En saa äitiydestä onnistumisen kokemuksia, pakko hakea ne kodin ulkopuolelta.
Kommentit (10)
kanssa siihen samaan ja laiskana ihmisenä uuvun kuin en saakkaan maata sohvalla. siksi pakenen kotoa töihin lepäämään. ap
Oletko lasten syntymien välillä ollut töissä? Töihin meno voi olla sinulle hyvä ratkaisu, mutta ei lastenhoito töihin menoon lopu. Pienten lasten tarpeiden ja työelämän yhdistäminen on hikistä puuhaa!
jos palaan töihin, mun pitäis hoitaa lapset, käydä töissä ja opiskella työn ohessa. Enkä yöunistani voi opiskeluaikaa nipistää, olen aivan zombie jos en saa nukkua vähintäänkin 8 tuntia yössä.
ihmettelen, että miten tuo toinen lapsi on päässyt syntymään kaikesta huolimatta.
olla erossa lapsista, vaikka olet uupunut?
Jos olet sama äiti, olet tarkka siinä, ettei uupumuksesi muutu masennukseksi. Epätoivoisuus ja näköalattomuus ovat masiksen merkkejä.
Sinulla on valitettavasti rankkoja vuosia edessä, teet niin tai näin, olet kotona tai menet töihin. Pikkulapsivaihe vain ryystää mehuja vanhemmista. Siksi on uskallettava ajatella rohkeasti, mitä muutoksia voi ja kannatta tehdä, että jaksaa.
Mitä sanoisit ystävällesi, joka puhuisi samoja mitä sinä olet kirjoittanut?
Jos heräisit joku aamu virkeänä ja jaksavana, mikä olisi muuttunut konkreettisesti tämänhetkiseen tilanteeseen nähden?
ja ukko ei välitä käyttää mitään ehkäisyä ja minä en suostu.
Ei kai onnistuminen olekaan mikään itsetarkoitus.
Kivaa äitiys on, mutta ei suoritus.
äitiys tuntuu pakkopullalta, toisten palvelemiselta ja suorittamiselta. En nauti tästä pätkääkään, vauva hoitoon heti kun päiväkoti huolii.
Joku psykiatri on sanonut, että tärkeintä vanhemmuudessa on pysyä hengissä. Tämä ilosanoma on tarkoitettu niille ylivaativille vanhemmille, jotka eivät näe omaa arvoaan, vaikka ovat oikeasti riittävän hyviä vanhempiaan.
On myös niin, että toiset nauttivat eniten vauvojen kanssa olemisesta, toiset touhutaaperoiden, kolmannet kouluikäisten, jotkut (oudot) murrosikäisten kanssa. Ehkä sinä kuulut niihin äiteihin, jotka ovat luontevampia vanhempien lasten kanssa. Hoida pikkuistasi silti hellästi!
Minkälainen oma varhaislapsuutesi ja äitisuhteesi on ollut? Löytyisikö sieltä selittäviä johtolankoja? Entä onko sinulla nyt riittävästi tukiverkkoja?