Anoppi haluaa väkisin ottaa 7vk ikäisen poikamme yöksi luokseen

Ethän vain halua samaistua tähän naiseen:

sille että se ei ole lapsesi äiti ja eikä todellakaan päätä lapsen asioista! Meilläkin olisi anoppi soitti vaan että hakee vuoden ikäisen poikamme yökylään kahdeksi viikkoo kun hänellä oli kahden viikon loma,minä kun tähän en suostunut niin suuttui ja vihoissa ollaan koska hän on sellainen ihminen että vetää herneen nenään jos joku vastustaa häntä ja hänen mielipiteitä! ÄRSYTTÄVIÄ NÄMÄ ANOPIT! *Hali sinulle,koita kestää*

Meillä näyttää olevan todellakin ihanteelliset miniä-anoppi -välit. Minä iloitsen jokaisesta anoppini tarjoamasta avusta. Aina en ota tarjouksia vastaan, mutta osaan kertoa hänelle mielipiteeni ja perustella asian. Enkä lähde heti loukkaantuneena ritisemään palstoilla loukattuja tunteitani. HUH.

Kannattaa panna stoppi heti alkuunsa.

Seuraan sivusta veljeni perhettä. Heillä on lapsenlapsi. Ovat saaneet lapsenlapsensa hoitoon aika pienenä kun lapsen äiti sairasti paljon. Ovat hoitaneet huolella ja hellyydellä.



Nyt 2.5 vuotias jässikkä oikein odottaa isovanhemmille menoa. Ja samalla on saanut läheiseksi isomumminsa eli äitimme. Myös omat lapseni ovat tämän pojan kanssa läheisiä ja haluavat serkkunsa pojan kanssa leikkimään ja kyselevät tämän vointia useasti.



On todella ihanaa kun tämä suvun nuorin on niin läheinen meidän kaikkien kanssa. Pojalla on suku takana ja tukena koko loppuelämän kun hänen äitinsä on antanut lapsen tutustua myös isän puolen sukuun.



Äitinsä puolelta ei olekaan kukaan kiinnostunut lapsesta.

Sen jälkeen katsotaan tilannetta. Ja sitä ennen voi tulla teille hoitamaan vauvaa jotta äiti saa levätä, käydä suihkussa tms. Lähetä anoppi vaikka tunnin vaunulenkille vauvan kanssa saat itse olla rauhassa kotona.

Ettekö ole oppinut kotonanne edes alkeellista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa? Asioihin ja ehdotuksiin voi suhtautua ystävällisesti vaikkakin tiukasti - mikä ihme teitä vaivaa, että heti olette arvostelemassa anoppejanne-äitejänne-työkavereitanne-naapurin miehen vaimon siskon koiraa tai mit milloinkin. Kyllä on köyhää elämänne.

Jos on, niin anopilla voi mennä vähän överiksi kun on niin innoissaan vauvasta. Odotahan vielä vuosi-pari,niin huomaat et se into laantuu ja yllättäen anoppi huomaakin, et vaikka lapsenlapsi on ihana, niin vanhemmalla ihmisellä vaan ei ole enää energiaa juosta perässä ja vahtia lasta joka sekunti. Silloin voi tulla mieleen, et mihinkähän ne hoitotarjoukset oikein hävis. ;)

pidetään mielessä? Sitten vaihtaa puheenaihetta.

ihanaa olla tilallanne, kun teidän pikku pirjopetterit saavat lapsia ja eristävät teidän omien lastenlastenne elämästä...



Onko oikeasti täysin mahdoton ajatus, että anoppi vaan puhtaasti haluaa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa, välittää tästä (ja tietysti pojastaan + aloittajasta) ja yrittää helpottaa vanhempien arkea tarjoamalla vapaaehtoisesti apua.

Toki ymmärrän, että yökyläily tuon ikäisenä, varsinkin tissivauvalla, saattaa olla mahdoton ajatus (ja vaikkei mahdoton, niin ehkä tarpeeton..), mutta tosiaan miksei aloittaja ystävällisesti voi anopilleen kertoa, ettei halua lasta vielä yökylään laittaa, mutta anoppi on tervetullut lasta hoitamaan vaikka kampaajan, hierojan, lenkin, shoppailureissun/ravintolareissun tms. ajaksi. Ja että yökyläilyjä kyllä tulee sitten kun aika on sopivampi. Anoppikin on äiti, eiköhän hän ymmärrä...



Itse toivoisin, että oma poikani aikanaan naisi jonkun järkipelin, eikä tuollaista omistushaluista maailmannapaa, joka monesta viestistä paistaa läpi. Sitten siellä itketään kun ei ole sitä omaa aikaa uhmaikäisen riehuessa nurkissa, eikä isovanhemmat osoita mitään kiinnostusta..



Nyt sitä ollaan siellä niin ÄITEJÄ, mutta on tainnut isolta osalta unohtia, että ÄITEJÄ ne on anopitkin! Jos se oma PirjoPetterisi hylkää sinut aikuisena omistushaluisen puolison takia, ja saat vanhuudenpäivät katsella sitten vanhoja valokuvia ja muistella lämmöllä tätäkin aikaa, niin toivottavasti ymmärrät, että karma is a bitch.

on jo viidesluokkalainen, mutta ei ole koskaan ollut yksin yökylässä anopilla eikä myöskään omilla vanhemmillani. Silti isovanhemmat ovat todella läheisiä ja rakkaita lapsellemme, joka varsinkin pienenä halusi jatkuvasti mennä mummolle ja ukille.



Läheiset välit saa kyllä aikaan ilman yökyläilyä. Ei se tunneside nukkuessa muodostu.