosina 88-91

ja jäljet näkyvät vielä aikuisenakin?

teillä ollut hirveitä kokemuksia.



Itsellä ei ole moisia. Ihan hyvä oikestaan... olen äärimmäisen pitkävihainen ja jos moisia olisi niin lähtisin kostamaan. Aivan varmasti.

ja sekin tuntui välillä todella masentavalta. Jos olisi vielä pantu päätä vessanpönttöön, olisin varmaan tappanut itseni.

teillä ollut hirveitä kokemuksia.

Itsellä ei ole moisia. Ihan hyvä oikestaan... olen äärimmäisen pitkävihainen ja jos moisia olisi niin lähtisin kostamaan. Aivan varmasti.

En oikeasti kiinnostunut omaksumaan samanlaista vihaa mitä kiusaajillani oli. Joidenkin käytös oli tosi häiriintynyttä, heidän aikansa tuntui menevän miettiessä yhä pahempia kiusaamisen muotoja. Minulla meni tarpeeksi monta vuotta elämästäni hukkaan kiusaajien vuoksi, parasta mitä pystyin loppuelämälleni tekemään oli olla ajattelematta heitä jatkossa niin vähän kuin mahdollista ja olla onnellinen siitä että se piina päättyi ja pääsin lukion jälkeen jatkamaan elämääni vapaana. t. eräs jota kiusattiin 12 vuotta

näin mukilointeja ja räkäringin/kusirinki...



Vuosi taisi olla 84.

syrjintää, sanailua, vittuilua, huutelua käytävillä, kuiskuilua ja naureskelua.



Eli aika lievää. Onneksi minulla oli pari hyvää ystävää, joiden kanssa vihasimme koko koulua.

pääpesulle vessanpönttöön :( pöntössä oli myös kakkaraitoja ja virtsaa... vieläkin itkettää miksi niin tekivät!?

Pari tyttöä vuotta ylemmältä luokalta jostain syystä vihasi mua yli kaiken. Siihen aikaan välkällä seisoskeltiin kaveriporukoissa ringissä ja joskus näiden tyttöjen rinki oli meidän vieressä tai muuten osuttiin aika lähelle, niin nämä sitten mulkoilivat murhaavasti ja sähähtelivät jotain käsittämätöntä. Joskus kuului vierestä "Mitä vittua sää kyyläät?" ja tietenkin sitä katsoo, kuka sanoi ja kelle, niin eikö siinä oo toinen näistä ja sit kun syystä katson häneen niin hyvä ettei päälle käy. Sit kaikista vaatteista, hiuksista tuli röhönauruja, että "kattokaa nyt totakin.."



Kaikessa lievyydessäänkin se oli henkisesti aika murentavaa, koska koko ajan joutui olemaan varuillaan ettei sit käy mitään pahempaa.



Toista tyttöä, tai keski-ikäistyvä nainenhan tuo jo on, näin tässä eräänä päivänä ohimennen. Niin on kuten kuka tahansa mamma, tekisi mieli käydä kysymässä, että miksi noin teki aikoinaan. Toista en ole nähnytkään noiden vuosien jälkeen ja hyvä niin.

Poikien muodostama rinki jonka sisään minut (ujo ja pienikokoinen tyttö) suljettiin ja pojat kävivät piirin sisällä fyysisesti kiinni, kourivat ja puristelivat, repivät vaatteita, rinki ympärillä esti välituntivalvojia näkemästä tilannetta. Kivittäminen, talvella lumipallojen heittäminen päin naamaa, syljeskeleminen, nipistely ja töniminen, rumaksi haukkuminen ja matkiminen (lievimmät muodot), ulossulkeminen kaikesta kanssakäymisestä muiden kanssa, karttakepillä lyöminen, vaatteiden sotkeminen ruualla, huulipunalla ja mudalla, ulkovaatteiden piilottaminen, vessaan menemisen estäminen koulupäivän ajan.

Olen selviytynyt menneestä pyrkimällä kaikin keinoin unohtamaan koko kouluaikani, sillä se on liian raskas käsiteltäväksi. En koskaan puhu peruskouluajoistani eikä kukaan ystävistäni, edes aviomieheni, tiedä minun olleen koulukiusattu.

ei mitään hakkaamista, oli vaan vittumaista olla kolmannelta luokalta lukioon se friikki, jonka ystävä kukaan ei kehtaa olla, koska olen friikki.

90-luvulla



- Haukkumista (läski, outo, yms, mutta ei huorittelua, vaan pikemminkin sen huutelua, etten koskaan saa ketään, kun olen niin x/y/z), matkimista, naamanvääntelyä.



- Syrjimistä, ulkopuolelle jättämistä, tärkeidenkin asioiden minulle kertomatta jättämistä (esim. jos olimme jollain tunnilla menossa jonnekin eikä ollut opetusta luokassa, niin minulle jäi sanomatta, jos olin ollut edellisellä kerralla pois, mutta muille poissa olleille oli kyllä sana kiirinyt.)



- Sanomisilleni nauramista, olipa sitten kyse tunnilla annetusta vastauksesta tai välituntien puheista.



- Sekavaa suhtautumista: yhtenä hetkenä oltiin kavereita ja toisena ei, olin in ja out hyvin ailahtelevasti kaverien murrosiän myrskyjen mukaan.



- Poikien taholta lisäksi lyömistä, potkimista, tönimistä, hiuksista kiskomista, pienillä esineillä nakkelemista.



- Tyttöjen kanssa paljon kolmanneksi pyöräksi jäämistä, eli olin aina se kakkoskaveri ja toissijainen vaihtoehto, joka lempattiin, kun jostain saatiin parempaa seuraa. Etenkin, kun en alaikäisenä lämmennyt tupakanpolttoon ja pussikaljoitteluun ja toin kantani ilmi, eli olin sitten ilonpilaaja ja nipo.



Kaikki tämä vielä selvien vihollisten lisäksi niiltä ns. kavereilta aina ajoittain. Olin poikatyttö ja minulla oli kavereita molemmista sukupuolista, mutta jouduin sitten samoin molempien kiusaamaksi, kun en ollut niin sataprosenttisesti tyttö enkä poika. Jossain vaiheessa yläasteella sitten kun useampi kaveripoika oli yhtäaikaa ihastunut minuun, niin minua piestiin, kun en jakanut huomiotani heidän mielestään oikein. Yksi pojista soitti pari vuotta kaiken tuon jälkeen ja pyysi anteeksi, on jäänyt liikuttavana asiana mieleen.

Enimmäkseen sain osakseni syrjimistä ja nimittelyä ("hikari", "rillipää" jne.), jonkin verran pientä tönimistä. Siihen aikaan ei kyllä huoriteltu. Alaluokilla muutimme ja vaihdoin koulua ja kiusaaminen alkoi silloin. Jossain vaiheessa muistan, että silmälasini varastettiin ja piilotettiin jonnekin korkealle, mutta opettaja puuttui tilanteeseen.



Muistan myös elävästi kutosluokalta sen, kuinka oltuani kotona varsin itkuinen ja ahdistunut tuosta kiusaamisesta ja kerrottuani äidilleni asiasta, hän oli ottanut sen puheeksi vanhempainillassa opettajan kanssa. Kertoi sitten minulle ja minä sain hepulikohtauksen siitä, kuinka hän saattoi tehdä niin! Pelotti hirveästi mennä kouluun seuraavana päivänä, koska ajattelin, että nyt kaikki saavat tietää minun kannelleen. Mutta opettaja hoitikin tilanteen upeasti eikä mitenkään käynyt ilmi, että joku olisi kertonut hänelle asiasta. Siihen loppui sillä luokalla kiusaaminen!



Seiskaluokalla taas kiusanteko jatkui, minkä johdosta (luulisin ainakin) itse siirryin kiusaajaporukkaan kasiluokan ajaksi, mistä olen ollut koko aikuisikäni pahoillani. Kasiluokan tytöt osaavat olla todella julmia niille hissukoille ja puolustuskyvyttömille sivustaseuraajille. Olin itsekin todella inhottava parille tytölle, eikä puolustukseksi taida kelvata se, että sillä keinoin vältin itse joutumasta kiusatuksi. Ymmärsin kuitenkin lopettaa sen yhden vuoden jälkeen, enkä sen koommin ollut kiusattuna enkä kiusaajana.

Jouduin ringin keskelle tönittäväksi, räittäväksi, yrittivät kusta päällekin. Eivät onneksi onnistuneet.



Haukkumista, matkimista, nipistelyä oppitunneilla, liikunnassa uimahallireissulla yrittivät "leikillä" hukuttaa minut veden alle. Opettaja oli että heh heh lapset telmii vähän vedessä.



Toistuvasti minut lukittiin koulun tuulikaappiin että myöhästyisin tunnilta ja saisin opettajalta valitukset. Opettaja aina pilkkasi minua myöhästelyiden takia :(



Ruokalassa pari poikaa aina yritti sylkeä maitolasiini.



Aika helvettiä se koulunkäynti oli. Välillä näen vieläkin painajaisia koulusta. Oma tytär on kohta kouluikäinen ja kammoksuttaa päästää hänet kouluun.