Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Menossa työhaastatteluun - ystävä yrittää lannistaa...
18.02.2010 |
Mitä mieltä olette - kerroin ystävälleni, että olen tänään menossa työhaastatteluun ja kyseessä olisi seuraava askel urallani. Ystävä kommentoi, että joudun sitten olemaan illat ja viikonloput töissä, joten milloin ehdin olla perheen kanssa? Kuulema ura ei korvaa kaikkea?!? En ymmärtänyt - mitä uran pitäisi korvata? Omasta mielestäni minulla on jo kaikki - ihana perhe, upea aviomies ja lasteni isä (sama henkilö siis ;)), talot ja autot. Ainoastaan oma koulutukseni on hyödyntämättä ja haluan todellakin luoda uraa ja olen valmis tekemään sen eteen töitä.
Mistä on kyse? Olemme eri elämäntilanteessa ystäväni kanssa, joten en oikein usko, että kyse on kateudestakaan.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en todellakaan näe tässä sen suurempaa ongelmaa - mies on todellakin hyvä isä ja huolehtii kotona asiat ilman minun stressaamistakin, jos itse olen poissa. Voi tehdä asiat eri tavalla kuin minä, mutta suotakoon aikuiselle ihmiselle siihen oikeus - aina on lapset saaneet ruokaa ja vaatteet päälle, jopa keittiökin on siivottu, kun on isä näistä huolehtinut.
Isän työaika on säännöllinen, joten tulee kai siitä jo lapsille rytmi arkeen, kun kulkevat hoitoon ja takaisin hänen kanssaan (myös ihan käytännön juttu, kun meillä on yksi auto ja hoitopaikka kaukana).
Menen hyvillä mielin haastatteluun ja otan varmasti tarjotun työn vastaan, jos tulen valituksi. Eipähän jää mietityttämään, että mitä jos...
t.9
ihmeellisen negatiivissävytteisiä vastauksia olet saanut =(
Kyllä itseäni ainakin harmittaisi, jos omat taidot ja tutkinnot "oikeuttaisivat" parempiin töihin ja mahdollisesti parempaan palkkaankin, enkä voisi käyttää niitä. Ehdottomasti menet haastatteluun, näytät parhaat puolesi ja saat sen paikan!!!
Mikä ihmeen näkemys se on, että äitien olisi pyöritettävä kotia? Onhan se toki niin, että jos olet illat pois, niin näet lapsiasi vähemmän, mutta jos ei se ole jatkuvaa ja päivittäistä niin ei se nyt niin paljon ole lapsilta pois. pitäisikö samalla syyllistää kaikki sairaanhoitajat ja muut kolmivuorotyöntekijät, jotka ovat välillä päivällä kotona, kun lapset koulussa ja sitten menevät illaksi tai yöksi töihin? Järki käteen. Ja kun lapset kasvavat isommiksi, niin tulee harrastuksia ja kavereita nähdään enemmän ja enemmän - käyvät kotona nukkumassa. Ei äidin tarvitse istua kotona koko elämäänsä. On olemassa muuutakin elämää, vaikka koti ja perhe tottakai se ykkönen!!
t. kolmen alle kouluikäisen lapsen kotiäiti
olet selvästi miettinyt asiaa ja homma on hanskassa. Aina löytyy niitä "tosi" äitiä jotka kannattavat imetystä ja kotihoitoa kouluikään. Tosiasia on että myös raha on merkityksellistä ja sillä maksetaan myös kotiäitiys. Terkuin uraäiti kehittämisuunnitelmakoulutuksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarve on saada murua rinnan alle ja vaatteita päälleen. Eli rahaa sitä tarvitaan tässäkin taloudessa ja vielä toistaiseksi olen sitä mieltä, että se raha tulee työnteosta. Ja työllä aion myös saavuttaa sen uran, jota varten olen opiskellut ja tässä on nyt loistava mahdollisuus siihen.
Joten käytän sen hyväkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja viikonlopputöitä ja paljon panostamista, niin oikeassahan hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö, että olet poissa lastesi arjesta? Lapset tietyllä tapaa erkaantuu sinusta ja isästä tulee se tukipilari.
En suostuisi ikuna olemaan iltoja ja viikonloppuja töissä, vaan haluan olla sen ajan lasteni kanssa.
Kaverisi ymmärtää asian, mutta sinä et.
Isä on muutenkin tukipilari tässä perheessä, ihan tasa-arvoisesti minun kanssa. Ellei enemmänkin.
Ja tuo ilta- ja vkonlopputyö on vain satunnaista, ei kokoaikaista. Ei kai se ole sen kummempaa, kuin jos kävisin jossain harrastuksessa - samalla laillahan olisin poissa kotoa, ainoastaan tästä poissaolosta tulee myös rahaa. Ja tottakai tämä työ joustaa myös toiseen suuntaan - ollaan sitten vaikka aamusta pidempään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät varmasti omasta puolestasi mikä teidän perheelle sopii parhaiten. Jos sinulla on onni jakaa elämäsi miehen kanssa, joka osallistuu tasapuolisesti perhe-elämän ja kodin arkeen, ei kuviossa ole varmaankaan mitään ongelmaa. Olet varmasti itsekin tyytyväisempi, kun saat toteuttaa itseäsi urallasi.
Tuo ystäväsi on todennäköisesti jollain tasolla kateellinen sinulle. Voit ottaa asian hänen kanssaan puheeksi, mutta toisaalta se on ehkä turhaa. Hän ei varmaankaan itse koe lannistaneensa sinua mitenkään, vaan olleensa vain realisti.
Ymmärrätkö, että olet poissa lastesi arjesta? Lapset tietyllä tapaa erkaantuu sinusta ja isästä tulee se tukipilari.
En suostuisi ikuna olemaan iltoja ja viikonloppuja töissä, vaan haluan olla sen ajan lasteni kanssa.
Kaverisi ymmärtää asian, mutta sinä et.
AP;
Älä välitä näistä jotka tekevät itsestään riippakiviä omille lapsilleen.
Olet hyvä esimerkki lapsillesi siitä että omaan elämään kannataa panostaa ja että mieskin on ihan passeli ja sopiva lastenhoitaja.
Lapsistasi kasvaa tasapainoisia aikuisia ja sellaisia jotka osaavat miettiä asioita omaltakin kannaltaan eivätkä vaan koko ikäänsä uhraudu perheensä eteen ja sitäkautta katkeroidu ja ripustaudu taas omiin lapsiinsa vanhuksina kun oma elämä on jäänyt elämättä ja sitä omaa elämää ei sitten muillekaan haluta suoda.
HYVÄ AP!!!!!
Alue: Aihe vapaa
Kun en todellakaan näe tässä sen suurempaa ongelmaa - mies on todellakin hyvä isä ja huolehtii kotona asiat ilman minun stressaamistakin, jos itse olen poissa. Voi tehdä asiat eri tavalla kuin minä, mutta suotakoon aikuiselle ihmiselle siihen oikeus - aina on lapset saaneet ruokaa ja vaatteet päälle, jopa keittiökin on siivottu, kun on isä näistä huolehtinut.
Isän työaika on säännöllinen, joten tulee kai siitä jo lapsille rytmi arkeen, kun kulkevat hoitoon ja takaisin hänen kanssaan (myös ihan käytännön juttu, kun meillä on yksi auto ja hoitopaikka kaukana).
Menen hyvillä mielin haastatteluun ja otan varmasti tarjotun työn vastaan, jos tulen valituksi. Eipähän jää mietityttämään, että mitä jos...