Lue keskustelun säännöt.
Taas tämä sama kevätmasennus. Joka vuosi se iskee tähän aikaan.
18.02.2010 |
Mikä tähän oikein auttaisi? Masennuslääkkeitä syön, mutta nekään eivät tätä kevätmasennusta estä. Kun aurinko paistaa ja päivät alkavat vauhdilla pidentyä, minulle se on tuskaa. Kroppani ei ehdi siihen mukaan. Haluan vain käpertyä pimeään ja syödä suklaata. nukun päivät ja valvon yöt, jotta saisin olla pimeässä. Sitten huhtikuussa kun lumet ovat sulaneet, herään taas eloon. Toukokuussa sitten olen taas kuin toinen ihminen ja masennuksesta ei ole tietoakaan. Tämä sama kaava on toistunut jo yli 20 vuotta.
Kommentit (45)
Kesä on ihanaa, mutta tämä kevät...
kammottavaa aikaa.
Yrittäkää jaksaa, siskot!
Kunnon kesä poistaa masennuksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottaa oma keho, samoin tuo valo.Valvon myös öisin jonnekin 02-03 asti, enkä tahtoisi herätä kuin samaan aikaan päivällä.
Mulla on tosin oikeita syitäkin masennukseen, niille en mitään voi ja niitä on useita.
Tiedostan myös sen, että jos ryhdistäytyisin ja alkaisin liikkua ulkona, ongelma poistuisi, mutta kun ei vaan jaksa.
Minusta tuntuu, että kuulun vähemmistöön. VOin hyvin pimeinä vuodenaikoina, syksyllä ja talvella. Keväällä alkaa vitutus; kesällä ahdistaa. Kun syksy saapuu, helpottaa ... Ja henki kulkee.
Mulla iskee aina keväällä, kun lumet sulaa ja valonmäärä lisääntyy, mieletön masennus. Joka asia vituttaa, ja vastoinkäymisistä tulee heti sellainen olo, että olen aivan paska. Tuntuu myös, ettei kukaan ymmärrä mua.
Kevätmasennukseni - siis luultavasti tämä on sitä kevätmasennusta - ei ole mennyt vielä tämän kevään osalta ohi. Yleensä se menee vasta toukokuussa, kun kesä alkaa kunnolla. En ole siis koskaan mitenkään puuttunut asiaan, vaan kärsin tästä joka kevät vuodesta toiseen.
Oon harkinnut terapiaa, mutta lääkkeisiin en mielelläni koskis. Jos jollain on vielä joitain hyviä vinkkejä, miten tästä pääsee irti, ois kiva kuulla, miten muut ovat tätä hoitaneet.
toiset on niin onnessaan kehuvat kuinka ihanaa kun aurinko paistaa jne., mua vaan vituttaa enempi.
Menee ohi vasta kesällä.
Pidän syksystä ja talvesta, silloin helppo olla
Vihaan sitä kun aurinko paistaa! Viime lauantaina olin onnellinen kun satoi vettä ja räntää eikä aurinko paistanut!
Se oli tosi rauhoittavaa ja rentouttavaa.
Tykkään kävellä silloin ulkona, pimeässä ja pienessä sateessa.
Minusta tuntuu, että kuulun vähemmistöön. VOin hyvin pimeinä vuodenaikoina, syksyllä ja talvella. Keväällä alkaa vitutus; kesällä ahdistaa. Kun syksy saapuu, helpottaa ... Ja henki kulkee.