Lue keskustelun säännöt.
Elän unelmaelämääni - miksi se ärsyttää niin monia?
17.02.2010 |
Olen vähän yli kolmekymppinen, korkeasti koulutettu akateemisesta perheestä tuleva nainen, kolmen lapsen äiti (pienin ihan vauva), joka jätti oman työnsä ja urahaaveensa esikoisen synnyttyä ja on ollut siitä asti kotona. Viimeiset 1,5 vuotta miehen mukana täällä ulkomailla. Olen perheen huoltaja, kokki ja äiti, ja miehelleni paras ystävä ja rakastaja, ja nautin suunnattomasti elämästäni.
SILTI perheeni on tyytymätön (etenkin isäni on lähes vihainen kun en ole ollut töissä moneen vuoteen) ja ystäväni halveeraavat ja säälivät minua. Miksiköhän?
Kommentit (33)
itselläsikin on koulutusta, niin totta kai vanhempasi ihmettelevät kuinka tyydyt olemaan kodinhoitaja ja rakastajatar. Voisit olla miehesi ystävä ja rakastajatar vaikka tekisit mielenkiintoista työtäkin ja saisit samalla työkokemusta, rahaa ja eläkekertymää. Jos itse nautit, niin mikäs siinä, mutta jos todella ihmettelet isäsi reaktiota, niin eikö se ole aika ilmeistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä muiden arvosteluista välitä. Sähän olet tehnyt juuri niinkuin olet parhaaksi nähnyt eikä se ainakaan lapsille ole ollut pahaksi. Päinvastoin! Minäkin olen akateemisesti koulutettu ja korkeapalkkaisissa töissä. Elän nyt säästöillä joita olen työelämässä saanut sivuun ja olen kotona lasteni kanssa niin kauan kuin nuorimmainen täyttää kolme. Ja aion nauttia täysin siemauksin niin kauan kuin tätä kestää! :) Meilläkin saattaisi tulla eteen tilanne että mies saisi houkuttavia töitä ulkomailta ja jos tilanne Suomessa menee siihen että työt häneltä loppuu täältä niin totta kai lähdemme kaikki ulkomaille ja minä hoitaisin lapset siellä kotona niin kuin hoitaisin ne täällä Suomessakin. Eipä tuossakaan mitään erikoista ole minun mielestäni.
no mutta tuskin ap nyt loppuelämäänsä aikoo olla kotiäitinä.. kerranhan ne lapset on pieniä ja jos on vaikkapa 5v kotona heitä hoitamassa niin AIKA MONTA VUOTTA ehti vielä uraa luoda!!
tsempit ap:lle
t. toinen kolmen lapsen kotiäiti, akateemisesti koulutettu joka pikkuhiljaa suuntaa työelämään itsensä
ap:n viestissä tuo "jätti oman työnsä ja urahaaveensa"- kohta.. Niitä on siis joskus ollut?
että ehkä et sittenkään ole täysin sinut tilanteesi kanssa, kun sitä pitää täällä pohtia..? Samoin tuskin lotkauttaisit korvaasi kotona oloasi ihmetteleville kommenteille, jos aidosti uskoisit tehneesi fiksuimman mahdollisen valinnan. Minun logiikallani ihminen, joka tietää, mitä tahtoo ja on aidosti onnellinen, ei välitä muiden spekuloinneista eikä etenkään tule nettiin hakemaan sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne ajattelee, että olet pistänyt oman elämäsi sivuun ja tyydyt olemaan vain kokki ja äiti. Varsinkin jos teet kaikki kotityöt ja lastenhoidon itse ja sinulla ei ole omaa aikaa ollenkaan. Ja pelkäävät, että mies jättää sinut, ja jäät sitten tyhjän päälle.
ja jotkut arvottavat ihmiset työn mukaan. Älä siitä välitä, jokainen eläköön omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee. Kerran täällä vain eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naiset menevät ns. vanhan kaavan mukaan eli höösäävät ja huoltavat koko perheen. Se ylläpitää turhaan vanhaa asetelmaa ja asenteita, jossa nainen on käytännössä miehensä palvelija - toisin sanoen miestään selvästi heikommassa asemassa yhteiskunnallisesti.
Yksittäisten ihmisten henkilökohtaiset valinnat eivät tietenkään ole minulta pois. Toisin sanoen, ei minua ärsytä, jos juuri sinä haluat valita näin.
Minulla käytännössä ihan sama tilanne (paitsi lapsia vain kaksi), enkä ole kyllä huomannut, että se ketään ärsyttäisi tai säälittäisi. Tai sitten olen niin tyhmä, etten ole vain huomannut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on maksanut kalliit opintosi.
JA sinä korkeasti koulutettu kuskaat pentuja kouluun ja kokkaat niille maapähkinävoileivät kouluun evääksi.
Oh dear...
Vain timantit ovat ikuisia. En epäile, etteikö teidän liittonne kestäisi, muttamutta. Entäs jos kuitenkin tulee ero. Sinulla on kolme mukeloa, eikä hirveästi työkokemusta.
En sääli sinua. Pistää vain vihaksi, kun korkeakolututetut naiset jäävät nannyiksi - vuosikausiksi.
En ole edes korkeasti koulutettu. Olen reilu 30v ja suurperheen kotiäiti. Ja haaveissa lisää ainakin 1 lapsi. Tää on ollut mun unelma jo nuorena. Ja olen todella ylpeä kun olen hoitanut itse lapseni. Yksikään lapsi ei ole ollut päivääkään ulkopuolisella hoidossa. En ole rasittanut kunnan varoja. En ole tarvinnut siivousapua enkä muutakaan ulkopuolista. No mummin apua olen tarvinnut kun olemme olleet synnyttämässä mieheni kanssa. Mutta noin muuten olemme olleet omillamme. Toimeen tullaan ja olemme onnellisia.
Joidenkin silmissä olen luuseri kun olen "vain kotiäiti" Mutta tää on just sitä mistä tykkään! ja se riittää mulle. Jossain vaiheessa kyllä hyppään koulunpenkille taas ja siitä työelämään. Mutta haluan ensin hoitaa tän lapsipuolen. Pieni kuoleva suku takana, kai se jonkun pitää suku elvyttää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on minun oma valintani. Miksi en saisi valita näin? On hienoa, että meillä on naisia, jotka taistelevat tasa-arvon puolesta, tekevät omaa uraa jne. mutta minä en sitä elämältäni ole halunnut.
Ja jos meille tulee ero, niin sitten tulee. En minä miehessäni ole niin kiinni, ettenkö selviäisi omillani myös. Taloudellisesti olisi varmaan tiukempaa, mutta ei minua tarvitse sääliä - olen täysin ajattelukykyinen, fiksu nainen!
muakaan kiinnosta kenenkään yksittäisen ihmisen elämänvalinnat, tulee vain usein luettua niitä valituksia, kun on ollut ikänsä kotiäiti ja sitten mies häippäsee, ja on viisitoista lasta eikä tuloja tai varallisuutta, ei avioehtoa tai mitään, mies on vain rikastunut naisen avustuksella ja jättää tämän sitten puille paljaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on maksanut kalliit opintosi.
JA sinä korkeasti koulutettu kuskaat pentuja kouluun ja kokkaat niille maapähkinävoileivät kouluun evääksi.
Oh dear...Vain timantit ovat ikuisia. En epäile, etteikö teidän liittonne kestäisi, muttamutta. Entäs jos kuitenkin tulee ero. Sinulla on kolme mukeloa, eikä hirveästi työkokemusta.
En sääli sinua. Pistää vain vihaksi, kun korkeakolututetut naiset jäävät nannyiksi - vuosikausiksi.
mutta minulla ainakin oli kymmenisen vuotta työkokemusta ennen kotiin jäämistäni. En ollenkaan pelkää joutuvani tyhjän päälle, vaikka miehestä tulisi ero, mies kuolisi tms.
Lastenhoidon ohella minulla on aikaa tehdä myös niitä asioita, jotka minua kiinnostavat, elämä ei sentään ole pelkkää leipien voitelua :)
t. 5
Olen vähän yli kolmekymppinen, korkeasti koulutettu akateemisesta perheestä tuleva nainen, kolmen lapsen äiti (pienin ihan vauva), joka jätti oman työnsä ja urahaaveensa esikoisen synnyttyä ja on ollut siitä asti kotona. Viimeiset 1,5 vuotta miehen mukana täällä ulkomailla. Olen perheen huoltaja, kokki ja äiti, ja miehelleni paras ystävä ja rakastaja, ja nautin suunnattomasti elämästäni.
SILTI perheeni on tyytymätön (etenkin isäni on lähes vihainen kun en ole ollut töissä moneen vuoteen) ja ystäväni halveeraavat ja säälivät minua. Miksiköhän?
miksi sitten hankit korkeakoulutuksen? Kuka maksoi elämäsi opiskeluaikana? Vanhempasi? Suoraan lukiostakin olisi tarpeeksi tietoa, että perheenäitinä pärjää. Olen samaa mieltä jonkun kanssa siitä, että akateemisen koulutuksen haaskaaminen on yhteiskunnan hyväksikäyttöä ellei työllisty koskaan.
Terkuin niin ikään kolmen lapsen akateeminen äiti, joka vietti kaksi vuotta expat-äitinä USAssa, mutta sen jälkeen kiireen vilkkaa palasi omaan työhönsä ja on tyytyväinen.
Ole edukseen myos lasten kanssa. Samalla kasvattaa uutta sukupolvea fiksuja ihmisia. Koulutuksella on itseiarvo, se on henkista paaomaa, joka palvelee kaikissa olosuhteissa.
Itse en osaa pitaa alykkaana naista, joka ei rakasta ja arvosta sen vertaa lapsiaan, etta haluaa pitaa heista itse huolta. Ei muuta, kuin lapset potkaistaan kuin pahaiset piskit pois jaloista.
Ap, arvostan ratkaisuasi. Sinulla ei ole pelkastaan yleissivistysta, mutta myos sydamen sivistysta. Lapsesi tulevat viela kiittamaan aidistaan.
teki niin tai nain niin aina on vaarinpain. Tama aiti hoitaa lapsensa kotona=vaarin. Sama aiti menee toihin, lapset hoitoon=vaarin. Antakaa jo ihmisten olla!
On muuten tutkittua tietoa etta koulutettujen aitien lapset parjaavat paremmin elamassa kuin kouluttamattomien. Koulutus ei koskaan mene "hukkaan".
teki niin tai nain niin aina on vaarinpain. Tama aiti hoitaa lapsensa kotona=vaarin. Sama aiti menee toihin, lapset hoitoon=vaarin. Antakaa jo ihmisten olla!
On muuten tutkittua tietoa etta koulutettujen aitien lapset parjaavat paremmin elamassa kuin kouluttamattomien. Koulutus ei koskaan mene "hukkaan".
itsen tai perheen näkökulmasta. Mutta sen korkeakoulutksen on maksanut Suomen valtio, jonka soisi siitä myös hyötyvän. Yhdysvalloissa maksetaan opiskelut itse ja moni jääkin kotiin lasten kanssa, mutta silloin tappio sijoituksesta tulee itselle. Suomen tilanteessa se tulee valtiolle, joka on satsannut sinuun eikä saa yhtään veroeuroa takaisin.
edes omalle perheelleen. Ei minkäänlaista omaa kunnianhimoa. Kyllä muakin säälittää jos tuommoinen kohdalle osuu.
Esim. itse olen työterveyslääkäri, eli ylempi korkekoulututkinto ja lisäksi erikoistumiskoulutus. Mutten ole luomassa uraa, näitä samoja hommia teen varmaan eläkeikään asti.
Olin kotona lasten kanssa 3.5v, meillä kyllä mieskin oli välissä hoitovapaalla, hoidettiin lapset kotona niin, että kuopus oli 3v hoitoon mennessään.
Ehdin tehdä töitä aika kauan ennen lapsia ja eläkeikäänkin on vielä aikaa, joten kyllä minä niitä veromarkkoja tahkoan...