Naisten salaisuudet.

Onko todellakin niin, että edes vastuuntunto perheestä ja tietoisuus siitä, että yli 10 vuotta kestänyt suhde ei ole aina täydellistä ja ihanaa, eikö mikään voita uuden miehen tuomaa jännitystä, levottomuutta, perhosia vatsassa. Kai tässä on itseltäkin jäänyt jotain kokematta, kun olen ollut vain yhden naisen kanssa. Olisiko minunkin jo aika kokeilla muitakin naisia. Heidän kanssaan seksikin voisi olla jotain käsittämättömän mahtavaa. Muutaman vuoden. Sitten voisi taas vaihtaa.

Sovitte treffit vaan uuden miehen kanssa. Nettiaikakautena kaikki on niin helppoa ja naiselle löytyy aina panoseuraa. Suuri osa naisista kaipaa tuollaista ja sen myös toteuttaa. Näille on myös oma nimi. Huora.

Tiedämme, ettemme koe sellaista enää, ja sisimmässämme tulemme kaipaamaan sitä.

mutta kyllä ainakin minä haluan kohdistaa sen tuohon omaan jörrikkääni. siis jopa vakiintuneessa rakkaussuhteessa sitä arkisuusvaihetta seuraa kyllä uusi rakastumisvaihe, jos parisuhde muuten on kunnossa ja sitä on pyrkinyt puolin ja toisin hoitamaan. (enkä nyt tarkoita mitään isoja asioita, vaan pieniä huomaavaisuuden osoituksia, joista toinen edelleen muistaa sinun olevan olemassa ja joista hän tajuaa sinunkin muistavan hänen olevan olemassa.) itselläni on niitä ollut omaa miestäni kohtaan varmasti kymmeniä, mutta viihdyn kyllä hänen kanssaan ihan vain tuon arkisen aherruksen ja rakkauden tasaantumisenkin aikana.



kaipa sitä pitäisi olla ylettömän onnellinen omasta tilanteesta, kun lukee näitä foorumeita. on seksiongelmia, ongelmia kotitöitten jakamisista, pettämisiä tai sillä uhkailua, jopa suoranaista huorittelua. ei meilläkään mitenkään erikoisen ekstreemupeaa elämä ole, kotityöt tehdään, työt ja lapset hoidetaan, illalla katsotaan televisiota tai luetaan kirjoja, joskus harvoin käymme ystäviemme kanssa juhlimassa, seksiä harrastetaan silloin kun siltä tuntuu, joskus enemmän ja joskus vähemmän jne., mutta silti tämä tuntuu ongelmattomalta ja onnelliselta parisuhteelta kun vertaa sitä täällä lukemiini (lukemiimme, miehenikin välillä tänne vilkaisee) juttuihin.



voisiko olla, että jos ei parisuhteelle isompia paineita aseta kuin, että saa joskus aamukahvin sänkyyn, iltapalan valmiina nenän eteen (mieheni rakastaa tätä), seksiä tarvittaessa ja ehkä tärkeimpänä, että on ihminen jonka kylkeen painautua vuoteessa, myös tuo rakkaus arkisenakin tuntuu hyvältä?

Jos wikipediasta katsotaan sanan "huora" merkitystä, niin ehkäpä se tosiaan alunperin on maksullinen nainen/mies, mutta yleisesti on käytetty myös naisesta, jolla on avioliiton ulkopuolinen suhde.

huoralle maksetaan.... eli ei osunut diagnoosi oikeaan =)

Mutta en sitä, että siihen tarvittaisiin aina uusi mies.



Mulla ja miehelläni on takana vasta viisi yhteistä vuotta, ja tähänkin on mahtunut kolme ihanaa rakastumisen tunnetta ja huumaa - ensimmäinen suhteen alkuaikoina, kaksi muuta lasten synnyttyä, jolloin mieheni kohteli minua kuin kuningatarta. En odota, että minua tarvitsisi aina kohdella kuin kuningatarta, itseasiassa on parempi, että se onkin satunnaista. Muutenhan siitä tulee arkipäivää, ja sitten kaivataan jotain muuta, joka saa ne perhoset lepattamaan vatsanpohjassa. Mutta on ihanaa tuntea olonsa erityiseksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, ja valitettavan usein miehet muistavat kohdella naisiaan siten vain suhteen alkuaikoina.

iloinen kuullessani miehiäkin petettävän, ja että ne joutuu sen takia riutumaan.

lainaama nainen.

eikö mikään voita uuden miehen tuomaa jännitystä, levottomuutta, perhosia vatsassa.

Ei voita tunteena, mutta onneksi useimmat eivät heilu ympäriinsä vain tunteen varassa. Täytyy myöntää, että itselläkin tulee joskus pieni paniikinomainen tunne siitä, että enkö KOSKAAN enää saa kokea uuden suhteen huumaavaa tunnelmaa. Toki omakin suhde menee jaksoissa, joissa on jonkinlaista uuden löytämistä jne, mutta ei se ole sama asia.

Mutta käytännössä tajuan, että arki tulee muissakin suhteissa ja arki oman miehen kanssa on niin hyvää, että ei ole mitään järkisyitä vaihtaa. Lisäksi ei tietenkään halua satuttaa ihmistä, jota kunnioittaa ja rakastaa.

Sitä en tiedä, miksi ap:n vaimo sitten petti. Miten huonosti suhteesa meni ja mikä on oikeutettua ja mikä ei. Valehteleminen nyt ei ainakaan. Mutta se, että ikävöi jotain tunnetilaa ei ole mitenkään iso riski siihen, että hylkää kaiken ja lähtee tavoittelemaan sitä fiilistä.

Olisi paljon helpompi jättää tämä suhde kuin rakentaa tästä parempi. Toivottavasti tästä päästään yli.

ap

iloinen kuullessani miehiäkin petettävän, ja että ne joutuu sen takia riutumaan.

Vaikka joku haaveilisi muista ja uusista jännityksen tunteista, ei se tarkoita pettämistä. Pettäminen on kuitenkin aina ihan eri asia.

Harmi että ap:lla on huono kokemus. Toivottavasti pääsette yli.

Pitkässä suhteessa voi tulla aikoja, kun kaipaa jotain muuta, uutta ja jännittävää. Meillä yhteisiä vuosia takana 9 ja hiljattain tunnustin miehelleni haaveilevani muista miehistä, vaikka tiesin sen satuttavan häntä. Mentiin jopa niin pitkälle, että hän olisi antanut minulle luvan "seikkailla". Tavallaan kuitenkin, kun sain luvan katosi myös kiinnostukseni muita miehiä kohtaan (mainittakoon ohimennen, että olisin sallinut saman hänelle, mutta häntä ei kiinnosta). Tiedän, että oli epäkypsää toimintaa minun osaltani, mutta mies kiitteli rehellisyyttäni. Arvostan miestäni vieläkin enemmän tämän jälkeen ja olen varma, että hänestä haluan pitää tiukasti kiinni (jos hän minuun kyllästyy, on se asia erikseen). Olin toki varma ennenkin, haikailin vaan vieraan kullin perään... Kumma juttu sinänsä, kun kuitenkin nautin seksistä enemmän jos tunnen sänkykumppanini.



En olisi valmis uhraamaan parisuhdettani satunnaisen seksiseikkailun takia, vaikka vieras välillä mielessä käykin. Meillä ei tarvi mennä edes huonosti, että näin on. Kahdessa aiemmassa suhteessani olen pettänyt, enkä sitä enää halua. Mieheni on aivan uskomaton ja ymmärrän monen ajattelevan, etten ole hänen arvoisensa. Rehellinen kuitenkin olen ja ainakin tällä kertaa se pelasti paljon, vaikka mieheni varmasti tulikin loukatuksi (mistä olen pahoillani).



Meni ehkä vähän aiheen vierestä ja kuitenkin niin läheltä, että halusin jakaa tämän. Ap: tuskin omaa oloasi helpottaisi, vaikka kokeilisitkin muita naisia... Siis nykyisen suhteen jatkuessa. Kannattaa vaan tarkkaan pohtia voitteko jatkaa yhdessä ja muistaa, että lapsi tarvitsee enemmän onnellisia vanhempia, vaikka sitten eikseen ja mahdollisesti uusissa suhteissa eläviä kuin väkisin yhdessä riutuvia. Teillä on varmasti paljon hyvääkin, kun noinkin pitkään olette yhdessä olleet. Toivon kovasti jaksamista ja voimia miettiä mikä kaikkien kannalta on parasta. Puhukaa avoimesti, vaikka sattuiskin, enemmän sattuu, jos ei kerro omia tuntojaan. Tsemppiä!!

yllättävän usein syy ongelmiin löytyy sieltä...

iloinen kuullessani miehiäkin petettävän, ja että ne joutuu sen takia riutumaan.

Mitähän pahaa ap on sinulle tehnyt?

Ap, olen pahoillani puolestasi, mutta jos tahdot olla onnellinen vaimosi kanssa, niin anna hänelle uusi mahdollisuus.

Kannattaako aina katsoa peiliin. Tai täsmällisemmin: vaikka ottaisi huomioon oman toimintansa merkityksen, niin parisuhteessa on aina kaksi henkilöä. Jos suhde ei suju, on turha syyttää toista ja on turha syyttää yksin itseään. Nöyristely ei rakenna mitään.



Lisäksi hämmästelen tuota auliutta tulla muistuttamaan peiliin katsomisesta. Mikä järki sen kirjoittamisessa oli? Vai olenko mä niin tyhmä, etten tajua sen olevan voittamaton oikeassaolon keino?