Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusauskulttuuri. Kerro miten sinua kiusattiin ja minä vuosikymmenenä?
21.02.2010 |
Olin yläasteella 1986 ja tyypillisimmät kiusaamisen muodot olivat:
-Ilkkuminen tai syrjintä
-Räkärinki (kiusattu joutuu ringin keskelle tönittäväksi ja kun uhri on maassa, rinkiläiset räkivät päälle)
- Laulattaminen
- Punnerrukset
- Pään pesu pissapöntössä, lievimpänä lavuaarissa
- Vessaan lukkiminen, vessan oven eteen raahataan penkki tmv. painava esine.
Tuossa tulee mieleen kaikki ne muodot joista itse sain osani yläasteella ja lukiossa.
Kommentit (55)
on itsetunto niin mennyttä että ei sitä enää kosta. Ne arvet on ikuisia. Näin ainakin minulla. Ennemminkin säikähdin kun näin entisen koulu"kaverin" en sitä ensin tunnistanut ennen kuin kertoi kuka on. Tuli jotenkin turvaton oli. Asuinhan kaukana kotipaikkakunnastani ja olin uskonut saavani olla täällä rauhassa ja minulla oli uusi elämä. Oli jotenkin sohkki törmätä entiseen koulu"kaveriin" täällä. Vaikka tämä ei niitä pahimpia kiusaajia ollutkaan, mutta on niiden kaveri edelleenkin.
teillä ollut hirveitä kokemuksia. Itsellä ei ole moisia. Ihan hyvä oikestaan... olen äärimmäisen pitkävihainen ja jos moisia olisi niin lähtisin kostamaan. Aivan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sehän olikin aika pientä! Häneen ei koskaan käyty käsiksi, vaan lähinnä nimiteltiin ja joskus reppua heiteltiin. Hän oli ylipainoinen ja haisi aina todella pahalta, samat vaatteet päällä joka päivä ja näistä häntä nimiteltiin ja syrjittiin.
talvella lumipalloilla heittely, jos vaan naamansa ulos näytti, takin ja kenkien piilottaminen, koulumatkalla ojaan töniminen, pojille lähetettiin "rakkauskirjeitä" nimissäni, tirskuminne ja nauraminen puhhuessani jne...
nyt sitten sossuna ollessani autan näitä kiusaajia kun on ukko hakannut, ulosottomies ja lastensuojelu niskassa, sähköt poikki ja pää sekaisin. Monessa tilanteessa olen jäävännyt itseni.
Ala-asteella nimiteltiin, suljettiin ulkopuolelle, pulpetti sotkettiin, kyniä varastettiin, joskus tönittiin. Etupäässä kiusaajia olivat pojat, mutta myös tytöt kiusasivat. Isot tarkkisluokkalaiset tulivat ympärille ja tönivät ja haukkuivat. Välituntivalvojat näkivät varmasti, mutta eivät tehneet mitään asialle. En tiedä vaikuttiko asiaa se että 2 näistä tarkkislaisista oli koulun talonmiehen poikia. Muutenkin kiusaaminen oli varmasti opettajien tiedossa, mutta asiasta ei koulussa puhuttu.
Yläasteella kiusaaminen oli etupäässä sanallista. Etupäässä pojat kohtelivat minua kuin spitaalista, minuun ei voinut koskea yms. Minä oli yleisen pilkan kohde. Kavereitakin minulla oli, mutta eivät puolustaneet minua.
Lukiossa pilkkaaminen hieman väheni, mutta ei loppunut. Ei siis ihme, että kun menin yliopistoon, minun oli vaikea solmia kaveri/ystävyyssuhteita. kaikki tuo vaikuttaa vielä työelämässäkin, vaikka pärjäänkin hyvin. Olen ain ayrittänyt miellyttää muita ja tehdä kaiken paremmin kuin muut, että saisin hyväksyntää.
Mihekseni sain ihmisen, joka pitää itseään aina oikeassa ja haukkuu minua kaikesta eli se sama jatkuu edelleen.
Nyt 40-vuotisena olen sairastunut vaikeaan masennukseen, enkä tiedä selviänkö tästä, vaikka olen huomannut, että ympärilläni on paljon hyviä minusta välittäviä ihmisiä.
kesällä yritettiin hukuttaa järveen, reppuun piilotettiin matoja ja hyönteisiä.
Yläasteella tytöt puhuivat pahaa ja kirjoittelivat minusta ilkeyksiä koulun tauluille ja seinille.
Lukiossa pojat ottivat välitunneilla kiinni, sulkivat luokkaan ja yrittivät kähmiä rintojani ja haarojani. Taisin olla "helppo" uhri, koska olin pienikokoinen, hiljainen ja tunnollinen, enkä ikinä kertonut kiusaamisista kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheita tarinoita. Kirjoitin, johonkin viestiin, että olin kiusaaja ja kiusattu. Minun kohdalla se oli lähinnä huutelua. Itse huutelin tyttöporukassa yhdelle tytölle joka "leikki" mielestämme prinsessaa. Minulle taas pojat huuteli pukeutumisen takia, koska halusin erottua joukosta erilailla. En välittänyt siitä, mutta kyllä se jollain tasolla vaikutti. Aloin vältellä näitä muutamia poikia tietoisesti. Todennäköisesti sanoin pojille aina takaisin, mikä ärsytti niitä enemmän. Tänäkään päivänä en haluaisi törmätä heihin.
teillä ollut hirveitä kokemuksia. Itsellä ei ole moisia. Ihan hyvä oikestaan... olen äärimmäisen pitkävihainen ja jos moisia olisi niin lähtisin kostamaan. Aivan varmasti.
En oikeasti kiinnostunut omaksumaan samanlaista vihaa mitä kiusaajillani oli. Joidenkin käytös oli tosi häiriintynyttä, heidän aikansa tuntui menevän miettiessä yhä pahempia kiusaamisen muotoja. Minulla meni tarpeeksi monta vuotta elämästäni hukkaan kiusaajien vuoksi, parasta mitä pystyin loppuelämälleni tekemään oli olla ajattelematta heitä jatkossa niin vähän kuin mahdollista ja olla onnellinen siitä että se piina päättyi ja pääsin lukion jälkeen jatkamaan elämääni vapaana. t. eräs jota kiusattiin 12 vuotta
Itse en olisi itseeni tyytyväinen ennen kuin olisin kostanut kärsimäni vääryydet.
No, onneksi kävin koulua oikein kivassa porukassa, pidämme yhteyttä kymmenien vuosien jälkeenkin ja olemme lastemme kummeja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikkeuksellisesti minä olin se joka jättäytyi yhteiskunnasta pois. Kiusaamisen johdosta olen edelleen se vihattu sossun asiakas. En lähtenyt lukioon, ammattikouluun, en minnekkään. Jäin tyhjänpäälle. Tahdoin vain olla rauhassa ja kuolla pois. Nykyään elän vielä eikä tilanne ole muuttunut mihinkään. Olen edelleen sossun asiakas ja monet vihaavat minua. Ylöspääsyä ei ole. Minut tallattiin kirjaimellisesti maanrakoon ja sielä pysyn.
_Olen kokenut lähes kaiken mitä tässä ketjussa on mainittu. Kiusaajistani tiedän sen verran että he ovat niitä menestyneitä. Heillä on perheet ja ammatit. He ovat arvostettuja ihmisiä kunnassaan.
Välitunnilla ilkuttiin ja tönittiin, koulunjälkeen pojat odottivat portilla ja repivät hiuksista huutelivat perään jne. Yhden lukukauden poistuin koulurakennuksesta aina puolituntia muiden jälkeen ja eri ovesta. Piileskelin vessassa. Yläasteella kiusaamien muuttui kovemmaksi ja kahdeksannella luokalla loppui kuin seinään. Ei ole luottamus ihmisiin kyllä sitä mitä se voisi vaika olen jo ihan aikuinen enkä mielestäni katkera. Muttamutta mieluummin kiusattu kuin kiusaaja. En haluaisi ajatella, että olisin pistänyt toisen ihmisen läpi samanlaisen helvetin kuin itse jouduin käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en olisi itseeni tyytyväinen ennen kuin olisin kostanut kärsimäni vääryydet.
No, onneksi kävin koulua oikein kivassa porukassa, pidämme yhteyttä kymmenien vuosien jälkeenkin ja olemme lastemme kummeja tms.
Millainen on sellaisen ihmisen ihmisyys? Itsetunto? Minäkuva?
Ok, sua ei ole kiusattu ja mua on, mutta en mä silti vaihtaisi paikkaa. Terveisin yksi niistä, jotka yllä sanoivat, etteivät viitsi vihata.
Tunnista paljon itseäni kirjoituksessasi. Minulle on jäänyt kiusatuksi tulemisesta ja siitä, etteivät aikuiset puuttuneet asiaan melkoinen aukroriteettiongelma. En tunne olevani mitään velkaa yhteiskunnalle. Jaksamista, et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin asian kuitenkin niin että miksi ihmeessä minun pitäisi kuluttaa aikaani kiusaajieni miettimiseen (eli kostamisen suunnittelemiseen) vielä heistä vapauduttuani, kun minulle tuli vihdoinkin mahdollisuus aloittaa oma elämäni. En halunnut tuhlata heidän pohtimiseensa enää hetkeäkään. Et ehkä pysty ymmärtämään kuinka suurelta helpotukselta kiusaamisesta vapautuminen tuntuu vuosien jälkeen. Kiusattuna olemisen vuoksi en voi sietää väkivaltaa enkä ymmärtää "silmä silmästä" -mentaliteettia.
teillä ollut hirveitä kokemuksia. Itsellä ei ole moisia. Ihan hyvä oikestaan... olen äärimmäisen pitkävihainen ja jos moisia olisi niin lähtisin kostamaan. Aivan varmasti.
En oikeasti kiinnostunut omaksumaan samanlaista vihaa mitä kiusaajillani oli. Joidenkin käytös oli tosi häiriintynyttä, heidän aikansa tuntui menevän miettiessä yhä pahempia kiusaamisen muotoja. Minulla meni tarpeeksi monta vuotta elämästäni hukkaan kiusaajien vuoksi, parasta mitä pystyin loppuelämälleni tekemään oli olla ajattelematta heitä jatkossa niin vähän kuin mahdollista ja olla onnellinen siitä että se piina päättyi ja pääsin lukion jälkeen jatkamaan elämääni vapaana. t. eräs jota kiusattiin 12 vuotta
Itse en olisi itseeni tyytyväinen ennen kuin olisin kostanut kärsimäni vääryydet.
No, onneksi kävin koulua oikein kivassa porukassa, pidämme yhteyttä kymmenien vuosien jälkeenkin ja olemme lastemme kummeja tms.
Ajattelin asian kuitenkin niin että miksi ihmeessä minun pitäisi kuluttaa aikaani kiusaajieni miettimiseen (eli kostamisen suunnittelemiseen) vielä heistä vapauduttuani, kun minulle tuli vihdoinkin mahdollisuus aloittaa oma elämäni. En halunnut tuhlata heidän pohtimiseensa enää hetkeäkään. Et ehkä pysty ymmärtämään kuinka suurelta helpotukselta kiusaamisesta vapautuminen tuntuu vuosien jälkeen. Kiusattuna olemisen vuoksi en voi sietää väkivaltaa enkä ymmärtää "silmä silmästä" -mentaliteettia.
teillä ollut hirveitä kokemuksia. Itsellä ei ole moisia. Ihan hyvä oikestaan... olen äärimmäisen pitkävihainen ja jos moisia olisi niin lähtisin kostamaan. Aivan varmasti.
En oikeasti kiinnostunut omaksumaan samanlaista vihaa mitä kiusaajillani oli. Joidenkin käytös oli tosi häiriintynyttä, heidän aikansa tuntui menevän miettiessä yhä pahempia kiusaamisen muotoja. Minulla meni tarpeeksi monta vuotta elämästäni hukkaan kiusaajien vuoksi, parasta mitä pystyin loppuelämälleni tekemään oli olla ajattelematta heitä jatkossa niin vähän kuin mahdollista ja olla onnellinen siitä että se piina päättyi ja pääsin lukion jälkeen jatkamaan elämääni vapaana. t. eräs jota kiusattiin 12 vuotta
Itse en olisi itseeni tyytyväinen ennen kuin olisin kostanut kärsimäni vääryydet. No, onneksi kävin koulua oikein kivassa porukassa, pidämme yhteyttä kymmenien vuosien jälkeenkin ja olemme lastemme kummeja tms.
Itse asiassa, olin ekalla luokalla kun minua kiusattiin välitunnilla. Puhe ei auttanut ja kerran raivostuttuani hakkasin kiusaajaan naamaan kunnes hän itki pelosta ja kivusta. Muistan kaikkien näiden vuosien jälkeen miten hyvältä tuntui nähdä pelko hänen silmistään ja miten hyvätlä tuntuo lyödä kasvoihin uudestaan ja uudestaan.
Väkivalta auttoi -sain olla rauhassa sen jälkeen.
Toki tuo kokemukseni on aivan eri luokkaa kuin täällä kerrotut vuosikausien kidutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella 1979-1985: ei ollut kavereita. Oltiin olevinaan kavereita, mutta ei sitten oltukaan. Tirskuttiin, nimiteltiin, jätettiin pois ryhmästä. Olin luokassa se, joka ekana naisistui. Olin se, joka sai kokeista kymppejä. Tytöt olivat itse piruja, oman luokan pojat eivät kiousanneet, mutta ylempien luokkien pojat hurottelivat ja pilkkasivat isootissiksi ja finninaamaksi. Lintsasi tosi paljon kuutosella, ettei tarvinnut kouluun mennä. Kokeissa kävin ja sain ne kympit.
Ylasteella luokka meni uusiksi. Yksi uppo-outo luuseripoika otti elämäntehtäväkseen nimitellä minua. Itse oli kalpea kukkivanaamainen vitosen häirikkö rinnakkaisluokalla. Menin yksin valinnaisaineen luokkaan eri rakennukseen ja tuo k*sipää oli aina paikalla ilkkumassa alamaisineen. Yritin kiertää ja väistää. En osannut puolustautua.
edeleen itsetunto miinuksella, ja tunnen olevani läski (kiitos "kaverit") vaikka elopainoa on juuri 50 kg.
Muistan kaikkien näiden vuosien jälkeen miten hyvältä tuntui nähdä pelko hänen silmistään ja miten hyvätlä tuntuo lyödä kasvoihin uudestaan ja uudestaan.
Väkivalta auttoi -sain olla rauhassa sen jälkeen.
Kiusaaja. Toivottavasti olet provo tässä ketjussa.
tyttö oli ala-asteella ja jälkeen päinkin kauhee kovis. sai pienen luokan syrjimään minua, kun mulla oli uudet hienot kengät ja olin suosittu jossain porukassa. no se kesti aikansa ja eniten harmitti että opettaja ei uskonut joka oli myös reksi, ja kotona sanottiin että kyllä se kohta lopetaa..?!
sitten repesin ruokalssa itkeen ja se muu porukka jotka oli kavereitani meni kertomaan opelle, jätti meidät selvittämään tätä asiaa tunnin jälkeen keskenään. ykkös kiusaaja ei puhunut kunnolla mitään ja yks tyttö alkoi itkeen kun olen vaan jonkun toisen kaveri yms.
se loppui siihen. tyhmää miten vieläkin se vaan vaikutta..
tää kiusaaja oli kiusannut muitakin, ja oli paljastanut että kun sitä harmitti jos jollain oli jotai ns.parempaa.
mut sillä ei mene vieläkään elämä nyt niin hurjan hienosti.
ja vuosi taisi olla jotain 93
Muistan kaikkien näiden vuosien jälkeen miten hyvältä tuntui nähdä pelko hänen silmistään ja miten hyvätlä tuntuo lyödä kasvoihin uudestaan ja uudestaan. Väkivalta auttoi -sain olla rauhassa sen jälkeen.
Kiusaaja. Toivottavasti olet provo tässä ketjussa.
Täh?
Siis häne se kiusasi minua viikkokausia ensin. Ei uskonut kun kielsin ja käskin jättää minut rauhaan. Hän olisi koska tahansa voinut lopettaa huonon käytöksensä ja olla ihmisiksi. Kun ei uskonut sain itsestäni irti sen verran että hakkasin hänet kunnolla. Ja sen ansiosta sain olla sitten rauhassa.
Näin kuuluu toimia -kiusaajaa ei saa pelätä vaan pitää näyttää että hiljainen ei tarkoita samaa kuin "lupa kiusata".
Ja kyllä: nautin väkivallasta, suuresti.
Tuo antoi rutkasti itseluottamusta.
Ja kuten sanoin, kävin kouluni erittäin mukavassa porukassa.
Muistan kaikkien näiden vuosien jälkeen miten hyvältä tuntui nähdä pelko hänen silmistään ja miten hyvätlä tuntuo lyödä kasvoihin uudestaan ja uudestaan. Väkivalta auttoi -sain olla rauhassa sen jälkeen.
Kiusaaja. Toivottavasti olet provo tässä ketjussa.
Täh?
Siis häne se kiusasi minua viikkokausia ensin. Ei uskonut kun kielsin ja käskin jättää minut rauhaan. Hän olisi koska tahansa voinut lopettaa huonon käytöksensä ja olla ihmisiksi. Kun ei uskonut sain itsestäni irti sen verran että hakkasin hänet kunnolla. Ja sen ansiosta sain olla sitten rauhassa.
Näin kuuluu toimia -kiusaajaa ei saa pelätä vaan pitää näyttää että hiljainen ei tarkoita samaa kuin "lupa kiusata".
Ja kyllä: nautin väkivallasta, suuresti.Tuo antoi rutkasti itseluottamusta.
Ja kuten sanoin, kävin kouluni erittäin mukavassa porukassa.
on se joku sitten kuka tahansa ja se toinen sitten kuka tahansa. Mut sun moraalis on just kiusaajan moraali. Todennäköisesti oletkin kiusaaja, mutta kuten useimmat, olet liian tyhmä tajutaksesi sitä itse. Uskot olevasi "oikeassa".
jatkuvaa syrjimistä, ikään kuin en olisi ollut olemassa. Jos olin olemassa, se oli haukkumista, vittuilua, takanapäin pahanpuhumista.
Avointa väkivaltaa oli harvoin ja vain yläasteen aikana. Ei mitään kuvaamianne rinkejä tai pesujuttuja. Sen sijaan kerran mmun hiukset poltettiin koulussa välitunnilla. Toisen kerran yksi tyttö tuli nyrhimään niitä kynsisaksilla ja kaverit yrittivät pitää väkisin kiinni, mutta pääsin irti ja väänsin ne sakset hänen käsistään. En sitten uskaltanutkaan jäädä kouluun enää loppupäiväksi, koska nämä uhosivat hakkaavansa mut koulun jälkeen. Lintsasin aika paljon, mut koska olin samaan aikaan helvetin hyvä koulussa, se ei kiinnostanut ketään. Vanhemmat ja opettajat puuttuivat avoimeen vkivaltaa aina ja nopeasti, mutta peruskuviota, eli syrjimistä ja haukkumista eivät pystyneet lopettamaan.
Mullakaan ei ole sisälläni mitään vihaa näitä ihmisiä kohtaan. Pikemminkin syvä ja pohjaton välinpitämättömyys. En ajattele heitä, en ole kiinnostunut heistä, en halua tavata heitä, en pelkää heitä, en viitsi edes halveksia heitä. Ihan sama, onko heitä vai ei, minä pidän huolen siitä, mitä minun ympärilläni on.