Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla...
16.02.2010 |
Tuon nukuttamiskeskustelun innoittamana on ihan pakko tehdä oma avaus ja päivitellä ihmisten tyhmyyttä.
Siellä taas äidit, joiden lapset ovat hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, kertovat muille, että lapsi nukahtaa sillä, että luo rutiineja ja laittaa lapsen nukkumaan. Vastaavia keskusteluja käydään täällä ajoittain milloin mistäkin teemasta; vauvan itkusta, lapsen syömisestä, kiukuttelusta yms.
Sitä vaan joka kerta mietin, miten tyhmiä ihmisiä ovat ne, jotka kerta toisensa jälkeen tulevat kertomaan toisille itsestäänselvyyksiä. Luulevatko he todella, että ongelmaisten lasten äidit eivät olisi kokeilleet kaikkia "normaaleja" keinoja. Kuvittelevatko he, että ovat erityisen päteviä kasvattajia, kun ovat ihan itse "keksineet", että lapsi nukahtaa, kun sen laittaa sänkyyn nukkumaan. Toiset lapset nukahtavatkin, toiset eivät. Ei sen luulisi rakettitiedettä olevan, että lapset ovat erilaisia.
Kommentit (23)
kerran, jos toisenkin. "Lapsi vain laitetaan sänkyyn ja jätetään sinne huutamaan. Nukahtaa siihen kyllä.".
Miksi? Miksi lapsi laitetaan sänkyyn ja jätetään sinne huutamaan??????
Minkä ihmeen takia minä huudattaisin lastani, kun voin ihan yhtä hyvin mennä hänen luokseen, lukea kaksi satua (kaksi on nyt jostain syystä tärkeä luku ;)) ja sen jälkeen silitellä hänet uneen. Aikaa tähän menee alle tunti (joskus hieman pidempään, jos on ollut vilkas päivä). Minä en kuole siihen tuntiin ja lapseni nukahtaa hymyillen.
Jos tämä ei ole minulle ongelma, minkä ihmeen takia se on ongelma kavereilleni ja lapsen isovanhemmille?
Minä olen opettanut lapseni siihen, että hänet nukutetaan ja minä nukutan hänet ihan itse joka jumalan ilta, joten tämä ei voi olla ongelma kenellekään.
(asian vierestä taisi vähän mennä... noh, tulipahan purnattua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän paremmin.
t. viiden lapsen äiti, samat rutiinit kaikilla mutta toiset nukahtaa helpommin, toiset ei..
Meillä oli tyttö myös ns. koliikkitapaus ja neuvojia kyllä riitti joka lähtöön ja pahimmat vielä esittivät kantansa aina huokaillen ja tuhahdellen. Sitten vielä taivasteltiin kun olimme päivisin isännän kanssa ihan väsyneitä ja neuvottomia, seuraava yö pelotti ja väsytti jo aina valmiiksi. Kahden kuukauden jälkeen vasta tajusimme ostaa korvatulpat ja vuorotella isännän kanssa, kahden tunnin välein oli vahtivuoron vaihto. Tällä mentiin vielä reilu kuukausi ja sitten tilanne rauhoittui, eihän se jaksotus vastaa täysin yöunia mutta sen ajatuksen voimalla jaksoi eikä hermokaan ollut niin kireällä.
Niiden ihmisten joilla ei ole kokemusta tällaisista vauvoista kannattaisi pitää mölyt mahassaan.