Eikö kotihoidontuella olon iloa himmennä, jos on rahasta tiukkaa?

Sain asumistuen, kotihoidontuen ja sossu maksoi loput. Sain yhteensä käteen noin 2600e/kk, josta maksoin vuokran, ruuan jne.



Nyt olen töissä ja saan käteen 1600e/kk enkä ole oikeutettu mihinkään tukiin.

kotihoidontuella, katsovat sen olevas sen arvoista :) Ei kai se sen kummempaa ole. Minäkin joudun venyttämään sitä senttiä, ja kivempaahan se olisi jos sitä ei tarvitsisi tehdä mutta kuitenkin aika pieni haitta elämässäni.

nuorimman lapsen kohdalla en enää pitkään kotihoidontuella ollutkaan. Oli ihan kauheaa sanoa teini-ikäisille, että heillä ei todellakaan ole mahdollisuus saada rahaa elokuvalippuun tai hampurilaiseen koskaan, vaikka kaverinsa käyvätkin joka viikko. Tai että mummolaan ei matkustetan kolmeen vuoteen, vaikka matkaa on muutama sata kilometriä. Ihan kauheita aikoja rahallisesti.

Rakastan lapsiani yli kaiken, nautin kotonaolosta muuten, mutta se, että koko ajan on rahat loppu... pläääh!



Töissä ollessani säästin kyllä jemmaan rahaa ja niitä on vielä muutama satanen jäljellä, jotka meinattiin käyttää lasten kanssa risteilyyn tässä kesän tullen. Mies on ollut myös lomautettuna, joten jemmarahoja on jouduttu käyttämään todellakin.. Nuo viimeiset säästän, jotta lapsille tulee edes pieni lomanen koulu- ja eskarivuoden päätteeksi. Pikkuinen ei onneksi vielä kaipaa mitään muuta kuin viinirypäleitä.. =0)

Siihenkin voi varautua. Me säästimme rahaa etukäteen, koska oli hyvin tiedossa, että tuloni tipahtavat alle kolmasosaan verrattuna äitiys-/vanhempainrahaan. Meillä täällä on onneksi kohtuu hyvä kuntalisä, joka vähän kompensoi. Meidän perheellämme oli tavoitteena +- 0 balanssi kuukausittain, siis, että perheen tulot riittävät menoihin, mutta tarpeen vaatiessa otimme sitten sieltä säästöstä rahaa. Minäkin nautin työstäni kovin paljon, mutta henk.koht. minulle oli tärkeää se, ettei yksikään lapsistani joutunut päiväkotiin kovin pienenä (vaikka en siis päiväkotia minään absoluuttisena pahuudenpaikkana pidäkään vaan olen sitä mieltä, että lapseni saavat oikein laadukasta hoitoa päiväkodissaan).

että oma työ, jos sellaista edes on mihin palata, on ikävää ja huonosti palkattua eikä sinne haluta millään ilveellä, jos sen suinkin voi välttää.

oli ihan hirveää aikaa. Ja milläs perheen yläasteikäisellekään enää perustelet, miksi ei voi saada kenkiä, jos ainoat kengät ovat rikki, ja samaan aikaan heidän näkökulmastaan äiti lorvii kotona eikä mene töihin.

Kai tuon voisi sanoa näin että kun rahaa ei ole sitä ajattelee paljon useammin kuin silloin kun rahaa on.