Lue keskustelun säännöt.
Rakensin määrätietoisesti elämääni, mies, lapset, koti, sitten aion romuttaa kaiken ja lähteä..!
20.02.2010 |
Minä, kiltti ja kunnollinen nainen. Suunnitelmallisesti tein töitä nuoresta lähtien saavuttaakseni ns. peruselämän... opiskelut, vakityöpaikka, avioliitto, omakotitalo, lapset... ja sitten huomaan etten ole onnellinen. En ole ollut moneen vuoteen. Mieheni on joku joka asuu kanssani, ei rakkautta, mutta ei riitojakaan.
Sitten kohtaan miehen... johon rakastun ja haluan elää hänen kanssaan. Lapset jäävät viikoiksi minulle, isälle viikonloput. Tunnen itseni pahaksi kun jätän tavallisen miehen, josta tosin ei ole mulle loppuelämän kumppaniksi...enkä ole onnellinen... ja hajotan ydinperheen.... mitä musta ajatellaankaan.. huh huh....
Olenko hullu vai olenko herännyt unesta elämään...?
Kommentit (15)
mitään peruuttamatonta, hankit itsellesi hyvän terapeutin. Muutaman kerran viikossa käyminen parin vuoden ajan tulee paljon halvemmaksi kuin avioero.
Selventäisit itsellesi, mitä oikein haluat. Mitä, jos sitten kun hylkäät kaiken, olet yhä onneton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...opettele elämään ensin yksin tai lasten kanssa ilman uutta miestä.
Vasta sitten ymmärrät mitä olet tekemässä - on äärimmäisen suuri virhe hypätä suhteesta toiseen, koska entisen suhteen ongelmat jäävät ratkaisematta/ymmärtämättä ja surematta.
Muutaman vuoden kuluttua mietit näitä samoja juttuja uuden miehesi kanssa.
niin lapset revitään irti ja lähdetään uuden rakkauden perään. Kun minulla on kriisi niin minulla on oikeus tuhota monen ihmisen elämä.
Ja kun se ei sen kummempaa ole uuden rakkauden kanskaan kun arki tulee sielläkin vastaan niin tekaistaan pari rakkausrusinaa ja taas otetaan ne kainaloon ja lähdetään etsimään itseään.
Elämä on.
tilanteessa minustakin ehkä lasten paikka kuitenkin olisi isällään. Elä sinä unelmaasi, mutta älä sotke kaikkien muiden elämää samalla. Isä jatkakoon perhe-elämää lastenne kanssa. Kyllä se arki tulee siihen uuteenkiin suhteeseen. Itse lähdin kotoamme lopen tyytymättämänä elämääni. Mies jäi kolmen lapsen kanssa kotiimme asumaan. Meillä ei eroon liittynyt mitään ulkopuolisia, mutta muutaman kuukauden yksinelo sai meidät molemmat tajuamaan, että ei elämästä tule mitään ilman sitä toista. Puoli vuotta lähdöstä muutin takaisin kotiin. Oli kyllä ihan valaiseva kokemus, vaikkakaan en suosittele välttämättä muille samaa. Tuosta on jo viisi vuotta, eikä eroajatuksia sen koommin ole käynyt kummankaan mielessä, päin vastoin, suhde sai ihan uutta puhtia kun aloimme kunnolla jutella asioista tapahtuneen jälkeen. Mies myös tajusi että lasten kanssa oleminenkin käy työstä ja minä huomasin että myös mies pärjää lasten kanssa kun on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakensit, et elänyt tai tuntenut.
Rakastumisesi uuteen mieheen on todennäköisesti vain pakokeino. Ehkä vuoden päästä huomaat, ettei hän olekaan niin ihana.
Olet onneton ja sille pitää tehdä jotain. Mene terapiaan tai menkää yhdessä. Jos päätät silti lähteä liitosta, ole ensin yksin, löydä itsesi ja mieti mitä haluat.
Olen elänyt tämän kuvion oman äitini kohdalla. Kun lapset tulivat murrosikään, hän tajusi, ettei hänellä ole muuta kuin isoksi kasvatetut lapset ja uraa luonut mies. Hänellä ei omaa ollut uraa, ystäviä, harrastuksia, Pelastuksen toi uusi mies ja vuosien onnettomuuden jälkeen kaikki tapahtui nopeasti, noin puolen vuoden kuluttua asuimme jo uuden miehen luona. Muutaman vuoden jälkeen kävi ilmi, ettei mies olekaan niin ihana. Romanttiset ravintolaillalliset ja lomamatkat vähenivät, peitelty alkoholinkäyttö alkoi tulla esiin.
aivan sama kuvio!! olin toisen miehen kanssa 10kk,ei ollutkaan sitä mitä luulin!!mustasukkainen,väkivaltainen ja aivan sairas mies!! siinä sivussa lapset katselivat...onneksi otin puheeksi ex-miehen kanssa ongelmani,hän otti minut takaisin! olen huojentunut,rauhallinen ja todella ottanut opikseni...ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella.Paljon keskusteluja lasten isän kanssa,lapset ovat onnellisia ja niin myös minä,nautin elämän pienistä iloista vaikka olisi kuinka tylsää...ajattele lapsiasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla ei ole edellytyksiä olla päävastuullinen vanhempi juuri nyt.
Uuden ihastuksen hurmassa monen tosi hyvänkin äidin pää on seonnut niin pahasti, että se äitiys unohtuu jonnekin liian kauas taka-alalle.
Sitä paitsi ihastuksissasi et pysty realistisesti arvioimaan onko uusi rakkautesi sellainen persoona, jonka läsnäolo on lapsille etu vai haitta.
Parempi elää elämänsä kuin antaa sen mennä ohi. JOs haluaa olla onnellinen, niin täytyy uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja.
Hyvin kaikki menee ja jos ei mene, niin sitten teet uuden suunnitelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi elää elämänsä kuin antaa sen mennä ohi. JOs haluaa olla onnellinen, niin täytyy uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja. Hyvin kaikki menee ja jos ei mene, niin sitten teet uuden suunnitelman.
Mitä sitten jää käteen kun teet kuolemaa... katumus elämättömästä elämästä suuremmalla todennäköisyydellä kuin katumus siitä että uskalsit elää, kokea ja ehkä ottaa opiksi!
No, sitä ei tajua kunnes itse sen kokee.... suurin osa ihmisistä pelkää....
aikuisten ihmisten itsekkyyttä ja lyhytnäköisyyttä. Mutta omapahan on valintansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaan tulee se vaikutelma, että rakastuminen tuo helpotusta pahaan oloon, jonka syy on muualla. Ja tästä voi seurata se, että elämä ei yhtään parannu sillä, että alkaa elää sitä samaa arkea uuden miehen kanssa.
Täytyy muistaa, että tässä kuviossa ovat mukana myös lapset, joiden hyvinvoinnin pitäisi olla etusijalla.
Tarkoitan vaan sitä, että ap:n pitäisi ensin selvittää, minkälaista elämää hän haluaa, että se olisi onnellista ja miten sen sitten voi saavuttaa. Tuoko sen uusi mies vai joku muu asia? ja miten lapset mahtuu tähän kuvioon?
'
Parempi elää elämänsä kuin antaa sen mennä ohi. JOs haluaa olla onnellinen, niin täytyy uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja. Hyvin kaikki menee ja jos ei mene, niin sitten teet uuden suunnitelman.
Mitä sitten jää käteen kun teet kuolemaa... katumus elämättömästä elämästä suuremmalla todennäköisyydellä kuin katumus siitä että uskalsit elää, kokea ja ehkä ottaa opiksi! No, sitä ei tajua kunnes itse sen kokee.... suurin osa ihmisistä pelkää....
ja omasi myös, niin minkäs sille voi. Intohimoja tulee ja menee, vastuu ja lapsista huolehtimen kestää vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on mukavampi tuhota toisen hiekkakakku kuin oma. Omaa hiekkakakkua tulee suojella.
Sinä tuhoat oman kakkusi. Olet jäänyt hiekkakakkuikään
tätä en vain ymmärrä.
Jos kriisi on vain sinulla niin jättäisit lapset isällee, kenellä ei ole tätä kriisiä ollut ja aloittaisit elämäsi uuden miehen kanssa.
Miksi viet lapset omasta kodistaan elämään uuteen kotiin uutta rakkauttasi.