Leikitteleekö kukaan muu äiti koskaan ajatuksella, että jättäisi perheensä?
Lähtisi vaan, aloittaisi uuden elämän muualla, olisi villi ja vapaa taas? =)
Tietenkään sitä ei oikeasti tekisi mutta kun oikein on uhmis kiukunnut ja vauva valvottanut niin jo pelkkä ajatus on niin vapauttava että jaksaa taas.
t. kahden lapsen äiti 32vee.
Kommentit (17)
viikoksi jonnekin kylpylään hermolomalle. Käytännössä ei ole mahdollista.
t. kahden lapsen äiti myös
koskaan en ole harkinnut jättäväni lapsiani enkä sen puoleen miestäkään. Meillä on kiva perhe ja elämä ilman heitä olisi kamalan tylsää. Enkä voisi ikinä tehdä lapsille sitä, että häipyisin.
totuuden nimissä täytyy sanoa, että vaikeina hetkinä on tullut mietittyä, että minä lähden ja mies saa lasten huoltajuuden. Mutta oikeasti en sitä tietenkään halua.
ajatellut välillä, että lähetän lapsen isänsä luo asumaan. käytännössä, kun hän on isällä kaksikin päivää putkeen, on mulla jo kova ikävä
mutta en ole kuitenkaan lähtenyt. On tämä niin raskasta ollut, että ajoittain olen ollut todella väsynyt ja kyllästynyt.
En tiedä tuosta villeydestä mutta vapaa olisin halunnut olla. Ja huoleton.
Isommalla oli kamala uhmakausi n. 2.5-vuotiaana, mutta onneksi se meni ohi juuri ennen kuin toinen syntyi. Sitä olen kiitellyt että ei tullut hankittua lapsia liian pienellä ikäerolla.
on sitä tullut mietittyä, että jos vain lähtisi, kun oikein on ollut väsynyt ja hermo kireällä.
Käytännössä en pystyisi sitä koskaan tekemään. Äitini hylkäsi meidät lapsensa, kun minä olin 11-vuotias (pikkuveljeni vasta 1-vuotias), ja vaikka nykyään tavallaan ymmärrän äidin päätöksen, en silti voisi tehdä sitä lapsilleni, koska tiedän, miltä se lapsesta tuntuu.
ja sit haluisin ne jo takas,mut ton miehen oon halunnu jättää jo miljoona kertaa!!!
olisi pahin painajaiseni olla ilman lapsiani tai hylätä heidät. Niin paljon kuin tämä arki stressaakin ja vaikka olisin ihan lopussa.
T: Kohta neljän äiti, 30v.
isälleen, jos ero nyt tulee. Pidän lapsia luonani sitten viikonloppuisin ja lomilla. Ostan itselleni jonkun kaupunkiasunnon ja teen töitä paljon. Tuleepahan taas aikaa nähdä ystäviä ja urheilla.
Kysyit, onko kukaan muu leikitellyt ajatuksella, ja kerroit, ettet itse sitä tekisi, ainoastaan ajattelet huonoina hetkinä. Saat vastauksia, joissa kerrotaan, ettei IKINÄ hylkäisi lapsiaan. Sisälukutaitoa!
Ja kyllä, olen joskus ajatellut lähteväni. Olen lähtenytkin ja hylännyt lapseni pariksi tunniksi mummolaan. Ai että on kivaa ostaa edes viikon ruuat villinä ja vapaana!
T. kahden lapsen äiti, 33v
Sen sijaan haaveilen, että voisin olla luova kotiäiti, taiteilija/ kotiäiti tms. joka olisi aina lastensa luona.
Mutta olen taloudellisista syistä uraäiti.
Miehen voisin toisinaan jättää ;)
Mitä väsyneempi olen, sitä enemmän se houkuttaa
Esim juuri tänään... Meinasin kääntyä duunin risteyksestä lentokenttääkohti ja häipyä aurinkoon muutamaksi viikoksi.
Olishan mies ja lapset voineet seurata perässä parin viikon päästä.
Kysyit, onko kukaan muu leikitellyt ajatuksella, ja kerroit, ettet itse sitä tekisi, ainoastaan ajattelet huonoina hetkinä. Saat vastauksia, joissa kerrotaan, ettei IKINÄ hylkäisi lapsiaan. Sisälukutaitoa!
Ja täällä yksi, joka voi myöntää haaveilleensa. Olin vauvan ja taaperon kanssa kovan tautiputken jälkeen niin väsynyt, että ajattelin joskus vaan lähteväni ovesta ulos enkä tulisi ikinä takaisin. Vaikka lapset on mulle kaikki kaikessa ja avioliitto onnellinen, oli silloinkin. Mutta väsymys tuottaa kummia fantasioita.
T. kahden lapsen äiti 38v.