Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla...

Tuon nukuttamiskeskustelun innoittamana on ihan pakko tehdä oma avaus ja päivitellä ihmisten tyhmyyttä.

Siellä taas äidit, joiden lapset ovat hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, kertovat muille, että lapsi nukahtaa sillä, että luo rutiineja ja laittaa lapsen nukkumaan. Vastaavia keskusteluja käydään täällä ajoittain milloin mistäkin teemasta; vauvan itkusta, lapsen syömisestä, kiukuttelusta yms.

Sitä vaan joka kerta mietin, miten tyhmiä ihmisiä ovat ne, jotka kerta toisensa jälkeen tulevat kertomaan toisille itsestäänselvyyksiä. Luulevatko he todella, että ongelmaisten lasten äidit eivät olisi kokeilleet kaikkia "normaaleja" keinoja. Kuvittelevatko he, että ovat erityisen päteviä kasvattajia, kun ovat ihan itse "keksineet", että lapsi nukahtaa, kun sen laittaa sänkyyn nukkumaan. Toiset lapset nukahtavatkin, toiset eivät. Ei sen luulisi rakettitiedettä olevan, että lapset ovat erilaisia.

kuinka katkeria voivatkaan toiset taas olla:)

Ei ole rakettitiedettä, mutta suurimmalla osalla ihmisistä näyttäisi olevan aivan hirveä pätemisen tarve. Ihminen tekee itsestään tyhmän yrittäessään päteä.

tehneensä kaiken...eli yrittäneet mennä sieltä missä aita on matalin...

Jos alusta asti, aivan vauvasta, on sama rytmi, sama tapa, niin lapsi tottuu siihen.

Jos kokoajan kokeillaan jotain uutta, vaihdetaan nukuttajaa, vaihdetaan huonetta, nukutetaan syliin, nukutetaan sänkyyn, ei nukuteta ollenkaan, sitten taas nukutetaan. Tokihan lapsi tajuaa ettei nyt vanhemmatkaan tiedä mitä pitäisi tehdä, miten se itse voisi tietää?

Jos menee heti alussa pieleen niin vaikea sitä on korjata. Toki sairaudet, koliikki ym. sotkee mutta niille siten ei voi mitään.

SILTI sitä rutiinien tärkeyttä ei vaan tajuta!



Eletään elämää kuin viimeistä päivää, harrastuksia on niin, että pieninkin harrastaa kaukalokiikutusta muskarissa jos ei muuta ja sitten ihmetellään ylivilkkaita "adhd" lapsia..

*huokaus*

Huomaan itsekin, etten ole viidessä vuodessa ihan toipunut lapseni vauvavuodesta, joka oli yhtä painajaista; jatkuvaa itkua ja pätkäunia, joiden syyksi sittemmin paljastui moniallergisuus.



Eräät kommentit, joita ko. vuonna sain, olivat pöyristyttäviä. Neuvottiin mm. "vain laittamaan lapsi nukkumaan; turha sitä on keskellä yötä viihdyttää". Ja tämä kommentti tuli henkilöltä, joka itsekin on työskennellyt neuvolassa th:na.

sain itse ystävältäni tuollaisia neuvoja. Kerran hänen ollessa iltakylässä käskin hänen nukuttaa, se kun on hänen mielestään niin yksinkertaista - aikaa pitäisi mennä vartti mikäli osaa tuon oikein. Ei saanut lasta nukkumaan kolmeen tuntiin, senkin jälkeen nukahti isänsä syliin.

Huomaan itsekin, etten ole viidessä vuodessa ihan toipunut lapseni vauvavuodesta, joka oli yhtä painajaista; jatkuvaa itkua ja pätkäunia, joiden syyksi sittemmin paljastui moniallergisuus.

Eräät kommentit, joita ko. vuonna sain, olivat pöyristyttäviä. Neuvottiin mm. "vain laittamaan lapsi nukkumaan; turha sitä on keskellä yötä viihdyttää". Ja tämä kommentti tuli henkilöltä, joka itsekin on työskennellyt neuvolassa th:na.

hoidin työkseni yksityiseti paljon pieniä lapsia ennen omia (esikoisen sain 22v)



Ja vaikemmatkin nukkujat nukkui kun heidät hellästi opasti nukkumaan. Kerran olin lapsenlikkana 6 vuotiaalla ja ohjeistus oli et silloin ja silloin lapsi nukkumaan. Kun vanhemmat tuli kotiin ja istuin sohvalla katselemassa telkkaria vanhemmat pelästyneenä, et missä lapsi on. Mä vähän ihmeissäni vastasin, et nukkumassa kuten puhe oli.

jos annat lapsen pompottaa niin sehän pompottaa. Jo hyvinkin pieni vauva osaa vanhempien pompottamisen.

t. äiti X 7, jonka kaksi ensimmäistä ja kolmas lapsi ovat olleet aina hyviä nukkujia. Ei muuta kuin säännölliset iltarutiinit ja laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan. Ei ongelmaa koskaan.



Miten me ei sitten neljän muun kanssa tätä osattu?

t 11

mutta vähän ajan kuluttua herää, ja taas laitetaan nukkumaan, nukkuu pikkupätkän ja taas herää jne.

hoidin työkseni yksityiseti paljon pieniä lapsia ennen omia (esikoisen sain 22v) Ja vaikemmatkin nukkujat nukkui kun heidät hellästi opasti nukkumaan. Kerran olin lapsenlikkana 6 vuotiaalla ja ohjeistus oli et silloin ja silloin lapsi nukkumaan. Kun vanhemmat tuli kotiin ja istuin sohvalla katselemassa telkkaria vanhemmat pelästyneenä, et missä lapsi on. Mä vähän ihmeissäni vastasin, et nukkumassa kuten puhe oli. jos annat lapsen pompottaa niin sehän pompottaa. Jo hyvinkin pieni vauva osaa vanhempien pompottamisen.

Luulis että tämän nyt tajuais, justhan siitä puhuttiin että kun vaihdellaan niitä nukutusjuttuja!

sain itse ystävältäni tuollaisia neuvoja. Kerran hänen ollessa iltakylässä käskin hänen nukuttaa, se kun on hänen mielestään niin yksinkertaista - aikaa pitäisi mennä vartti mikäli osaa tuon oikein. Ei saanut lasta nukkumaan kolmeen tuntiin, senkin jälkeen nukahti isänsä syliin.

Pieni vauva EI pompota. Vauva itkee jos sillä on joku hätä. Ja se hätä voi tietysti olla ihan vaan läheisyydenkaipuukin.

Sen sijaan pieni vauva oppii kyllä jos hänen hätäänsä ei reagoida, että itkeä ei kannata kun kukaan ei kuitenkaan välitä...

Jo hyvinkin pieni vauva osaa vanhempien pompottamisen.

Toki sairaudet, koliikki ym. sotkee mutta niille siten ei voi mitään.

Ongelma on siinä, että ensimmäisen vuoden aikana näitä sairausdiagnooseja ei saa. On vain tyhmiä vanhempia, jotka ei osaa edes lasta nukuttaa.

T: lapseni sai 3vuotiaana diagnoosin (siihen asti elämä yhtä helvettiä)

Minusta vähän sama asia kun puhutaan miten on "onnistunut" kun lapsi on rauhallinen ja vastaanottava luonteeltaan.

Jos lapsi taas laittaa vastaan niin johan on jossain "epäonnistunut".



Minusta tämä uppoaa samaan kategoriaan: meilläkin on lapsia jotka nukahtaa itse sänkyynsä, mutta en sanoisi että niissä osassa on mitään vikaa, oma kasvatus huonoa jos saa nukuttaa.



Itse jopa pidän yhteistä nukahtamisrituaalia lapsen pesin vieressä ihanana asiana!

On elämää helpottavaa että lapsen voi vaan laittaa sänkyyn ja tuo nukahtaa itse mutta ei nukuttaminen saa olla vanhemmasta mitään epäonnistumista.



Itse muistan kun olin veljen kanssa pienenä samassa huoneessa ja nautin maata sängyssä kun meille luettiin. Sitten välillä vaan vaativat että ei tänään lueta kun "ei jakseta". Minusta tuoon vaan vanhemman omaa laiskuutta. ;)

Pieni vauva EI pompota. Vauva itkee jos sillä on joku hätä. Ja se hätä voi tietysti olla ihan vaan läheisyydenkaipuukin. Sen sijaan pieni vauva oppii kyllä jos hänen hätäänsä ei reagoida, että itkeä ei kannata kun kukaan ei kuitenkaan välitä...

Jo hyvinkin pieni vauva osaa vanhempien pompottamisen.

Oli hienosti oppinut olemaan itkemättä lastenkodissa :(

Lapsi neljä vuotta herää aamuisin kello 7. Nukkuu päiväkodissa 1-2 tuntia päiväunia. Klo 19.30-20.00 syömme iltapalan. Iltapesu ja iltasatu, sitten nukkumaan. Nukahtamiseen saattaa mennä 2-3 tuntia.

Lapsi syö hyvin ja on muutenkin terve. Missä vika? Adhd?

Mekin jotenkin kummasti osattiin ekan kanssa, mutta lakattiin varmaan osaamasta kaksosten kanssa, jotka vain huusi yöt ja päivät. Nyt 3-vuotiaana sentään menevät kohtuuhyvin nukkumaan, mutta heräilevät pitkin yötä edelleen. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun neuvolan täti kysyi "Onko iltarutiinit kunnossa?". Tai kun 3-vuotiaille ehdotetaan unikoulua. Nyt ovat tutkimuksissa, mutta tuskin mitään löytyy. Vauvana tutkittiin jo, ettei ole maitoallergiaa.

Viimeistään kasilta sänkyyn.

Väsymys menee tavallaan "ohi".

Tuon ikäiselle korkeintaan ½-1 tunnin päikkärit. Meillä sama ongelma ja pk:ssa ei korvaa lotkauteta meidän toiveille. Kehutaan vain kuinka hyvin nukkuu. Ja meillä painajaismainen nukutusrumba illalla ja kuudelta väsynyt lapsi vuoteesta ylös.